10 streak

Koneen laskeutuessa Kansasiin oli vähän ristiriitaiset tunteet. Loma oli kyllä ollut juuri niin upea kuin odottaa sopikin, mutta mitäs nyt? Viimeisin kuukausi meni todella nopeasti, mites nyt tulevat pari kuukautta? Ei kai tässä auta muuta kuin palata arkeen ja keksiä tapoja viihdyttää itseään tulevat kuukaudet...soitin kentältä Ennalle ja pyysin katsomaan aikatauluni; kuten arvata saattaa tietysti heti seuraavana aamuna töihin.

Hanna haki kentältä joten ehdin sentään nukkua väliin jäävät 6h, mutta eipä siinä paljon ehtinyt lomaa mielessään purkaa. Jotenkin se seuraava työpäivä siitä menikin, lähinnä toistellessa kaikille että "hyvä loma", "kannatti mennä", "rakastan amerikkaa" Jne. Vähän kyllä ketutti Sharonin ja Kennethin kommentit siitä että "miten saatoin saada 6 päivää lomaa kun olen ollut vasta 4kk täällä ja minulla ei ole lomapäiviä". Vissiin taas vähän hukassa ymmärrys siitä miksi täällä olen ja mitä tekemässä....

Ja eivät ne 6 päivää ihan ilmaiseksi tulleetkaan, nimittäin 10 päivää töitä putkeen, mukana yksi turnaroundi (siis alle 8h lepoaikaa vuorojen välissä).

Heräsin perjantaina puolenpäivän aikoihin, mutta päivä meni aikaansaamattomuuden merkeissä; katsoin putkeen uusimman ultimate fighterin tähän asti ilmestyneet jaksot koittaessani hakea innostusta salille lähtöön. Vaan eipä tullut lähdettyä, ehkä huomenna sitten. Juoksemista en halua vielä ajatella, kantapää kun on edelleen ikävän kipeä Miamin jäljiltä, lihas lienee tulehtunut tai jotain.

Yötyöt eivät oikeastaan edes ketuttaneet, paikalle tultuani sain kuitenkin kuulla että Ms. Day oli soittanut itsensä kipeäksi, niinpä beth kysyi jos voisin jäädä ylitöihin aamusta. Eipä sitä oikein kieltäytyäkkään voinut. Yö meni kiireisenä, mutta onneksi sentään nopeasti ja kello koittikin 11 aamupäivästä
melkein yllättäen. 23:00-11:00 on kyllä ehkä erikoisin työaika koskaan. Huomista en haluakkaan edes miettiä. Lauantaina alkaa KansasCity rockfest, ja koko viikonlopuksi on luvattu sadetta; mikäs sen hauskempaa kuin 600 mutaista festarivierasta.

Lauantai menikin nukkuessa kuten odottaa saattaa. Heräilin vasta yhdeksän jälkeen illalla katsomaan että auto on varmasti pihassa. Siinä sitten kymmenen jälkeen suihkussa ollessa tajusin että eihän minulla ole avaimia...eikä tietenkään kukaan tytöistä kotona. Pienessä paniikissa kiskoin vaatteet päälle ja kipitin plazzalle josta sainkin tuurilla vinkattua taksin. 15$ köyhempänä, mutta sentään ajallaan töihin. Hieno alku päivälle (siis yölle).

Työvuoro oli jotakuinkin semmoista höykytystä kuin odottaa saattoi. Mutaisia ja humalaisia festarityyppejä jokseenkin joka puolella. Kännisten opastusta, oven avauksia ja vihaisia soittoja "normaaleilta" asiakkailta. Jokseenkin yllättäen suurinta vaivaa aiheutti suurehko ja melkoisen päissään ollut hääseurue joka yritti murtautua yöksi lukitulle uima-altaalle ja meinasi jyrätä estelemään menneen huoltomiehen. Kun paikalle saatiin 2 manageria ja poliisipartio kävi ilmi että kyseisellä suvulla on perinteenä heittää sulhanen uima-altaaseen ja se oli muistettu vasta aamuyöstä boolinjuomisen jo jatkuttua aikansa. Lopulta sulhanen uitettiinkin poliisin valvovien silmien alla sillä ehdolla että koko konkkaronka lupautui siirtymään yöpuulle heti perinteitä kunnioitettuaan. Huoltomieskin sai anteeksipyyntöjä osakseen yrittäessään pelastaa sulhasen altaanpohjalle päätyneen kännykän.


