Oleskelua ja odottelua

En tiedä onko se joku oma stressireaktioni, mutta aina kun tulee näitä hetkiä että ei jaksa miettiä, kaikki tuntuu menevän päin mäntyä ja masentaa niin tunnen vain suunatonta väsymystä; tekee mieli paeta karua todellisuutta uneen. Kaippa sitä huonompiakin vaihtoehtoja olisi, mutta itse painuin sänkyyn ja nousin vasta 10h myöhemmin; ei se nyt varsinaisesti hyvää unta ollut, mutta aamulla oli vähän parempi mieli. Ajattelin Carlosta ja sitä että ollaanhan tässä loppupeleissä onnekkaita kun ainakin herää omasta sängystä eikä sairaalasta.



Lähdin ajelemaan ja etsimään autopajoja, haluaisin auton mahd. Nopeasti kuntoon ettei mokastani koituisi haittaa tytöille. Ensimmäisen paikan tilalla oli vain tyhjä tontti, joten ajelin 2. Lupaavampaan paikkaan joka ei kuitenkaan tehnyt peltikorjauksia. Neuvoivat kuitenkin erään pajan joka on erikoistunut kolari-korjauksiin. Stoward Bros. In paja lötyikin pienen etsimisen jälkeen ja sain varsin hyvän vastaanoton. Veljekset tuntuivat osaavilta kavereilta ja ennen kaikkea rehellisiltä tyypeiltä. Tekivät ensin vahinko arvion ja sen jälkeen koittivat löytää halvimman vaihtoehdon korjata; hinta yllätti silti 930dollaria!!! Ja auto on kuitenkin ajokunnossa, sanoinkin heti että ymmärrän kyllä että auton korjaaminen maksaa tuon verran, mutta että en tiedä kannattaako sen vertaa pistää 3kk käyttöä varten. Lupasin soittaa myöhemmin kun olen päättänyt mitä tehdä.

Päivä menikin sitten masistellessa ja eri vaihtoehtoja pohtiessa. Kyyneltä pidätellen siinä sitten toisteltiin itselle että rahaa se vaan on...mutta harmittaa se silti suunnattomasti, tuommoinen summa niin pienestä virheestä. Kumpa olisi jättänyt lähtemättä, kumpa olisi ajanut vielä vähän hitaammin. Sellaista on elämä. Pohdin kaikki vaihtoehdot läpi ja en jaksa kirjoittaa kaikkea tänne lopulta kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen että autoon ei kannata pistää niin suurta summaa vaan että tehdään mahd. Vähän korvauksia ja hyvitän sitten auton jälleenmyyntihintaan muille tekemääni vahinkoa. Soitin korjaamolle ja sovittiin että tuon auton sisään ensi viikolla ja katsotaan jos siihen saataisiin tehtyä sellaiset korjaukset että se on virallisesti ajokelpoinen. Vastoinkäymisten suma kyllä laittaa miettimään...ei nyt varsinaisesti harmita että tänne tuli lähdettyä, reissu on ollut melkonen kokemus (joskin erilainen kuin odotin) ja parhaat palat ovat varmasti vielä edessä. Usein tulee kuitenkin pohdittua että mitä sitten taas tekee suomessa ja miten iloinen on siitä ja siitä. Kotiinpaluu tuntuu taatusti hyvältä sitten kun sen aika koittaa, siihen asti täytyy vain koittaa nauttia mutkista huolimatta...

Loppuviikko menikin sitten töissä, iltavuoro ja huonot työparit veivät voimat. Myös tyttöjen paluu painoi, en halunnut kertoa autosta ennen heidän paluutaan, turha muiden lomaa pilata. Kaikki vain ovat olleet iloisia että auto on vihdoin kunnossa ja nyt se sitten taas menee korjaamolle...töissä taas on rasittanut olla. Kevin ja sharon ovat mukavia tyyppejä, mutta eivät eristyisen "innokkaita" katoilevat toimistosta jatkuvasti röökille tai kahville tai vessaan ja minä saan vastata puhelimeen kahdenkin puolesta. En tiedä onko kyseessä joku hyväksi käyttö; yleensä ei ulkomaalaista interniä vissiin ole edes juuri jätetty yksin, mutta nyt kun ovat huomanneet että ainakin "pärjään" niin on minut helppo jättää oman onneni nojaan. Varsinkin sharonille tuntuu olevan vieras käsite se että on olemassa eri kieliä, se että en ole yhtä tehokas puhelioperaattori kuin joku muu ei yksinkertaisesti ole minusta kiinni. Olenkin alkanut hokea päässäni mantraa "Im not stupid, Im foreign". Samalla mietin että miten helppoa kyseinen työ olisi suomessa. Hitto, voisin iha hyvin hoitaa Bethin hommaa sen vaativuuden puolesta, vain kommunikaatio on haaste.

