Ei hätää, hengissä ollaan, päivät vain tuntuvat menevän niin vauhdilla ettei ehdi kirjoittaa..
29.1.
Kurkku on edelleen kipeänä, olisi pitänyt huudattaa lämmitystä kovemmalla ensimmäiset yöt. Muutettiin tänään. Tai siis lähinnä pedattiin uudestaan. Santtu sanoi että hän tykkää nukkua viileässä, joten vaihdettiin huoneita. Asiaan kyllä saattoi vaikuttaa myös Santun vanhassa huoneessa oleva halkeama katossa. Iiro kertoi tarinaa italialaisesta joka sai osan katosta niskaansa ollessaan suihkussa, mutta minua ei halkeama painosta. Taitaa vain olla hieman ulkoneva putki jonka päältä uusi maali rakoilee. Kämpässä ei edelleenkään ole mitään sisustusta, mutta sovittiin että ostetaan Iiron ja Vesan sisustus sellaisenaan 400dollarilla; paljon astioita, muutama hyllykkö, sekalaisia koristeita/tauluja, pari lisätuolia, muutama pieni kaappi ja pöytä sekä telkkari ja tv-taso. Lisäksi saan tietokonepöydän ja tuolin, joten ihmeempiä tuskin tarvii enää sen jälkeen hankkia.
Suunniteltiin tekevämme kaikkea upeaa päivän aikana, mutta lopulta päädyimme vain kävelemään dollar treehen, eli "eurokauppaan", missä jokainen myytävä tuote maksaa dollarin. Ostelimme lähinnä shamppoota jne...Hetken asunnollamme istuskeltuamme päätimme lähteä ostamaan ruokaa Sun Fresistä. Oli alustavasti puhuttu että juhlistaisimme Preachin syntymäpäivää lähtemällä (taas) ulos joten ostimme taas korin kaljaa (olen tykästynyt amerikkalaisiin "light" olusiin, maistuu vähän vedeltä ja ei 110kaloria/pullo ole kovin lightia mutta muuten mukavaa istuskelujuomaa). Päätettiin tehdä kunnon ruokaa jatkuvan pikaruokailun sijaan ja ostettiin kunnon pihvit, perunoita jne. Vesa lupasi tehdä vielä juustosipulikastikkeen, joten suunnattiin Iiron ja Vesan kämpille iltaa istumaan. Preach ja tytöt saapuivat paikalle ja pelattiin Monopolia, joka ikävä kyllä jäi useimmilta kesken kaljan alkaessa vaikuttaa. Jossain välissä iltaa paikalle saapuivat myös George (jenkki jonka tytöt tuntevat ilm. koska tällä oli joskus suomalainen tyttöystävä), Russell (Preachin paras kaveri, varsin mukavan oloinen "philippino" sekä saran työkaveri Scott (joka on hyvin kliseinen homo, ihan mukava kaveri vaikkakin puhuu kuin pikkutyttö)
Ilta sujui leppoisasti musiikkia kuunnellen ja hyvää ruokaa syöden. Kymmenen maissa lähdettiin Power n' Light:iin, kaupungin tuoreeseen baarikeskukseen joka ilm. on ehdoton menopaikkojen ykkönen täällä. Päädyttiin mukavalle pikku clubille; ikäväkseni täytyy sanoa että täällä on clubeille vähän vaivaantuneempi tunnelma kuin suomessa (luulin ettei se ole mahdollista) porukka on pukeutunut geneerisesti lähinnä kauluspaitoihin ja pukuihin. Ikää vaaditaan 21 ja keski-ikä on näemmä n. 30, joten mitään riehakasta meno ei todellakaan ollut, jatkettiin kuitenkin omaa hauskanpitoamme halpaa long iceland ice teata nauttien ja jossain vaiheessa seurueemme tytöt onnistuivat saamaan jopa liikettä tanssilattialle. Baari meni kiinni hieman kahden jälkeen jolloin suunnattiin takaisin kämpille; Itse nautin Jimmy&John:in Jumbo kokiksesta ja ilmaisista refilleistä :)
30.1.
Tehtiin lopulta oikeaa ruokaa myös omalla kämpällämme. Perineinen kanasalaatti oli yllättävän kovan työn takana kun keitiömme varustus on tällä hetkellä 2 lautaasta, 2 ruokailuvälineet, kattila ja 2 mukia. No, saksilla kanat ja paprikat paloiksi ja hella kuumaksi. Syötiin rauhassa ja lähdettiin sitten katsomaan mitä jätkien kämpällä tapahtuu. Preach oli heräillyt sohvaltaan ja Iiro ja Vesakin olivat jalkeilla. Päätettiin lähteä katsomaan korista paikalliseen urheilubaariin; tytöt halusivat vielä tehdä sitäjatätäjatuota niinkuin aina, joten lähdimme jätkien kanssa (Hanna on yksi jätkistä ;D).
Baarissa meille pöytää piti Preachin työkaveri Brad (n.40 TODELLAjenkki kaveri, joka kyllä oli varsin mukava ja tosi kiinnostunut suomesta, väitti tuntevansa paljon norjalaisia,mutta ei kyllä tiennyt paljoakaan euroopasta. Kuitenkin huippu seuraa iästään huolimatta) Koris oli Collge-sarjaa ja ilmeisen tärkeä, siinä kohtasivat Kansas ja Kansas. Älkää kysykö, mutta kannatettiin sinistä Kansasia, joka ilm. on Kansas Cityn kansas, mutta ei sen Missourin kansas Cityn kansas, koska se on kai tigers, jota ei saa kannattaa. Mutta koska toinen Kansas oli Kansas Staten kansas se ei missään nimessä saanut voittaa ja uhata tämän Kansasin kärkipaikkaa tässä divisioonassa joka on "Big12' yksin tämän konferenssin divisiionista joka on ilm kärkitasoa pelaavasta 260 College joukkueesta. Älkää kysykö, en minäkään tajunnut. Kannatettiin kuitenkin niitä sinisiä.
Muutama kalja, pari pitsaa ja Sinisten voitettua äärimmäisen tiukkan ottelun päätimme vielä lähteä keilaamaan. Jälleen kerran käsite-ero etäisyyksien osalta tuli selväksi kun lähdimme keilahallille joka oli "lähellä" 20 min ajettuamme ja todettuamme että keilahalli oli täynnä lähdimme toiselle joka oli "vieressä". Vaihteeksi 10 min ajoa vain todetaksemme että jenkit ovat ilm kovia keilaamaan lauantai-iltaisin ja kaikki radat ovat varattuja. Päätimme hakea Preachin kämpiltä singstarin Iiron ja Vesan Rockbandin tueksi. Oma musikaalisuuteni on kuitenkin noin nolla, joten hetken vierestä katseltuani päätin toivottaa kaikille hyvät yöt ja mennä kotiin soittelemaan skypellä suomeen...
Ainakaan vielä ei ole laittaa mitään kuvia, santtu saattoi jotain räpsiä joten kyselen niitä myöhemmin.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
Kansas City Party Fever
27.1.2010
Koko aamupäivä oli melkoista pyörimistä. Löysimme avoimen WLANin, joten alkupäivä meni lähinnä läppärin kanssa sängyssä maatessa. Tytöt olivat jo aamusta lähteneet "sisustusostoksille", meidän
kämppämme on edelleen aivan tyhjä. Mitä sitä ostamaan mitään kun vietetään kaikki aika Iiron ja Vesan kämpillä ja saadaan heidän sisustuksensa parin viikon päästä. Hahmoteltiin illanviettoa ja Vesa päätti
lopulta soittaa töihin olevansa "kipeä, Preachilläkin tuntui intoa riittävän ja hän tuli autonsa kanssa kämpillemme. Päätimme lähteä ruokaostoksille ja hakemaan illan juotavat läheisestä Sun Fresh tavaratalosta.