Hyvä puoli pitkässä työputkessa oli se (näin jälkeenpäin sanottuna) että palkkachecki jäi vain parisataa vajaaksi normaalista koska oikeasti minulla oli vain 3 "ylimääräistä vapaata". Hassulta tuntui myös palata ainon kanssa skypeemiseen vietettyään aikaa naamatusten...

Keskiviikkona tytöt houkuttelivat mukaan Piano-baariin. Lähdin vähän vastahakoisesti koska baarit ovat olleet melkoinen pettymys tähän mennessä. Piano baari kuitenkin yllätti positiivisesti 2$ juomat ja keski-ikä varmaan siinä jotakuinkin oman iän paikkeilla. Tanssilattiaa ei paikassa ole, mutta viihteestä piti huolta lavalla olleen "tuplapianon" ympärillä häärinyt bändi jolta sai toivoa mitä tahtoi, sen jälkeen biisille lyötiin hinta ja se soitettiin kun kolehti oli täynnä. Yleisösuosikilla saattoi olla hintaa esim 40$, hattu sitten kiersi hetken ja sitten kuulutettiin "vielä puuttuu 20". Jolloin ilmeisesti eniten rahoissaan/päissään ollut sankari kipusi lavalle, heitti sekaan puuttuvat rahat suosionosoituksien saattelemana ja koko baari syttyi yhteislauluun. Ihan siisti systeemi, ja taisi bändi siinä ihan hyvät massit takoa. Me puolestaan heitimme huiviin sen verran monet 2$ juomat että baarin mennessä kiinni siirryimme vielä tunniksi vieressä olleeseen Foundryyn...ja pienen pohtimisen jälkeen vielä minun luokseni ottamaan muutamat. Mukana ollut ovimies Michael jäikin lopuksi sohvalleni nukkumaan ja siitä sitten seuraavana aamuna töihin. Oma vuoroni alkoi onneksi vasta kolmelta joten edellisillan tarinaniskentä ei enää juuri painanut.

Työpaikalla on edelleen painanut Maurizion nimitys manageriksi; osa porukasta on edelleen sitä mieltä että pidempään talossa olleen Kevinin olisi pitänyt senioriteettinsa takia saada paikka. En haluaisi olla rasisti mutta täytyy kyllä taas todeta että pahimpia rasisteja ovat yleensä mustat itse. (oliko tässä mitään järkeä)
Vihaan yli kaiken sitä että kaikesta tapahtuneesta löydetään se rasistikortti. Tämä tapahtui koska olen musta, täällä ei ole mitään tekemistä mustille, kaupunki ei tue mustien harrastuksia. Mitä vitun mustien harrastuksia, eikö ole järjetöntä oman kuopan kaivamista todeta että "koska täällä ei arvosteta koripalloa niin mustia syrjitään" jne. Samoille ihmisille on päivänselvää että Maurizio sai paikan koska on valkoinen ja Kevin musta. Italialainen homo:ko osuu jotenkin vähemmän näiden maailmaa hallitsevien rasistien tutkaan kuin musta mies? Nämä ihmiset ovat niin tottuneita näkemään maailman rotu-lasiensa takaa että eivät ollenkaan ajattele kumpi ehdokas on PAREMPI työssä. Kyllä, kevinillä on degree, kyllä kevin on hyvä tyyppi, kyllä kevin on ollut talossa kauemmin. Mutta Mauriziolla on 25 vuotta managerikokemusta ja masters-degree, mutta näiden asioiden ei pitäisi ilmeisesti vaikuttaa koska hän on "muualta".
Sainpa taas avautua, en tiedä oliko äskeisessä mitään järkeä; mutta Valkoinen Hetero Mies tässä taas ihmettelee sitä miten osa ihmisistä tuntuu aina ja jokatapauksessa etsivän syitä syrjinnästä.