Muutenkin päivät ovat menneet vähän unessa, autohomma masensi tosiaan ja olen lähinnä viihtynyt omissa oloissani kämppää laitellessa ja omasta rauhasta/skypestä nauttiessa. Pientä valoa elämään toi tieto että Maurizio ylennetään Adriannen paikalle manageriksi. Olen aidosti iloinen hänen puolestaan, ehkä hän onnistuu tuomaan pientä uudistusta tähän kivikautiseen luolaan. Maurizion ylentäminen on kyllä herättänyt pahaa verta toimistossa erityisesti Jammie Day otti nokkiinsa että "kauemmin talossa ollut" Kevin ei saanut paikkaa. En sano etteikö Kevinkin olisi hyvä manageri, mutta mielestäni senioriteetilla ei pitäisi näissä asioissa olla juuri väliä, paras mies voittakoon. Ärsyttää jatkuvasti enemmän tämä "olen paras koska olen ollut täällä kauan", minun mielestäni se että on yhä 20 vuoden jäIlm. Taas ollaan palkkaamassa uusia, tarvitaan uusi house officer sekä joku paikkaamaan Carlosta/lomia...saa nähdä kuka on seuraava uusi kasvo.

Raskas viikko...Accidents happen

Moi!
Joku on varmaa saattanut miettiä että onko blogi jo kuollut; kaikkea muuta. Viimeinen viikko on mennyt kirjoitellessa ja pohtiessa enemmän kuin kertaakaan ennen. Sattuneista syistä olen vain ollut jotenkin niin väsynyt ja aikaansaamaton etten ole saanut tekstejä siirrettyä kännykästä koneelle, eli tässäpä tulevat;

Edellisestä kirjoituksesta jäi uupumaan että saatiin toissaviikolla vihdoin projekti tehtäväksemme. Kaikkien internien tehtävänä on yrittää kehittää työturvallisuutta. Safety management comitea antoi meille tehtäväksi koittaa keksiä tapoja vähentää vuosittaisten onnettomuuksien määrää ja nyt pitäisi viedä tuota projektia eteenpäin. Yllätyin vähä muiden aseenteesta; kaikki ovat valittaneet että ei saada vastuuta ja työ on typerää peruspuurtamista, nyt kun sitten saatiin jotain "oikeaa" olivat kaikki vastahakoisia tekemään mitään. Toki olisin itsekkin toivonut että projektille olisi osoitettu palkallista työaikaa, mutta parempi nyt silti saada jotain konkreettista astioiden tiskauksen ohelle...safety toki onkin minun alaani, että ehkä siksi olin muita kiinnostuneempi. En kuitenkaan halua dominoida hommaa vaikka melkoisen määrän vastaavia "älä koske hellanlevyyn"-hankkeita olenkin jo tehnyt. Koska kellään ei ollut mitään sanottavaa mihinkään suuntaan pyysin 3 viimevuoden onnettomuusraportit luettavaksi niin että on edes jotain mistä aloittaa. Käyn niitä nyt läpi yövuorojen ohessa.

Ironista sinäänsä että seuraavana päivänä kuulin Hannalta jonkun kaatuneen ruokalassa ja loukkaantuneen. Töissä sain kuulla että kyse on meidän Carloksestamme. Liukastui märällä lattialla ja mursi polvensa kolmesta kohtaa. Koko homma tallentui myös videolle, kelpaisi niiden ikävien "jalkapalloilijan nilkka vääntyy"-videoiden kaveriksi, rumaa katsottavaa. Sellaista on elämä; lähtee hakemaan vesilasillista ja päätyy sairaalaan, jalka 6 viikkoa kipsissä. Ei käy kateeksi. Ei tosin meitäkään, nyt kun Carloskin on poissa ja Adriannelle ei vielä ole löytynyt seuraajaa alkaa osasto olla aika äärirajoilla, toiv. Palkkaavat pian lisää väkeä. Ylityöt eivät näillä liksoilla paljoa kiinnostaisi vaikka niin taisinkin väittää ennen reissuun lähtöä...pikaista paranemista Carlokselle!