Matkalla pysähdyimme AT&T:hn jossa kävimme kyselemässä nettiä; lupasivat selvitellä verkon saatavuutta (vaikka koitimme kertoa että sen kyllä varmasti saa tänne koska vesalla ja iirolla on kyseinen netti) ja soittaa
parin päivän päästä. Ostimme kaikki amerikkalaiset pre-paid simkortit.
UUSI NUMERONI TÄÄLLÄ ON 816-807-9755
Netti ei toimi joten en pääse varmistamaan tarvitaanko jotain suuntanumeroa. Parhaiten minut kuitenkin tavoittaa SKYPEstä; MatiasL86. Saa lisätä!
Kotikatu
Ostimme runsaan puoleisesti kaikkea ja kokoonnuimme Vesalle ja Iirolle viettämään iltaa ja myös Ky saapui paikalle keltaisella pickupillaan. Ilta kului juuri niin vauhdikkaasti ja nopeasti kuin sopii olettaa.
Preach ja muut
Joskus 10 maissa päätimme lähteä kaupungille. Täällä baarit menevät kiinni 2 yöllä joten on syytä olla hyvissä ajoin.
Istuttiin baarissa, melkein kaikki tilasivat jonkun ruuan eteensä ja juotiin drinkkejä ja olusia. Lähdettiin kuitenkin kohti kotia jo muutaman tunnin päästä, baari kun oli lähes tyhjä. Jatkettiin istuskelua ja musiikin soittoa kämpillä aina
aamuyölle ja painuttiin lopulta nukkumaan. Hauska ilta ja huomenna vapaapäivä!
28.1.2010
Pitkään jatkuneen illanvieton tuloksena nukuimme pitkälle iltapäivään. Preach on kyllä uskomaton kaveri; ottaa kaljaa viiteen asti aamulla.
Herää tunnollisesti 6:30 aamulla ilman herätyskelloa ja lähtee kymmeneksi tunniksi töihin. Keräilin itseäni vielä iltapäivällä sängyssä kun hän soitti
ja kysyi että olemmeko tekemässä tänään mitään. "Alkaa jo tuntua paremmalta eikä töitäkään enää ole kuin pari tuntia niin voisin tulla mukaan"
Kävin Jimmy&Johnssissa hakemassa voileivän ja pyörin eri asunnoilla iltapäivän koittaen selvittää että mitä kukakin haluaa tehdä ja voitaisiinko tehdä jotain yhdessä.
Lopulta haimme Hyatt:ilta Hannan ja lähdimme koko porukka (Uskomattoman hyvin kuntoutunut Preach mukanamme) Plazalle syömään. Plaza on "hienosto" kaupunginosa tässä vieressä
mikä on oikeastaan suurin syy kämppiemme huippu_korkeaan_ vuokraan (minulle siis maksettavaa kuussa n. 250e). Tytöt hidastivat matkaamme haluamalla käydä parissa kaupassa, mutta lopulta
päädyimme kivaan Espanjalaiseen paikkaan syömään ja istuskelimme rauhassa ilmaisista Refilleistä nauttien. Täällä kokikseen, mehuun jne. kuuluu että saa ravintolassa saa rajattomasti refillieja
eli tarjoilija tulee täyttämään lasin aina kun se uskaltaa tyhjentyä. Tämä tietysti sopi krapulaiselle seurueellemme.
Ruuan aikana juttelin lähinnä Preachin kanssa josta näyttää tulevan uusi paras kaverini. Hän on ilm. ollut joskus töissä Hyatt:issa ja tutustunut suomalaiseen Mikkoon; tämän kautta/takia hän
on viimeiset vuodet aina hakeutunut uusien Suomalaisten seuraan; näyttää nauttivan porukassamme olemisesta (Tai sitten hän ei enää löydä ikäistään seuraa juhlimiseen, Preach täyttää viikonloppuna 31)
. Tosin Eurooppalaisten kanssa hengaaminen voi täällä olla vähän status kysymyskin, erityisesti näinä aikoina Eurooppalainen jolla on varaa tulla Kansasiin tulkitaan rikkaaksi ja täällä raha ratkaisee.
Se jolla on rahaa saa parhaan palvelun, parhaat kaverit ja erivapaudet; köyhä ei ole kenenkään ystävä. Preach korjaa työkseen autojen ikkunalaseja, mistä ilm. maksetaan täällä sen verran hyvin että
Preachillakin on mukava asunto, hieno auto ja varaa matkailla. Paljon enemmän kuin useimmilla. Tosin työtahtikin on melkoinen, Preach ilm. painaa vähintään 50-60h töitä viikossa.
Krapulapäivä. Ei kai siinä muuta. Huomenna salille, toivottavasti.
Koko aamupäivä oli melkoista pyörimistä. Löysimme avoimen WLANin, joten alkupäivä meni lähinnä läppärin kanssa sängyssä maatessa. Tytöt olivat jo aamusta lähteneet "sisustusostoksille", meidän
kämppämme on edelleen aivan tyhjä. Mitä sitä ostamaan mitään kun vietetään kaikki aika Iiron ja Vesan kämpillä ja saadaan heidän sisustuksensa parin viikon päästä. Hahmoteltiin illanviettoa ja Vesa päätti
lopulta soittaa töihin olevansa "kipeä, Preachilläkin tuntui intoa riittävän ja hän tuli autonsa kanssa kämpillemme. Päätimme lähteä ruokaostoksille ja hakemaan illan juotavat läheisestä Sun Fresh tavaratalosta.
Matkalla pysähdyimme AT&T:hn jossa kävimme kyselemässä nettiä; lupasivat selvitellä verkon saatavuutta (vaikka koitimme kertoa että sen kyllä varmasti saa tänne koska vesalla ja iirolla on kyseinen netti) ja soittaa
parin päivän päästä. Ostimme kaikki amerikkalaiset pre-paid simkortit.
UUSI NUMERONI TÄÄLLÄ ON 816-807-9755
Netti ei toimi joten en pääse varmistamaan tarvitaanko jotain suuntanumeroa. Parhaiten minut kuitenkin tavoittaa SKYPEstä; MatiasL86. Saa lisätä!
Kotikatu
Ostimme runsaan puoleisesti kaikkea ja kokoonnuimme Vesalle ja Iirolle viettämään iltaa ja myös Ky saapui paikalle keltaisella pickupillaan. Ilta kului juuri niin vauhdikkaasti ja nopeasti kuin sopii olettaa.
Preach ja muut
Joskus 10 maissa päätimme lähteä kaupungille. Täällä baarit menevät kiinni 2 yöllä joten on syytä olla hyvissä ajoin.
Istuttiin baarissa, melkein kaikki tilasivat jonkun ruuan eteensä ja juotiin drinkkejä ja olusia. Lähdettiin kuitenkin kohti kotia jo muutaman tunnin päästä, baari kun oli lähes tyhjä. Jatkettiin istuskelua ja musiikin soittoa kämpillä aina
aamuyölle ja painuttiin lopulta nukkumaan. Hauska ilta ja huomenna vapaapäivä!