Mutta hei! Koska blogi kirjoitukseni ovat olleet pääsääntöisesti negatiivisia vaikka elänkin kullan, öljyn ja unelmien maassa niin päätän tehdä u-käännöksen ja listata POSITIIVISIA asioita siinä järjestyksessä kun ne tulevat mielleen! Nämä asiat myös suomeen kiitos!
1. 24h kaupat -saman totesin jo U.K.ssa, tosin kuulin myös että stadissa on kokeiluja kyseisellä saralla
2. Itsepalvelukassat - sama kuin edellisessä
3. Free refill - miksi suomessa saa ruuan kanssa maksaa pienestä mukista automaattikokista 4e. Oikea hinta on 2$ ja juo niin paljon kuin jaksat!
4. Lighti olut - paremman makuista, "terveellisempää" ...samat prosentit!
5. Kierrekorkit - unohda pullonavaaja, lasipullokin aukeaa käsin
6. Stytoksimukit - ah, niin käteviä, mukava kädessä,lämpövaraus. No ok, luontoliittolainen ymmärtää miksi ei, mutta maassa maan tavalla!
7. Valmissalaatit - jos joku silppuaisi salaatit valmiiksi pussiin saattaisi jokunen poikamieskin syödä joskus jotain vihreää
8. Dollarin setelit - mikään vaan ei tunnu paremmalta kuin iso nippu riihikuivaa kahisevaa, olkoonkin sitten oikeasti lompakossa parikymppiä
9. Jääpalat -koneesta, automaatista, kaupasta pussissa. Kuka nyt joisi mitään täyttämättä lasia ensin jäillä; oikea suhde 2/3 jäitä, loput nestettä
10. Leffavuokrausautomaatit - 1$/leffa/päivä, ei jonottamista
11. Starbucksit, Jimmyjonesit, Sonicit ja Cheesecake factoryt - valinnanvaraa on, muutakin kuin laittaako turkkilainen pitsallesi tonnikalaa vai kebablihaa
12. Halvat tölkkilimut - 24kpl/n. 5e, henk.koht. Suosikki
13. Palvelukulttuuri - olkoonkin sitten tipin perässä, ravintolassa tarjoilija tekee muutakin kuin mulkoilee
14. Punaisissa valoissa saa kääntyä oikealle - miksipä ei?

Parempien aiheiden loppuessa - bubbling under
15. Meksikolaiset, mistä suomeen saataisiin kovasti ja pienellä palkalla töitä tekeviä ihmisiä?
16. Cherry bourbon - viskielitistit menköön itseensä. Parasta juomaa kohtuu hintaan.
17. Kaikella on hintansa - eikä siinä ole ilmaa. Kova kilpailu ja valinnanvara tarkoittavat että merkistä ei tarvi maksaa samalla tavalla kuin suomessa.
18. Taksit - ymmärrän kyllä että taksiyrittäjällä on kovaa, mutta ehkä joku joskus käyttäisi taksia jos pelkkä kyytiin istuminen ei maksaisi 10e
19. Uskonnollisuus? - No okei, ei oikeasti, mutta olen todennut että mitä kovempi "believer", yleensä sitä herttaisempi ihminen. Jos saisin niin ottaisin työkavereikseni enemmänkin näitä "sunnuntaina kirkkoon - muulla ei niin väliä"-tyyppejä
20. Ylivertaisuus; jaksatko juosta bussipysäkille, puhutko vierasta kieltä, oletko joskus viettänyt yön ulkona, etkö tarvi taskulaskina, tiedätkö mitä on mäen tuolla puolen? Ylivertaisen kansan keskuudessa ei ole vaikea tuntea itseään ylivertaisesksi. Onhan se nyt kivaa :)

Työputki meni lähinnä jumitellessa. Viihdykettä on tullut haettua UFC:sta, Ultimate Fighterista, SGUsta ja Sons of Anarchysta sekä kasasta uusia leffoja. Eli töidenteon lomassa on tullut lähinnä tuijotettua tietokoneenruutua...