Tiistai aamuna vein Santun kentälle. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten toivottavasti suomessa kaljatuopin ääressä "vanhoja" muistellen.

Palattuani sain vihdoin Lisalta avaimet uuteen asuntooni. Apt. 105 osoittautui huomattavasti vanhaa kämppää parempi kuntoiseksi ja on pohjapiirustukseeltaankin ihan kiva. Kaappitilaa ja niiden myötä avautuvia ovia tosin on niin paljon että suljin suosiolla pari komeroa pois käytöstä. Koko aamupäivä meni kantaessa tavaraa alas edellisestä asunnosta. Vaikka matkaa oli vain yhdet portaat oli kyseessä yllättävän rankka suoritus yhdeltä henkilöltä. Aluksi koitin laittaa kaiken suoraan paikoilleen heti ne alas kannettuani, mutta pian päädyin vain pinoamaan kaiken keskelle lattiaa. Tavaraa on kyllä yllättävän paljon, 400e hän näistä kaikista kyllä maksettiinkin, pitää toivoa että saadaan sitten lähtiessä myytyä eteenpäin seuraavalle. Erityisen ylpeä olin kannettuani sohvan yksin alas (suoritus jota tytöt eivät ensin uskoneet todeksi). Ei se hirveän painava ollut, mutta sitäkin kookkaampi, jotenkin sen kuitenkin keinottelin alas portaita. Kämpästä ei tähän mennessä ole pahaa sanaa, 1. Kerroksessa täytyy tosin pitää verhoja kiinni ja ulko-ovelta kantautuu vähän tupakansavua sisään, mutta toisaalta asunto on mukavan viileä ja ainakin paljon edellistä hiljaisempi.

UUSI OSOITTEENI ON SIIS: 1311 West 44th Terrace Apt. 105, Kansas City, Missouri 64111


Siivosin vähän edellistä kämppää, joka tosin olikin melko hyvässä kunnossa, eihän siinä asuttukkaan kuin pari kuukautta. Lopulta pääsin eroon avaimista ja jaksoin vielä sisustaa uutta asuntoani muutaman tunnin. Päätin lähteä ostamaan uusia taloustarvikkeita asuntooni ja koska olin yksin soitin Memmolle mikäli tämä haluaisi lähteä mukaan wal-marttiin. Memmo ilmoittikin tulevansa, mutta päätimme sittenkin lähteä etsimään lähempänä sijaitsevaa Target-tavarataloa joka on saman kaliperin supermarketti. Ajeltiin kaikessa rauhassa Mission Hillillä joka on koko keskilännen kalleinta asuinaluetta. Aivan erinäköistä seutua kuin muu kansas city, suuria omakotitaloja aidattuine piha-alueineen. Yllättäen edessä ollut taksi jarrutti ja minä löin jarrupolkimen pohjaan...tuli sellainen hidastettu hetki kun tietää että kohta kolahtaa, eikä voi tehdä enää mitään. Jimmy nasahtikin taksin takapuskuriin, vierestä kuului tuttu "Shiiit" ja taisi itseltäkin joku perkele päästä. Niin nopeasti onnettomuudet tapahtuvat, ensin on vain ajamassa kauppaan ja kohta etsiikin vakuutuspapereita. Kyllä vaan ketutti nousta autosta, emme olleet ajaneet kuin ehkä neljääkymppiä ja en ikinä aja lähelläkään edellistä. Taaksikuski oli onneksi mitä mukavin tyyppi ja tietyllä tavalla jopa pahoitteli nopeaa jarrutustaan, edellä kuulemma oli ollut auto joka oli ajanut risteyksen suoraksi stop-merkistä välittämättä, taksikuski oli huomannut stop-merkin vime hetkellä ja teki äkkijarrutuksen, itse en ollut yhtä onnekas. Toisaalta mitäs sitä muita syyttämään, yhtä laillahan minun olisi tullut huomata stop-merkki eikä vain ajella edellä ajelevan perässä. Eipä siinä, taksiin tuli lähinnä maalinaarmuja, jimmyn etupuskuri puolestaan meni melko ruttuun ja mikä pahinta koko keula näytti hieman nousseen ylöspäin. Vaihdettiin vakuutustietoja ja päätettiin pyytää poliisi paikalle vaikkei mistään vakavasta kolarista lopulta ollutkaan kyse. Konstaapeli saapuikin pian paikalle ja käytiin läpi tapahtumien kulku, onnettomuus kirjattiin minun syykseni, mikä ei tietysti peräänajon tapauksessa ollut yllätys, mutta konstaapelikin totesi että "huonoa tuuria" eikä kirjoittanut sakkoa saatika varoitusta. Auto oli onneksi yhä ajokunnossa ja peltivahinkojen lisäksi vain etuvalojen suuntaus näytti kärsineen. Fiiliksiä on vaikea kuvata; blogia lukeneet ovat varmaan huomanneet että jokunen vastoinkäyminen on ollut matkassa...tuntuu jotenkin epätodelliselta, väsyneeltä. Juuri kun auto vihdoin oli kunnossa käy näin, ja ei vain oma vaiva, muutkin joutuvat tästä vahingosta kärsimään. Jotenkin se että onnettomuudelle ei oikein voinut mitään antaa pientä lohtua, mutta tietysti se vituttaa että ei ajanut vielä vähän hiljempaa, vituttaa että edes lähti kauppaan, vituttaa ettei ottanut täyskaskoa. Jälkiviisas on helppo olla. Toisaalta koittaa säilyttää positiivisuutensa, miettii että on sentään terve, ettei käynyt pahemmin ja että sama olisi voinut ihan yhtä hyvin käydä Suomessa. Joskus ei tarvi kuin lähteä hakemaan vesilasia...