28.1.2010
Pitkään jatkuneen illanvieton tuloksena nukuimme pitkälle iltapäivään. Preach on kyllä uskomaton kaveri; ottaa kaljaa viiteen asti aamulla.
Herää tunnollisesti 6:30 aamulla ilman herätyskelloa ja lähtee kymmeneksi tunniksi töihin. Keräilin itseäni vielä iltapäivällä sängyssä kun hän soitti
ja kysyi että olemmeko tekemässä tänään mitään. "Alkaa jo tuntua paremmalta eikä töitäkään enää ole kuin pari tuntia niin voisin tulla mukaan"
Kävin Jimmy&Johnssissa hakemassa voileivän ja pyörin eri asunnoilla iltapäivän koittaen selvittää että mitä kukakin haluaa tehdä ja voitaisiinko tehdä jotain yhdessä.
Lopulta haimme Hyatt:ilta Hannan ja lähdimme koko porukka (Uskomattoman hyvin kuntoutunut Preach mukanamme) Plazalle syömään. Plaza on "hienosto" kaupunginosa tässä vieressä
mikä on oikeastaan suurin syy kämppiemme huippu_korkeaan_ vuokraan (minulle siis maksettavaa kuussa n. 250e). Tytöt hidastivat matkaamme haluamalla käydä parissa kaupassa, mutta lopulta
päädyimme kivaan Espanjalaiseen paikkaan syömään ja istuskelimme rauhassa ilmaisista Refilleistä nauttien. Täällä kokikseen, mehuun jne. kuuluu että saa ravintolassa saa rajattomasti refillieja
eli tarjoilija tulee täyttämään lasin aina kun se uskaltaa tyhjentyä. Tämä tietysti sopi krapulaiselle seurueellemme.
Ruuan aikana juttelin lähinnä Preachin kanssa josta näyttää tulevan uusi paras kaverini. Hän on ilm. ollut joskus töissä Hyatt:issa ja tutustunut suomalaiseen Mikkoon; tämän kautta/takia hän
on viimeiset vuodet aina hakeutunut uusien Suomalaisten seuraan; näyttää nauttivan porukassamme olemisesta (Tai sitten hän ei enää löydä ikäistään seuraa juhlimiseen, Preach täyttää viikonloppuna 31)
. Tosin Eurooppalaisten kanssa hengaaminen voi täällä olla vähän status kysymyskin, erityisesti näinä aikoina Eurooppalainen jolla on varaa tulla Kansasiin tulkitaan rikkaaksi ja täällä raha ratkaisee.
Se jolla on rahaa saa parhaan palvelun, parhaat kaverit ja erivapaudet; köyhä ei ole kenenkään ystävä. Preach korjaa työkseen autojen ikkunalaseja, mistä ilm. maksetaan täällä sen verran hyvin että
Preachillakin on mukava asunto, hieno auto ja varaa matkailla. Paljon enemmän kuin useimmilla. Tosin työtahtikin on melkoinen, Preach ilm. painaa vähintään 50-60h töitä viikossa.
Krapulapäivä. Ei kai siinä muuta. Huomenna salille, toivottavasti.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Uudessa kodissa
27.1.2010
Westport Kansas City, MO
Kirjoitan nopeasti koska ensimmäistä kertaa tuntuu että olisi muutakin tekemistä! Paljon on tehty edellisen kirjoituksen jälkeen.
Herättiin aamulla tyttöjä vastaan ja vedettiin aamupala Hotellin Terrace ravintolassa. Samalla juteltiin tarjoilijoiden kanssa jne. Lopulta tytötkin pääsivät kentälle; olivat ottaneet Chicagossa hotellin ja nukkuneet muutaman tunnin, mutta olivat jet-lagin ja pitkän matkan takia aika väsyneitä. Samalla tutustuimme ainoaan muuhun työharjoittelijaan, saksalaiseen Katie:en. Varsin mukava tyyppi tämäkin!
Käytiin ottamassa kopiot kaikista papereistamme hotellilla ja suunnattiin pankkiin avaamaan tilit, mikä sujuikin varsin nopeasti. Täyteltiin muutamia papereita ja siirryttiin lounaalle hotellin johdon kanssa. Vähän jännitti etukäteen kun pöytään tuli hotellin johtaja sekä kaikkien osastojen johtajat, keskustelu kuitenkin eteni ihan kivasti ja oli ihan suhteellisen rento meininki vaikka tietysti yritimmekin kaikki esittää parastamme.
Hotellilla pakattiin kaikki kamppeet hotellin minibussiin ja ajettiin uusille asunnoillemme; alkoi päivän kovin vääntö: Landlordimme, eli vuokranantajamme, Lisa (Ihan mukavan oloinen täti-ihminen) oli valmistellut kaikki paperit joita oli paljon! Kävimme läpi erilaisia sääntöjä muutaman tunnin ja löimme jokaisen alle omat nimikirjaimemme, välissä soitettiin kaikki johonkin valtion konttoriin jossa otettiin vastaan muuttoilmoituksemme. Lopulta saatiin käteen loppusumma; Tammikuun loppuvuokra ja helmikuun vuokra oli yhteensä 965 dollaria, joista puolet eli 433 dollaria tuli minun maksettavakseni. Eli vajaa 300e. Maksaminen itsessään oli prosessi koska täällä ei voi maksaa kortilla eikä käteiseellä eikä laskulla vaan checkeillä tai "money ordereilla". Päädyttiinkin lopulta kävelemään läheiselle huoltsikalle jossa vingutettiin aikamme pankkiautomaattia ja sitten käveltiin tiskille vaihtamaan käteisest money-orderiksi joka kiikutetiin Lisalle. Joskus 5 maissa illalla saimme lopulta avaimet käteen ja päästiin kämppiin. Pistän kuvia näistä paremmalla ajalla, mutta varsin kivoja ja juusi remontoituja asuntoja.
Vietettiin asunnossa n. 10 min ja lähdettiin Iiron ja Saran opastuksella Walmarttiin ostamaan pakollisimmat tarpeet. Kaikki olivat jo sen verran väsyneitä/sekavia että kaikki toiminta alkoi olla aika epäjärjestelmällistä. Paikalle pyyhälsi myös Vesan ja Iiron kaveri Preach Ramos, josta varmaan tulette jatkossa kuulemaan lisää. Tämä BMW:llä ajeleva 31v "Filippino" vaikutti kyllä tosi upealta kaverilta ja jäi vielä istumaan iltaa kanssamme kun pääsimme lopulta Walmartista takaisin. Ilta sujuikin Iiron sohvalla istuskellen; puhuttiin kaljat kädessä vähän kaikki läpi ja 11 maissa Vesa liittyi seuraan. Myöhemmin paikalle pyyhälsi vielä pari näiden jenkkikaveria joiden kanssa tuli juteltua muutamat hetket. Lopulta painuttiin omille kämpille vasta n. 3 maissa yöllä ja uni maistui. Onneksi huomenna on vapaapäivä; ollaan sovittu lähtevämme kaikki porukalla ulos, saa nähdä mitä tulee tapahtumaan :)
Westport Kansas City, MO
Kirjoitan nopeasti koska ensimmäistä kertaa tuntuu että olisi muutakin tekemistä! Paljon on tehty edellisen kirjoituksen jälkeen.