Töissäkään ei mitään ihmeempää raportoitavaa safety projektin vetovastuu siirtyi minulle kun HR:ssä tajuttiin että olen ainut jota projekti vähääkään kiinnostaa...mainitsemisen arvoinen lienee lähinnä viime torstai, olin putken viimeisenä päivänä väsynyt ja vihoissani siitä että olin jo 4. Päivää kennethin tai sharonin parina. En juuri juttele enää näiden kanssa kun emme ole hirveän samalla aaltopituudella, itseäni ketuttaa kuitenkinsuunnattomasti se että koska en ikinä valita heidän menemisistään niin ovat ottaneet tavaksi jättää minua toimistoon, keskimääräisenä päivänä olen n. Tunnin hoitamassa myös heidän työtään, mikä tekee näistä kenneth/sharon päivistä erityisen kiireisiä, eikä kiitosta koskaan. Torstai oli kyllä äärimmäinen tiivistymä, kiireisen päivän takia he olivat molemmat illassa, mikä ei ilm. Heidän mielestään tarkoita sitä että meillä on kiire, vaan että koska heitä on kaksi toinen voi aina olla poissa paikalta, homma meni lähinnä läpsystä vaihtamiseksi kun itse istuin omien hommieni lomassa puhelin kokoajan kourassa. KYn lähtiessä toimistosta kolmelta olin juuri tekemässä avainlaskentaa. Kenneth vastaili puhelimeen, mutta Sharon jutteli Kyn kanssa. Puhelin soi ja soi sillä seurauksella että ky keskeytti puhumisen ja vastasi. Minä ja sharon katsoimme toisiamme molempien ilm. Ollessa sitä mieltä että toisen tulisi vastata. Sama tapahtui uudestaan jolloin sharon sanoi kiukkuisesti "Matias! Vastaa puhelimeen, etkö nää että minä juttelen!". Itselläni keittää tosi harvoin yli mutta silloin napsahti, jos keskustelu olisi käyty suomeksi olisin varmaan juttelemassa rumista sanoistani managerin toimistossa, nyt sain lähinnä sanottua että olen vastaillut koko päivän, mikä ei ole minun hommani kun meillä on 2 pbx työntekijää, että hän voi puhua vapaa-ajallaan ja että en ole tullut toiselle puolelle maapalloa tekemään muiden töitä. Maurizio tuli lopulta väliin ja käski Sharonia "lopettamaan Ainaisen valittamisen" (monella muullakin on ollut sharonin kanssa pinna kireälllä.) että semmoista kivaa töissä, eka oikea riita! Ja senkin olisin varmaan niellyt ellen olisi tiennyt ettei Sharonilla ollut ainuttakaan argumenttia. Paha sanoa pomolle että "hän ei vastannut puhelimeen kun minä juttelin!"...nojoo, no-big deal mutta ei enää jaksa leikkiä hiekkalaatikolla.

Lauantaina lähdettiin käymään ulkona, tai minun suunnitelmani oli oikeastaan vain nörätä koneella, mutta kun tytöt tulivat ikkunan taakse huutelemaan ja mukana oli pitkästä aikaa preach:kin oli pakko lähteä mukaan. Koska olin missannut aloittelut ajoin autoa. Istuttiin McCoyn terassilla ja joukkoon liittyi myös Kevin, joka kertoi että Valerie oli koittanut tavoittaa minua. Kännykästä on taas tuttuun tapaan saldo loppu, joten Valerie oli pyytänyt että soittaisin heti kun voisin. Kun mike soitti hannalle ja kysyi voisiko joku poimia hänet kyytiin päätin lähteä käymään Hyatilla jonka vieressä Mike asuu. Valerie oli listan saatuaan todennut että ei ollut saanut pyytämiään päiviä vapaaksi ja oli jotakuinkin paniikissa koska hänen oli määrä muuttaa tänä viikonloppuna (koska olin työskennellyt 10 oli bethin pakko laittaa minulle 4 putkeen vapaaksi, minkä takia valerin toive ei mennyt läpi.) Koitin sanoa ettei minulle ole niin väliä mille päiville vapaat osuvat ja tulin paikalle keskellä yötä vain koska ollaan miken kanssa menossa juomaan kaljaa, mutta silti minua tervehdittiin lähes messiaana. Ilo tehdä joku iloiseksi, nyt siis pari vapaata, pari yötä ja pari vapaata, jos saisi vaikka taas salitreenin kulkemaan! Jatkettiin illanviettoa Martini Cornerissa joka on pieni baarikeskittymä downtownin eteläpäässä. Pelailtiin biljardia ja juotiin parit oluet, illanvieton Lomassa Mike kertoi että jätti viikolla "2 viikon varoituksen" eli ilmoitti irtisanoutuvansa. Harmittaa tietysti menettää hyvä työkaveri, mutta Mike jos joku ansaitsee paremman työpaikan, jollaisen siis on nyt löytänyt!

Jokainen työpäivä on ollut pitkä kuin nälkävuosi, mutta niin se ihmisen mieli vaan toimii että taaksepäin katsoessa kaikki tuntuu menneen vilauksessa ohi. Kohta on jo kesäkuu ja kesä...reissua ei enää ole edessä kuin vajaa muutama kuukausi ja rapiat...