Muuton valmistelua

Hyppäänpä taas vähän. Viikko meni taas normaalia ja oikeastaan aika leppoisaa rataansa. Kesä on päässyt todella vauhtiin joten vietettiin pari iltapäivää terassilla istuskellessa. Kävin muutamat kerrat taas salilla, ja perjantaina juoksin Hyattille ja takaisin, mikä lienee n. 12km lenkki. Pisin täällä toistaiseksi vetämistäni.

Santtu teki pikareissun Vegas-Grand Canyon-colorado, joten olin omillani viikon. Lisa onnistui taas yllättämään ja perjantaina klo 14:00 ovelle ilmestyi kaksi muuttomiestä. Olin suht unenpöpperössä oltuani nukuttua yövuoron jälkeen, ja muuttomiehet selittivät tulleensa muuttamaan vuokrahuonekalumme. Sanoin että muutamme vasta ensi viikolla, ja he totesivat että hakevat nyt ylimääräiset pois. Sinne siis meni ruokapöytä ja Santun sänky, kaippa santtu voi sohvallakin nukkua pari yötä, mutta ihan turhaa/ylimääräistä säätöä taas? Olisivat vieneet minunkin kamppeeni jossen olisi ollut kotona, onneksi olin itse sanomassa että nukun juuri tuossa sängyssä joten älkää viekö sitä minnekkään.

Sunnuntaina juhlittiin Santun läksiäisiä ja kyseisestä illasta en kyllä taida laittaa tänne yhtään mitään. Aloitettiin ilta meillä ja jatkettiin Plazan kautta Westporttiin, josta sitten joskus aamuyöstä takaisin kotiin :)
Raitis viikko katkesi kuin seinään, hauskaa oli kyllä koko illan ja onneksi kaikki päätyivät onnellisesti kotiin potemaan krapulaansa.

Tytöt puolestaan lähtivät maanantaina 4 päivän Las Vegasin reissulle, ja santtu valmistautui lähtöön. Pakkailtiin (tai lähinnä santtu pakkasi) omaisuuttamme kasaan. Lisa teki vielä viimeisen pikku näpäytyksen ja sanoi että antaa avaimet uuteen kämppään vasta ti-aamuna, olihan se sovittu muuttopäivä, mutta aiemmin oli kyllä ollut puhetta että voitaisiin kantaa huonekaluja jo edellisenä päivänä koska Santun kone lähtee aamulla ja sen jälkeen olen yksin täällä.

Yritys ymmärtää ymmärtämätöntä.