Herättiin aamulla tyttöjä vastaan ja vedettiin aamupala Hotellin Terrace ravintolassa. Samalla juteltiin tarjoilijoiden kanssa jne. Lopulta tytötkin pääsivät kentälle; olivat ottaneet Chicagossa hotellin ja nukkuneet muutaman tunnin, mutta olivat jet-lagin ja pitkän matkan takia aika väsyneitä. Samalla tutustuimme ainoaan muuhun työharjoittelijaan, saksalaiseen Katie:en. Varsin mukava tyyppi tämäkin!
Käytiin ottamassa kopiot kaikista papereistamme hotellilla ja suunnattiin pankkiin avaamaan tilit, mikä sujuikin varsin nopeasti. Täyteltiin muutamia papereita ja siirryttiin lounaalle hotellin johdon kanssa. Vähän jännitti etukäteen kun pöytään tuli hotellin johtaja sekä kaikkien osastojen johtajat, keskustelu kuitenkin eteni ihan kivasti ja oli ihan suhteellisen rento meininki vaikka tietysti yritimmekin kaikki esittää parastamme.
Hotellilla pakattiin kaikki kamppeet hotellin minibussiin ja ajettiin uusille asunnoillemme; alkoi päivän kovin vääntö: Landlordimme, eli vuokranantajamme, Lisa (Ihan mukavan oloinen täti-ihminen) oli valmistellut kaikki paperit joita oli paljon! Kävimme läpi erilaisia sääntöjä muutaman tunnin ja löimme jokaisen alle omat nimikirjaimemme, välissä soitettiin kaikki johonkin valtion konttoriin jossa otettiin vastaan muuttoilmoituksemme. Lopulta saatiin käteen loppusumma; Tammikuun loppuvuokra ja helmikuun vuokra oli yhteensä 965 dollaria, joista puolet eli 433 dollaria tuli minun maksettavakseni. Eli vajaa 300e. Maksaminen itsessään oli prosessi koska täällä ei voi maksaa kortilla eikä käteiseellä eikä laskulla vaan checkeillä tai "money ordereilla". Päädyttiinkin lopulta kävelemään läheiselle huoltsikalle jossa vingutettiin aikamme pankkiautomaattia ja sitten käveltiin tiskille vaihtamaan käteisest money-orderiksi joka kiikutetiin Lisalle. Joskus 5 maissa illalla saimme lopulta avaimet käteen ja päästiin kämppiin. Pistän kuvia näistä paremmalla ajalla, mutta varsin kivoja ja juusi remontoituja asuntoja.
Vietettiin asunnossa n. 10 min ja lähdettiin Iiron ja Saran opastuksella Walmarttiin ostamaan pakollisimmat tarpeet. Kaikki olivat jo sen verran väsyneitä/sekavia että kaikki toiminta alkoi olla aika epäjärjestelmällistä. Paikalle pyyhälsi myös Vesan ja Iiron kaveri Preach Ramos, josta varmaan tulette jatkossa kuulemaan lisää. Tämä BMW:llä ajeleva 31v "Filippino" vaikutti kyllä tosi upealta kaverilta ja jäi vielä istumaan iltaa kanssamme kun pääsimme lopulta Walmartista takaisin. Ilta sujuikin Iiron sohvalla istuskellen; puhuttiin kaljat kädessä vähän kaikki läpi ja 11 maissa Vesa liittyi seuraan. Myöhemmin paikalle pyyhälsi vielä pari näiden jenkkikaveria joiden kanssa tuli juteltua muutamat hetket. Lopulta painuttiin omille kämpille vasta n. 3 maissa yöllä ja uni maistui. Onneksi huomenna on vapaapäivä; ollaan sovittu lähtevämme kaikki porukalla ulos, saa nähdä mitä tulee tapahtumaan :)
maanantai 25. tammikuuta 2010
Hyatt Regency Crown Center
25.1.2010
Hyatt Regency Crown Center
Kirjoitan nopeasti koska väsyttää! Istun parhaillaan uuden työpaikkani Hyatt Regency Crown Centterin aulassa, koska en ole varma saammeko tilata huoneeseen nettiä. Päästiin turvallisesti perille ja myöhästyminenkään ei oikeastaan haitannut.
Nyt vietetään ensimmäinen yö täällä tulevalla työpaikallamme; 4 tähden hotellissa. Näemmä huoneemme hinta oli hinnaston mukaan n. 300$/yö ja lisäksi saamme syödä huoneen laskuun. Vähän vaivaantunut olo koska, eipä ole paljon tullut viimeaikoina oltua 4 tähden hotelleissa. Lisäksi on hassua olla omalla työpaikalla kun tietää että tulee tekemään töitä kaikkien tarjoilijoiden/respan jne kanssa jatkossa. Ja emme oikein tiedä mitä huoneen piikkiin kehtaa vetää. Kävimme 2 kertaa syömässä ja laskutimme huoneelle kuten oli kehoitettu, mutta ei kyllä viitsi ruveta törsäämään :P
Näkymä Kansas Cityn downtownille hotellin 40. kerroksen ikkunasta
Paikka on upea! Loistohotelli, vaikkakin tähän vuodenaikaan lähes tyhjä. Olemme tänään kolunneet hotellia, tutustuneet muutamaan työntekijään ja tavanneet muut suomalaiset. Turva-Vesa on töissä tänään ja vapaalla olleet Iiro ja Sara antoivat kiertoajelun kaupungilla ja näyttivät tulevan asuintalomme. Avaimet saadaan huomenna.
Kansas City on ensivaikutelmaltaan todella tympeä kaupunki; Saran ja Iiron mukaan väkivaltatilastot ovat USAn korkempia, ja tänne lama on ilm. iskenyt melko kovalla kädellä. Kuulemma kuitenkin ihan OK kun tietää missä liikkuu ja pitää järjen päässä. Oma asuntomme on kaupungin parhaalla ja kalleimmalla alueella joten tuskin syytä huoleen.
Töistä ei vielä tiedä. Tällä olevat suomalaiset ovat aika lopussa, eikä paljon kehuja työpaikasta ollut antaa. Ilm. joulusesonki oli aika rankkaa aikaa kaikille. No minulle Timo ja Aleksi ovat antaneet sen verran selvän kuvan töiden raadollisuudesta etten odottanutkaan mitään ihmeellistä. Ainakin ihmiset/tulevat työtoverit vaikuttavat mukavilta!
Sain juuri tietää Security puolen Keviniltä (johon tutustuin kun kävin tapaamassa 4. suomalaista Annia hotellin ravintolassa) että seurueemme tytöt ovat jumissa ilm. Chicagossa missattuaan jatkolennon, ja tulevat Kansasiin vasta aamulla. Ollaan siis saatu Santun kanssa varaslähtö paikkaan tutustumisen suhteen. Jossain pitäisi myös olla yksi saksalainen tyttö, huomenna varmaan tavataan.
Nyt takaisin nukkumaan; huomenna on kaiken maailman paperien täyttelyä ja lounas hotellin johtajan kanssa. Asunnon avaimet saatuamme onkin sitten 6 päivää aikaa totutella kaupunkiin ennenkuin aletaan hommiin! Kansas City over and out!
Hyatt Regency Crown Center
Kirjoitan nopeasti koska väsyttää! Istun parhaillaan uuden työpaikkani Hyatt Regency Crown Centterin aulassa, koska en ole varma saammeko tilata huoneeseen nettiä. Päästiin turvallisesti perille ja myöhästyminenkään ei oikeastaan haitannut.
Nyt vietetään ensimmäinen yö täällä tulevalla työpaikallamme; 4 tähden hotellissa. Näemmä huoneemme hinta oli hinnaston mukaan n. 300$/yö ja lisäksi saamme syödä huoneen laskuun. Vähän vaivaantunut olo koska, eipä ole paljon tullut viimeaikoina oltua 4 tähden hotelleissa. Lisäksi on hassua olla omalla työpaikalla kun tietää että tulee tekemään töitä kaikkien tarjoilijoiden/respan jne kanssa jatkossa. Ja emme oikein tiedä mitä huoneen piikkiin kehtaa vetää. Kävimme 2 kertaa syömässä ja laskutimme huoneelle kuten oli kehoitettu, mutta ei kyllä viitsi ruveta törsäämään :P
Näkymä Kansas Cityn downtownille hotellin 40. kerroksen ikkunasta
Paikka on upea! Loistohotelli, vaikkakin tähän vuodenaikaan lähes tyhjä. Olemme tänään kolunneet hotellia, tutustuneet muutamaan työntekijään ja tavanneet muut suomalaiset. Turva-Vesa on töissä tänään ja vapaalla olleet Iiro ja Sara antoivat kiertoajelun kaupungilla ja näyttivät tulevan asuintalomme. Avaimet saadaan huomenna.
Kansas City on ensivaikutelmaltaan todella tympeä kaupunki; Saran ja Iiron mukaan väkivaltatilastot ovat USAn korkempia, ja tänne lama on ilm. iskenyt melko kovalla kädellä. Kuulemma kuitenkin ihan OK kun tietää missä liikkuu ja pitää järjen päässä. Oma asuntomme on kaupungin parhaalla ja kalleimmalla alueella joten tuskin syytä huoleen.
Töistä ei vielä tiedä. Tällä olevat suomalaiset ovat aika lopussa, eikä paljon kehuja työpaikasta ollut antaa. Ilm. joulusesonki oli aika rankkaa aikaa kaikille. No minulle Timo ja Aleksi ovat antaneet sen verran selvän kuvan töiden raadollisuudesta etten odottanutkaan mitään ihmeellistä. Ainakin ihmiset/tulevat työtoverit vaikuttavat mukavilta!
Sain juuri tietää Security puolen Keviniltä (johon tutustuin kun kävin tapaamassa 4. suomalaista Annia hotellin ravintolassa) että seurueemme tytöt ovat jumissa ilm. Chicagossa missattuaan jatkolennon, ja tulevat Kansasiin vasta aamulla. Ollaan siis saatu Santun kanssa varaslähtö paikkaan tutustumisen suhteen. Jossain pitäisi myös olla yksi saksalainen tyttö, huomenna varmaan tavataan.
Nyt takaisin nukkumaan; huomenna on kaiken maailman paperien täyttelyä ja lounas hotellin johtajan kanssa. Asunnon avaimet saatuamme onkin sitten 6 päivää aikaa totutella kaupunkiin ennenkuin aletaan hommiin! Kansas City over and out!
On The way to Kansas!
25.1.2010
Lentokoneessa-Matkalla Kansasiin
Herättiin yöllä kolmen maissa ja pakattiin kamppeet lähtökuntoon. Päätettiin jo aiemmin viikolla ettei oteta taksia lentokentälle vaan seikkaillaan sinne
omin avuin. Metrolla päästiin melko nopeasti 125th streetillä jossa sitten odoteltiin La Guardianin bussia. Aikatauluista ei ollut hajuakaan ja tihkusade
kasteli ikävästi; mutta onneksi parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen bussi tuli kuin tulikin. Linjabussi M60 kelpasi sama 7pv metropassi, joten päästiin käytännössä ilmaiseksi kentälle.
Matkaajat ja Santun hyvin palvellut metropassi
Itseäni huoletti hieman se ettemme olleet ilmoittaneet matkalaukuista lentoa varatessa, eilen netistä tarkistaessa oli lisähintaa/laukku 25$. Niinpä menimme
Special services tiskille ja selitimme asian. Joko virkailija ei tajunnut tai sitten me olimme ymmärtäneet väärin, mutta ainakin hän checkasin meidät sisään, lähetti laukut Kansasiin ja viittoi
seuraavan asiakkaan paikalle. Ilm. meiltä ei sitten perittykkään maksua mistään.
************
Viikko New Yorkissa oli upea, mutta samaan aikaan riittävä. Toki joku voisi sanoa että emme nähneet koko New Yorkia vaan pelkän Manhattanin, mutta ainakin minulle se oli riittävästi.
Rahaa meni ehkä jopa hieman vähemmän kuin oletin eikä todellakaan erityisesti säästelty.
Hostelli maksoi 200$
Ostoksia (kengät ja paidat) tuli tehtyä n. 250$
Erilaisiin pääsymaksuihin meni n. 100$
Taksi/metro/liikkuminen söi 70$
Alkoholiin meni varmaan noin 150$, mutta täällä tosiaan tuoppi maksaa kympin ja kaikissa stand upeissa oli 2 juoman minimi joten eipä juuri tullut juotua.
Lippu NHL otteluun olu 70$
Joten omien laskujeni mukaan ruokaan jne. pikkujuttuihin meni vain n 300$
Uskallankin väittää ettei NYC loppujen lopuksi ole hirveän kallis matkakohde; Lentoliput saa 500-600e ja viikon hostellissa elää helposti toisella 500e
Tietysti kaikki mitä täällä sitten haluaa harrastaa ja kokea maksaa turistille lisää, mutta jo kaupunki itsessään on jo ilmainen nähtävyys.
Mitä sitten jäi käteen? Varmaan 50km patikointia pitkin manhattanin katuja ja avenueja. 3 hyvää stand up showta ja NHL matsi Madison Square Gardenilla, pari päivää museoissa ja
paljon skylinen ihastelua sekä kävelyä Central Parkissa. Ehkä parhaiten jäi kuitenkin mieleen eillinen NFL ottelu täpötäydessä ESPN sports centerissä!
***********
Seuraavaksi siis edessä Kansas City! Kirjoitan tätä teksitä parhaillaan lentokoneessa ja työnnän sen blogiin heti kun löydän toimivan internet yhteyden kansasista!
Sää huononi New Yorkissa rajusti ja istuimme yli tunnin kiitoradalla odottamassa liikkeellepääsyä. Toiv. tämä ei aiheuta isoja ongelmia Kansasissa; kyytimme pitäisi olla vastassa kymmeneltä
emmekä saaneet enää ilmoitettua myöhästymisestämme. No, kai sielä on totuttu näihin.
Käytiin eilen vielä läpi tulevan viikon aikataulua; ilm. helpompi viikko tulessa kuin oletin. Lentokentältä meidät viedään Hyatt hotellille jossa vietämme ensimmäisen yön vieraina. Huomenna
saadaan asunnon avaimet ja meidät viedään city tourille + ostamaan vältämmättömät varusteet uuteen kotiin. (orientaatio on kädestäpitävämpää kuin oletin).