Jatketaan nyt siitä mihin jäätiin, eli tuohon "maksamattomaan" vuokraan. Marssin aamulla Lisan puheille selvittämään tapahtunutta ja tämä totesi yksikantaan että koska hän ei ole saanut rahoja niin olemme velvollisia maksamaan 110 dollaria sakkoa. Kysyin että mistä se 880 summa mahtaa sitten koostua, kun virallinen vuokralappumme sanoo 620 dollaria vuokraa, ja se stickynote jonka hän minulle viime käynnillä kirjoitti 729 dollaria. Lisa intti aikansa että se summa jonka hän oli kirjoittanut on vuokramme sakkomaksuineen. Kinasimme aikamme kunnes vaadin maksuerittelyä; hän avasi koneensa josta taas puolestaan löytyi eri summa. Siinä vaiheessa sanoin jo suht rumadti jotain että "miten hän voi olettaa vuokranmaksun ylipäätään onnistuvan kun ei itsekkään tiedä mitä meidä pitäisi maksaa." summa korjattiin 729 + 110 dollariin, ja minä sanoin etten suostu maksamaan sakkoa koska pankkitililläni näkyy heidän veloituksensa ja seuraavana päivänä summan palautus. Lisa totesi että hänen on "pakko" periä se ellen saa pankkia kirjoittaman todistusta siitä että vika ei ollut minun.

Niinpä pankkiin selvittämään tapahtunutta. Olin suht kettuuntunut tiskille mennessä ja en vieläkään ihan tajua mitä tapahtui; tässäpä kuitenkin tapahtumasarja kuten se minulle pankissa selitettiin/miten sen ymmärsin: kirjoitin checkin 26.3 ja vein lisalle. Samalla viikolla kävin pankissa nostamassa tilin tyhjäksi ylimääräisestä käteisestä jotta voisimme maksaa jimmyn bensa pumpun. Tilille jäi 749 dollaria. 1.4 lisa lunasti checkin ja tilille jäi 20 dollaria. 2.2 Amazon suoraveloitti tililtä tietämättäni 39 dollaria (se kirjatilaus joka jäi toimittamatta ja jonka uudelleen tilasin, en tiennyt että rahat olivat automaattisesti välissä palautuneet tililleni)... Looginen ihminen siis olettaisi että tilini olisi 19 dollaria miinuksella. Checkki järjestelmä kuitenkin toimii siten että rahat siirtyvät jonkunlaiseen välitilaan(?) ennen vastaanottajan tilille siirtymistä (virkailijan mukaan tämä voi kestää useita päiviä). Jos tili tällä välin painuu miinukselle palauttaa tili automaattisesti kaikki checkit välitilasta tilille ??

Okei. Kysymykseni pankkivirkailijalle; miksi nettipankkini näyttää minulle että checki on maksettu "Roanoke West" ja raha on lähtenyt tililtä, mutta vastaanottaja ei koskaan ole saanut rahoja? Vastaus; nettipankki ei kuulemma ole mikään virallinen asioimistapa vaan "enemmänkin työkalu taloudenpitoon"

"miksi olen saanut 36 dollaria sakkoa pankilta jos tilini ei kyseisen toimenpiteen takia ole koskaan käynyt miinuksella? Ei vastausta; lupasivat palauttaa tuon 36 dollaria tililleni.

Entä voisitteko kirjoittaa minulle tositteen siitä että tuo sekaannus ei ole ollut minun syyni? Vastaus; ”Järjestelmä ei ole pystynyt lunastamaan checkiä tililtäsi koska sielä ei ole ollut tarpeeksi rahaa silloin kun checki oli menossa läpi”.

Eli jippikai jee, ei kai tässä voi muuta kun syyttää taas itseään siitä että ei varmistavarmistavarmista kaikkea tuhatta ja yhtä kertaa. Jatkossa maksan kyllä vain ja ainoastaan money ordereilla niin että tiedän rahan olevan sielä missä pitääkin. Usko tämän maan järjestelmiin menikin jo aikaa sitten, nyt sitten maksan siitä käytännössä 110dollaria omasta pussista. SILLEKKIN rahalle olisi voinut kyllä keksiä parempaa käyttöä.