Sen jälkeen meillä on loppuviikko aikaa asettua aloillemme ja tutkia kapunkia, ainakaan alkuperäiseen aikatauluun ei ollut merkitty vielä mitään hotellilla mutta saattaa olla että
meidät kutsutaan tutustumaan tulevaan työpaikkaamme jne. Varsinainen työskentely alkaa sitten 2.2.!
Kapteeni kuulutti juuri että saavumme Kansasiin tunnin kuluttua ja odotettavissa on pientä lumisadetta! Ilm olemme lentäneet aikataulua kiinni n. 30 min. Toivottavasti saadaan laukut nopeasti jne.
Lentokoneessa-Matkalla Kansasiin
Herättiin yöllä kolmen maissa ja pakattiin kamppeet lähtökuntoon. Päätettiin jo aiemmin viikolla ettei oteta taksia lentokentälle vaan seikkaillaan sinne
omin avuin. Metrolla päästiin melko nopeasti 125th streetillä jossa sitten odoteltiin La Guardianin bussia. Aikatauluista ei ollut hajuakaan ja tihkusade
kasteli ikävästi; mutta onneksi parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen bussi tuli kuin tulikin. Linjabussi M60 kelpasi sama 7pv metropassi, joten päästiin käytännössä ilmaiseksi kentälle.
Matkaajat ja Santun hyvin palvellut metropassi
Itseäni huoletti hieman se ettemme olleet ilmoittaneet matkalaukuista lentoa varatessa, eilen netistä tarkistaessa oli lisähintaa/laukku 25$. Niinpä menimme
Special services tiskille ja selitimme asian. Joko virkailija ei tajunnut tai sitten me olimme ymmärtäneet väärin, mutta ainakin hän checkasin meidät sisään, lähetti laukut Kansasiin ja viittoi
seuraavan asiakkaan paikalle. Ilm. meiltä ei sitten perittykkään maksua mistään.
************
Viikko New Yorkissa oli upea, mutta samaan aikaan riittävä. Toki joku voisi sanoa että emme nähneet koko New Yorkia vaan pelkän Manhattanin, mutta ainakin minulle se oli riittävästi.
Rahaa meni ehkä jopa hieman vähemmän kuin oletin eikä todellakaan erityisesti säästelty.
Hostelli maksoi 200$
Ostoksia (kengät ja paidat) tuli tehtyä n. 250$
Erilaisiin pääsymaksuihin meni n. 100$
Taksi/metro/liikkuminen söi 70$
Alkoholiin meni varmaan noin 150$, mutta täällä tosiaan tuoppi maksaa kympin ja kaikissa stand upeissa oli 2 juoman minimi joten eipä juuri tullut juotua.
Lippu NHL otteluun olu 70$
Joten omien laskujeni mukaan ruokaan jne. pikkujuttuihin meni vain n 300$
Uskallankin väittää ettei NYC loppujen lopuksi ole hirveän kallis matkakohde; Lentoliput saa 500-600e ja viikon hostellissa elää helposti toisella 500e
Tietysti kaikki mitä täällä sitten haluaa harrastaa ja kokea maksaa turistille lisää, mutta jo kaupunki itsessään on jo ilmainen nähtävyys.
Mitä sitten jäi käteen? Varmaan 50km patikointia pitkin manhattanin katuja ja avenueja. 3 hyvää stand up showta ja NHL matsi Madison Square Gardenilla, pari päivää museoissa ja
paljon skylinen ihastelua sekä kävelyä Central Parkissa. Ehkä parhaiten jäi kuitenkin mieleen eillinen NFL ottelu täpötäydessä ESPN sports centerissä!
***********
Seuraavaksi siis edessä Kansas City! Kirjoitan tätä teksitä parhaillaan lentokoneessa ja työnnän sen blogiin heti kun löydän toimivan internet yhteyden kansasista!
Sää huononi New Yorkissa rajusti ja istuimme yli tunnin kiitoradalla odottamassa liikkeellepääsyä. Toiv. tämä ei aiheuta isoja ongelmia Kansasissa; kyytimme pitäisi olla vastassa kymmeneltä
emmekä saaneet enää ilmoitettua myöhästymisestämme. No, kai sielä on totuttu näihin.
Käytiin eilen vielä läpi tulevan viikon aikataulua; ilm. helpompi viikko tulessa kuin oletin. Lentokentältä meidät viedään Hyatt hotellille jossa vietämme ensimmäisen yön vieraina. Huomenna
saadaan asunnon avaimet ja meidät viedään city tourille + ostamaan vältämmättömät varusteet uuteen kotiin. (orientaatio on kädestäpitävämpää kuin oletin).
Sen jälkeen meillä on loppuviikko aikaa asettua aloillemme ja tutkia kapunkia, ainakaan alkuperäiseen aikatauluun ei ollut merkitty vielä mitään hotellilla mutta saattaa olla että
meidät kutsutaan tutustumaan tulevaan työpaikkaamme jne. Varsinainen työskentely alkaa sitten 2.2.!
Kapteeni kuulutti juuri että saavumme Kansasiin tunnin kuluttua ja odotettavissa on pientä lumisadetta! Ilm olemme lentäneet aikataulua kiinni n. 30 min. Toivottavasti saadaan laukut nopeasti jne.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Good Bye New York!
24.1.2010
End of the Show!
Heräsin taas 8 ilman herätyskelloa! Miksei tätä tapahdu Suomessa?! Chattailin rauhassa koko aamun ja odottelin (UNIKEKO) Santun heräämistä. Santtu meni nukkumaan joskus 2 yöllä, joten ei liene ihme että hän nukkui vielä kun menin 11 maissa kolistelemaan takaisin huoneeseen. Sovittiin että mennään kumpikin menojamme ja tavataan sitten myöhemmin kaupungilla. Tarkoituksena oli mennä Brooklynin kaupunginosaan myöhemmin iltapäivällä!
Kävin syömässä samassa italialaisessa jossa olimme keskiviikkona ja jatkoin sieltä Time Squarelle. Pyörin noin tunnin kaupungilla sään vaihtuessa ensimmäistä kertaa huonoksi. Etsin suojaa sateelta ESPN sports storesta, joka osoittautui yhdeksi kaupungin suurimmista "Sports Centeriksi", alakerrassa ravintola, yläkerrassa baari, joka oli hyvin lähellä Helsingin Sports Academyä (Screenit jopa pisuaarien päällä) joskin isompi. Vaikka aikaa Jets-Colts matsin alkamiseen oli vielä aikaa toista tuntia oli paikka jo tupaten täynnä ja päätin jäädä varmaan (seisoma)paikkaa. Kyseessä oli ehkä vuoden isoin peli New Yorkissa. Jets pääsi Wildcardilla Playoffeihin ja matsissa ratkaistiin paikka SuperBowlissa, maailman suurimmassa urheilutapahtumassa. Panokset siis olivat kunnossa.
Jäin seisoskelemaan baarin takaseinustalle ja tilasin tuopin Budweiseriä. Tekstasin Santulle että Brooklyn taitaa jäädä välistä, koska matsi alkaakin jo 15:00 ja jäin nauttimaan showsta.
Olin jotenkin ajautunut baarin ainoaan Colts nurkkaan (Jets on siis New Yorkin jengi, ja koko baari oli täynnä Jetsien kannattajia). Viereen sattui kaksi ulkopaikkakuntalaista nuorta kaveria; Phil ja Mark, joiden kanssa tuli juteltua pitkät pätkät ennen matsin alkua. He olivat varsin kiinnostuneita(juopuneita) Euroopasta, ja kertoivat puolestaan paljon biletyksestä jne jenkeissä. Parin (ison) tuopin jälkeen hiljennyimme katsomaan matsia.