Kopkopkop

Nyt pitää koputtaa puuta tai kepillä jäätä tai jotain, juuri kun pääsin manailemasta näitä "vastoinkäymisiä" niin seuraavaa pukkaa. Santtu soitti töihin (kännykkäni ei tosiaan enää toimi) että oveemme on ilmestynyt lappu jossa vaaditaan reilun 800 dollarin maksua vuokrasopimukseen vedoten tai muuten ryhtyvät oikeustoimiin. Kiva tapa ilmoitella asioista, ei mitään erittelyä tai ilmoitusta mitä maksu mahd. koskee ja vuokranantajan toimisto kiinni. Kävin tutkimassa tiliä ja sen verran selvisi että summa jonka kirjoitin checkille, 729dollaria oli peritty tililtäni ja palautettu seuraavana päivänä(?!) heti perään on mennyt pankin sakkomaksu -36 dollaria siitä että tilillä ei muka ole tarpeeksi rahaa? Ei voi tajuta, ja muutenkin ihmetyttää nuo pankin sakot. Siis nythän sille ei ole mitään selitystä, mutta muutenkin tuntuu typerältä antaa depit kortti jonka VOI vetää miinukselle, mutta jota ei saa vetää miinukselle. Esim suomessa kortit joissa ei ole luottoa eivät myöskään sitä anna, mutta jos täällä vetää tilin kortilla vaikka dollarin miinukselle menee -36 dollaria sakkoa, joka puolestaan kasautuu päivittäin. Eli jos tiliään ei tarkkaile ja sieltä menee vaikka automaattinen vakuutusmaksu joka lyö tilin dollarin miinukselle saattaa viikon päästä olla tili useamman satasen miinuksella. Homaa estämään voi täällä ostaa myös vakuutuksia ja radiossa mainostetaan palveluita "pankkikorttivelkaantuneille". Mitä vittua oikeesti? Koko hommahan on pankin rahastusta, homma vaikuttaa lähinnä pikavipiltä jonka voi ottaa vahingossa tai jopa tietämättään. Ja nythän ei edes ollut kyse siitä, vaan jostain muusta. Vuokramme tälle kuulle oli itseasiassa vain 620 dollaria, itse menin selvittelemään muuton vaikutusta ja sain tuon uuden summan 729dollaria jonka maksoin checkillä. Kerroin Carlokselle tapahtuneesta ja hän kertoi nykyään maksavansa money ordereilla koska checkit ovat niin epäluotettavia. Eli vuokra ilm pitäisi täällä maksaa nostamalla käteistä pankista, kävelemällä massien kanssa huolttikselle ja money ordereiden kanssa vuokranantajalle. Kiviä ja keppejä. Puhumattakaan siitä että nettipankin salasanana kysytään syntymäpaikkaa tai äidin toista nimeä. Mutta mitäs sitä toisaalta varjelemaan, täällä kun nettipankkia voi käyttää lähinnä saldon tsekkaamiseen, esim tilisiirron tekeminen kotoa taitaa olla täällä tuttu käsite lähinnä scifi kirjallisuudesta. Kiviä ja keppejä vittu.

No, huomenna selvittelemään tapahtunutta, ja jos kyseinen 150 dollaria on eritelty joksikin sakoksi/myöhästymismaksuksi niin syötän tiliotteeni vuokranantajalle, jälkiruuaksi sitten vielä uhkailut oikeustoimista. Seuraavalla aterialla voidaan sitten kysyä miksi homeisen vessamme katto vuotaa vielä kuukausi ensimmäisen korjauspyynnön jälkeen...

Pääsiäistä

Pääsiäinen meni vähän ohi kun oli vain töissä. Työputki taas meneillään, onneksi nyt on vaihtoja eteenpäin, eli kun pääsen tänään töistä niin tarvii mennä huomenna vasta illaksi töihin. Auto asia elää yhä, toiv. Saadaan kuntoon tällä viikolla!

Santtu soitti sunnuntaina ja kysyi haluanko lähteä mukaan grillaamaan, muut menisivät jo edeltä ja voisin tulla kun pääsen töistä. Nappasin italialaisen internin Memon mukaan ja kävimme kotona vaihtamassa vaatteet sekä ostamassa sun freshiltä lavan kaljaa. Spectators ravintolan baarimikko Russelle ja vaimonsa Ruth, joka on töissä front deskillä olivat kutsuneet meidät kotiinsa north kansas cityssä. GPS ei löytänyt osoitetta joten koitettiin löytää paikalle ohjeiden perusteella, mikä yllättäen jopa onnistui!

Saavuttiin memon kanssa juuri parhaaseen aikaan eli silloin kun kaikki on jo kokattu ja grillaaminen käynnissä. Eli ei muuta kuin kalja käteen ja terassille nauttimaan ilta-auringosta. Suomalaisten lisäksi paikalla olivat siis memo, hollannista kotoisin oleva Ruth ja interni Lisanne, sekä Philippinot Preach, Russell ja näiden serkku. Kenenkään äidinkieli ei siis ollut englanti, paitsi ehkä Balu koiran joka totteli vain englanniksi annettuja istumiskäskyjä. Ilta oli mukava pätkäisy meneillään olevalle työputkelle, ja sovittiin että otetaan lähiaikoina uusiksi. Toivottavasti saan jossain välissä kuvia Preachilta, hänen kamerassaan ovat varmaan parhaat kuvat illoistamme. Ruth ja Russell tarjoutuivat majoittamaan yövieraita tarvittaessa ja preach ja lisanne päättivätkin jäädä yöksi, mutta muut totesivat että on fiksumpaa aloittaa huominen työpäivä kotoa.

Aamulla menin bussilla töihin, jotta Enna voisi myöhemmin päivällä viedä sen mekaanikolle niin että he voivat vihdoin korjata mokansa. Työpäivä meni taas menojaan, arki ei tunnu enää ollenkaan pahalta. Tällä hetkellä painavat vain nämä jatkuvat ympäristöstä johtuvat "vastoinkäymiset". Turha kai on olettaakkaan että kaikki menee itsestään kun hyppää yhdestä elinympäristösä toiseen, mutta nämä pienet ja isot vastoinkäymiset alkavat kyllä jo mennä huumorin puolelle. No, rahaa se vaan on...

Kotosalla otin rennosti ja katsoin Shutters Islandin joka oli varsin mukiin menevä leffa, samalla tuli ahmittua pari jaksoa ultimate fighteriä. Olen tosissaan ruvennut miettimään miten pääsisi katsomaan UFC:tä, mutta ainakaan julkistetussa aikataulussa ei ole yhtään tapahtumaa täällä keskilännessä. Harmittaa myös ettei tullut viime vuonna mentyä millekkään kamppailulaji-kurssille, mutta koto suomessa aion kyllä käydä sitten jonkun lajin alkeet...vähän on myöhäisellä iällä tullut innostuttua urheilusta, mutta parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan!

Vaihdoin aamusta iltavuoroon joten pääsin Ennan kanssa hakemaan autoa aamupäivällä. Vähän jännitti että mikä nyt mahtaa olla pielessä, mutta yllätykseksemme auto oli kunnossa ja tuntui ainakin ensiajojen perusteella toimivan hyvin. Pakotin vielä itseni salille vääntämään ja kiirehdin suihkun kautta töihin!

Autohommia ja arkea :)

Autohommat jatkuu; tiistaina soittivat että auton vika onkin bensamittarissa, eikä pumpussa; tankki olikin vain tyhjä eikä mittari näyttänyt oikeaa lukua. Olin vähän epäuskoinen, olihan autoa nyt tankkailtu ihan urakalla, käykö joku muka kääntämässä bensaa tankistamme öisin?

Sää oli kuitenkin mitä mainioin; 25 astetta ja aurinkoa, joten lähdimme hyvillä mielin kävelemään mekaanikolle, jonka paja "Francks ans bobs" oli ihan sunfreshin vieressä. Päästyämme sisään tuli Franck heti pahoittelemaan että he olivatkin olleet väärässä; bensan lisäys ei toiminut ja pumppu yskii yhä. Vähän rupesi ihmetyttämään mekaanikkojen taso, mutta ainakin vaikuttivat ihan ammattimiehiltä. Kuulemma lähtee käyntiin muutta ei pumppaa; uuden vaihdolle hintaa 700 dollaria + 70 dollaria hinauksesta ja 90 dollaria tutkimuksesta. Siinäpä sitä taas sitten mietittiin että ruuvataanko kilvet irti ja juostaan vai kaivetaanko kuvetta. Kyselin vähän hinnan perusteita ja näytin netistä löytämiäni hintoja joten suostuivat lopulta tekemään korjaukset 650 dollarilla + hinauskustannuksilla. Edelleen sika hinta, mutta minkäs teet; vähissä on vaihtoehdot.
Ulkomailla asumisesta tekee vaikeaa juuri se ettei ole vaihtoehtoja; tiedetään että asunnot ovat ylikalliita, mutta ei ole vaihtoehtoa. Tiedetään että Suomessa auton voisi korjauttaa kaverin pajalla, mutta täällä se ei ole vaihtoehto...niinpä nieltiin pienen neuvottelun jälkeen tuskamme ja sitouduttiin pistämään lisää rahaa koslaan. Lupasivat auton takaisin seuraavana aamuna...