Hiljentyminen lienee väärä sana; täällä osataan elää urheilua. Tunnelma oli suorastaan upea. Baari veti varmaan pari tuhatta ihmistä ja oli tupaten täynnä! Jetsien kannattajat lauloivat ja joku oli jopa tuonut mukananaan lehminkellon jolla hakkasi tahtia. Upeinta amerikkalaisessa kannatuskulttuurissa on että eri joukkueiden kannattajat voivat juhlia samassa baarissa; Briteissä tämä olisi varmaan johtanut tappeluun. Jetsien kannattajat heittivät vitsiä muutaman paikalle eksyneen Colts fanin kanssa ja jopa tappiolle joutuneen joukkeen kannattajat onnittelivat toien joukkeen kannattajia. Upeaa "sportsmanshippia". Lisäksi kaikki olivat juttutuulella ja edellämainittujen lisäksi tuli tutustuttua pariin pitkän linjan Colts kannattajaan jotka olivat aikanaan reissanneet Euroopassa!
Matsin seuraaminen oli upea sekoitus huippu-urheilua ja vieressä seisoskelijoiden kanssa jutustelua. Santtu liittyi seuraan joskus 2. kaljatuopin kohdalla ja jossain 6. tuopin kohdalla ottelu alkoi kääntyä Coltsien suutaan. Vielä ottelun lopputuloksen ollessa selvä Coltseille jaksoivat Jetsien kannattajat iloita joukkueen hyvästä menestyksestä tänä vuonna ja toivottaa onnea Coltseille Super Bowliin! Ottelun päätyttyä päätimme Santun kanssa lähteä syömään ja kohti hostellia. Ikävä yhteensattuma että ensimmäisenä iltana kun tekisi mieli juoda on herättävä 04:00 ja lähdettävä uudelle työpaikalle.
On muuten kerrottava hassusta yhteensattumasta. Harhailimme Time Squarelta pohjoiseen tavoitteenamme päätyä siniselle tai punaiselle metrolinjalle ja löytää matkalta sopiva ruokapaikka. Kävimme usean paikan ovella ja lopulta päädyimme meksikolaiseen paikkaan joka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Otimme pöydän reunasta ja saatuamme ruokalista käteemme tuli outo Deja Vu-fiilis. Hetken pällisteltyämme tajusimme olevamme täsmälleen samassa ravintolassa kuin ennen Torstain Stand Up showta. Emmme todellakaan ajatelleet edes olevamme samassa kaupunginosassa; mikä on todennäköisyys sattua kahdesti samaan ravintolaan 7 milj. ihmisen kaupungissa. No hyvää ruokaa jälleen kerran!
Nyt istun hostellissa katsomassa Minnesota Vikingsin ja New Orleans Saintsin kohtaamista jossa päätetään Super Bowl vastustaja Coltseille. n. monta tuoppia juoneena voi edelläkirjoitetusta tekstistä löytyä jokunen kirjotusvirhe, mutta se sallittakoon koska herätä pitäisi 8 tunnin päästä ja suunnata LA Guardianin kautta uuteen kotikaupunkiimme Kansas Cityyn! Seuraava blogi merkintä siis oletettavasti tulee kun olemme uudessa kodissamme preerian helmassa! GOOD BYE NEW YORK!
End of the Show!
Heräsin taas 8 ilman herätyskelloa! Miksei tätä tapahdu Suomessa?! Chattailin rauhassa koko aamun ja odottelin (UNIKEKO) Santun heräämistä. Santtu meni nukkumaan joskus 2 yöllä, joten ei liene ihme että hän nukkui vielä kun menin 11 maissa kolistelemaan takaisin huoneeseen. Sovittiin että mennään kumpikin menojamme ja tavataan sitten myöhemmin kaupungilla. Tarkoituksena oli mennä Brooklynin kaupunginosaan myöhemmin iltapäivällä!
Kävin syömässä samassa italialaisessa jossa olimme keskiviikkona ja jatkoin sieltä Time Squarelle. Pyörin noin tunnin kaupungilla sään vaihtuessa ensimmäistä kertaa huonoksi. Etsin suojaa sateelta ESPN sports storesta, joka osoittautui yhdeksi kaupungin suurimmista "Sports Centeriksi", alakerrassa ravintola, yläkerrassa baari, joka oli hyvin lähellä Helsingin Sports Academyä (Screenit jopa pisuaarien päällä) joskin isompi. Vaikka aikaa Jets-Colts matsin alkamiseen oli vielä aikaa toista tuntia oli paikka jo tupaten täynnä ja päätin jäädä varmaan (seisoma)paikkaa. Kyseessä oli ehkä vuoden isoin peli New Yorkissa. Jets pääsi Wildcardilla Playoffeihin ja matsissa ratkaistiin paikka SuperBowlissa, maailman suurimmassa urheilutapahtumassa. Panokset siis olivat kunnossa.
Jäin seisoskelemaan baarin takaseinustalle ja tilasin tuopin Budweiseriä. Tekstasin Santulle että Brooklyn taitaa jäädä välistä, koska matsi alkaakin jo 15:00 ja jäin nauttimaan showsta.
Olin jotenkin ajautunut baarin ainoaan Colts nurkkaan (Jets on siis New Yorkin jengi, ja koko baari oli täynnä Jetsien kannattajia). Viereen sattui kaksi ulkopaikkakuntalaista nuorta kaveria; Phil ja Mark, joiden kanssa tuli juteltua pitkät pätkät ennen matsin alkua. He olivat varsin kiinnostuneita(juopuneita) Euroopasta, ja kertoivat puolestaan paljon biletyksestä jne jenkeissä. Parin (ison) tuopin jälkeen hiljennyimme katsomaan matsia.
Hiljentyminen lienee väärä sana; täällä osataan elää urheilua. Tunnelma oli suorastaan upea. Baari veti varmaan pari tuhatta ihmistä ja oli tupaten täynnä! Jetsien kannattajat lauloivat ja joku oli jopa tuonut mukananaan lehminkellon jolla hakkasi tahtia. Upeinta amerikkalaisessa kannatuskulttuurissa on että eri joukkueiden kannattajat voivat juhlia samassa baarissa; Briteissä tämä olisi varmaan johtanut tappeluun. Jetsien kannattajat heittivät vitsiä muutaman paikalle eksyneen Colts fanin kanssa ja jopa tappiolle joutuneen joukkeen kannattajat onnittelivat toien joukkeen kannattajia. Upeaa "sportsmanshippia". Lisäksi kaikki olivat juttutuulella ja edellämainittujen lisäksi tuli tutustuttua pariin pitkän linjan Colts kannattajaan jotka olivat aikanaan reissanneet Euroopassa!
Matsin seuraaminen oli upea sekoitus huippu-urheilua ja vieressä seisoskelijoiden kanssa jutustelua. Santtu liittyi seuraan joskus 2. kaljatuopin kohdalla ja jossain 6. tuopin kohdalla ottelu alkoi kääntyä Coltsien suutaan. Vielä ottelun lopputuloksen ollessa selvä Coltseille jaksoivat Jetsien kannattajat iloita joukkueen hyvästä menestyksestä tänä vuonna ja toivottaa onnea Coltseille Super Bowliin! Ottelun päätyttyä päätimme Santun kanssa lähteä syömään ja kohti hostellia. Ikävä yhteensattuma että ensimmäisenä iltana kun tekisi mieli juoda on herättävä 04:00 ja lähdettävä uudelle työpaikalle.