Sää oli mitä mainioin joten lähdettiin plazalle istumaan ja nauttimaan t-paita kelistä. Ruuan ja parin budlight limen (jonka heti nimesin tämän vuoden kesäjuomaksi) jälkeen aurinko vei voiton ärsytyksestä ja istuttiin nauttimassa happy hour:eista auringon laskuun asti. Preachkin ilmestyi paikale ja päätimme vielä nauttia ensimmäisestä kesäpäivästä menemällä taloyhtiön grillipaikalle. Outoa istua pimeässä lehdettömien puiden ympäröimänä ja silti nauttia kesän lämmöstä t-paidassa. Lopulta yötyöstä johtuva väsymys vei voiton ja menin nukkumaan, kerrankin ilman herätyskelloa.

Aamulla mentiin hakemaan auto pois mekaanikolta. Loppusummaksi määräytyi jostain syystä "vain" 580 dollaria ja lähdettiin ikkunat auki ajelemaan. Autoa osaa arvostaa sen jälkeen kun se on rikki! Päätettiin vetää säästyneillä rahoillamme tankki täyteen ja ajettiin quick tripin pihaan tankkaamaan. Lyötiinkin tankki piripintaan ja olin juuri pistämässä bensasuutinta pois kun hanna rupesi huutamaan "VARO VARO". Auton pohjasta suihkusi bensaa; näky jota et välttämättä halua nähdä bensa-aseman pihassa! Ajatukset olivat lähinnä että "äkkiä pois läheltä", pelkäsin tankin pistävän pihalle koko 70l mikä äsken oli tankattu. Juoksin sisälle selittämään asian myyjälle joka tuli mukanani ulos hiekkaämpärin kanssa. Onnekseni totesin ettei tankista enää valunut enempää, ulos oli tullut ehkä 4-5litraa, melkoisesti silti...myyjä hiekotti lammikon ja me suuntasimme vihaisina takaisin pajalle. Bob pahoitteli tapahtunutta ja lupasi korjata vian iltapäivän aikana. Hän soittikin pari tuntia myöhemmin, mutta selosti ettei täyttä bensatankkia voi ottaa irti korjausta varten, vaan meidän täytyy ajaa tankkia tyhjäksi. Niinpä haimme auton pois ja olemme toistaiseksi ajelleet sillä vaikka bensansyötössä on selvästi vikaa ja auto uhkaa hyytyä. Soitimme viikolla pajalle moottorin varoitusvaloista, mutta he käskivät jatkaa ajamista. Toiv. Moottori kestää ja saadaan auto lopultakin kuntoon...mutta eiköhän tästä jo ole jauhettu tarpeeksi, saa nähdä mitä käy.

Viikko on mennyt kaikin puolin nopeasti ja mukavissa säissä, tullut käytyä pari kertaa salilla ja lenkillä, mutta muuten ollutkin hiljaista. Muut menivät taas eilen power n lightiin, mutta minä jatkan aamuvuorojen takia raittiuslinjalla. Töitä on nyt taas 8 päivää putkeen, joten mitään riehakasta pääsiäisen viettoa ei ole ainakaan tiedossa. En haluaisi pistää blogiin pelkkiä negatiivisia asioita, onhan elämä täällä ihan mukiin menevää ja vähintäänkin kokemisen arvoista, mutta jatkanpa nyt vielä tällä ihmettely linjalla;

Managerimme Adrianne erotettiin; tuli normaalisti töihin, beth kutsui hänet toimistoonsa ja hetken päästä hän olikin jo siivoamassa pöytäänsä. Karu kiitos vuosien työstä: ei varoituksia, ei irtisanomisaikaa: pelkkä ulosajo. Syytkin jäivät epäselviksi, hyvä työntekijähän hän on ollut, mutta ilm soittanut suutaan pomostamme väärissä paikoissa. Toivottavasti Bethin suomenkielen ymmärrys ei ole huipputasoa ;)
Eipä siinä, itse en osaa olla vihainen tai katkera kun en vielä niin hyvin ollut oppinut tuntemaan. Nyt vain toivon että paikalle nostettaisiin Kevin tai Maurizio niin että saataisiin joku hyvä tyyppi tasapainottamaan Bethin toimistoa.

Elämää, ei sen enempää, reilu viikko Santun lähtöön ja 3 viikkoa Ainon saapumiseen, päiviä laskiessa tämä aika tällä hetkellä etenee! Hyvää pääsiäistä!