On muuten kerrottava hassusta yhteensattumasta. Harhailimme Time Squarelta pohjoiseen tavoitteenamme päätyä siniselle tai punaiselle metrolinjalle ja löytää matkalta sopiva ruokapaikka. Kävimme usean paikan ovella ja lopulta päädyimme meksikolaiseen paikkaan joka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Otimme pöydän reunasta ja saatuamme ruokalista käteemme tuli outo Deja Vu-fiilis. Hetken pällisteltyämme tajusimme olevamme täsmälleen samassa ravintolassa kuin ennen Torstain Stand Up showta. Emmme todellakaan ajatelleet edes olevamme samassa kaupunginosassa; mikä on todennäköisyys sattua kahdesti samaan ravintolaan 7 milj. ihmisen kaupungissa. No hyvää ruokaa jälleen kerran!
Nyt istun hostellissa katsomassa Minnesota Vikingsin ja New Orleans Saintsin kohtaamista jossa päätetään Super Bowl vastustaja Coltseille. n. monta tuoppia juoneena voi edelläkirjoitetusta tekstistä löytyä jokunen kirjotusvirhe, mutta se sallittakoon koska herätä pitäisi 8 tunnin päästä ja suunnata LA Guardianin kautta uuteen kotikaupunkiimme Kansas Cityyn! Seuraava blogi merkintä siis oletettavasti tulee kun olemme uudessa kodissamme preerian helmassa! GOOD BYE NEW YORK!
Shopping
23.1.2010
Midtown Manhattan
Ollaan tähän mennessä käyty aamupalalla aina eri paikassa. Tulee ainakin nähtyä erilaisia paikkoja, mutta joka aamu saa tuntea itsensä vähän hölmäksi kun koittaa päätellä miten kyseisessä paikassa tilataan. Välillä tilaat ja odotat ruuan kokilta ja menet sitten maksamaan sen, välillä tilaat, maksat, odotat. Joskus tilaat, odotat, syöt ja maksat. Joskus maksat kuitilla, joskus kerrot mitä tilasit. Joskus odotat pöydässä, joskus tiskillä. Tajusitte varmaan. Pieni asia mutta itseäni hieman ärsyttää suomalaisen; tilaa, maksa ja odota pöydässä tavan puute. Lisäksi tietysti tippikulttuuriin tottuminen kestää. Itseäni ärsyttää koko tippikulttuuri; tippi on ns. "pakko" jolla ei juuri ole yhteyttä palvelun laatuun. Monet paikat myös laittavat esille hinnan johon ei ole laskettu pakollista veroa ja tippiä eli hinta on aivan eri kuin taululla. Tuntuu myös tipata ns. "tekemättömästä työstä"; tarjoilija tulee ottamaan tilauksesi, syöt ja lähdet ja tästä oletetaan jätettävän 15% tippiä eli usein n. 5 dollaria. Tiedän että tippi on heidän palkkansa, mutta kyllä ainakin minä joudun sen 5 dollarin eteen tekemään enemmän kuin kävelemään 2 kertaa pöydän viereen ja viemään astiat pois asiakkaan lähdettyä. (?) Tietysti jos tarjoilija on avulias ja ystävällinen jne. niin toki tippiä jättää ihan mielellään. Usein vain tuntuu että täällä tippi on niin itsestäänselvyys ettei sitä edes tarvi tienata.
Päivä säältään paras tähänastisista joten päätettiin kävellä midtownille Central Parkin läpi. Paljon muitakin oli saanut saman idean ja puisto oli täynnä lenkkeilijöitä, iltapäivän viettäjiä ja turisteja. Käveltiin rauhassa parin kilometrin matka, otettiin matkalla kuvia ja syötiin hodarit.
Midtownissa lähdettiin kävelemään alaspäin Madisonia ja puikkelehdittiin 4th ja 5th Avenuen välissä, mikä ilm. on parasta shoppailu aluetta. Olen tunnetusti huono shoppailija, mutta vietettiin koko iltapäivä puikkelehtien eri kaupoissa. Aluksi tuntui etten tarvi mitään, mutta lopulta päädyin kuitenkin ostamaan pari Gantin paitaa jotka olivat 50% alennuksessa. Hintaa Gantin pikeelle tuli täällä n.25e. Lopulta löysimme myös mukavan oloisen kenkäkaupan, jossa tarjous "Osta kaksi paria, halvempi 60% alennuksella.) Löysin nopeasti uudet puvun kengät n. 130$ ja olin päättänyt ostaa uudet kävelykengät toiseksi pariksi. Kokeilin iäisyyden eri Lacosteja, mutta mieleisiä ei tuntunut löytyvän tai sitten kaupassa ei ollut oikeaa kokoa. Viihdyimme kuitenkin kaupassa koska myyjä kysyessään mistä olemme totesi intialaisittain "AAAA-FIINLAAND-I HAVE BEEN THERE, VERY NICE!", ajattelimme tietysti että kaveri heittää samaa bullshittiä kuin kaikki muutkin täällä, mutta sitten hän rupesi kertomaan matkastaan ja kävi ilmi että hän oli ihan oikeasti ollut suomessa lomalla. Lopulta sovimme että ostan myös parin Lacosteja ja käyn hakemassa oikean koon ketjun toisesta liikkeestä SoHosta. Hintaa uusille Lacosteille ja puvunkengille tuli alennuksen jälkeen vajaa 70e/pari. Kauppa taisi kyllä olla lopulta hyvän myyjän ansiota, ilman hänen juttujaan emme olisi viihtyneet kaupassa kenkiä sovittamassa.
Kävimme hostellilla heittämässä ostokset huoneeseen ja kiirehdimme viimeiseen varaamaamme Stand Up show:hun. Tällä kertaa Broadway Stand Up clubilla, joka oli juuri sellainen hämyinen kellari kuin stand up clubin voi olettaa olevan.
Paikka oli myös tupaten täynnä
Viikonloppuisin clubilla on K-18 "Dirty Show", ja taisimme olla taas kerran porukan nuorimpia. Meistä on vissiin tullut melko kriittisiä stand up kriitikoita, sillä pari ensimmäistä esiintyjää olivat todella hitaita ja "dirty"kin oli tasoa "yllätin kerran vanhempani tekemässä sitä". Tuli jo mieleen että tämäkö on keski-ikäisten kuva "tosi tuhmasta". No, onneksi pari viimeistä Comedy Centralin esiintyjää pelastivat shown; jälleen kerran hyvän koomikon erottaa huonosta se että hän pystyy muokkaaamaan valmista showtaan yleisön ja sen reaktioiden mukaan. Rahan arvoinen show taas kerran! 3 illan käyttäminen stand uppiin oli hyvä valinta!
Tulimme 53st W ltä suoraan hostellille. Mietimme kyllä että pitäisikö lauantai ilta viettää clubittamalla, ja itseäni kiehtoi hieman hostellissa myytävä suht edullinen "Hummer Limousin Clubbing tour", mutta totesimme että juoda/juhlia varmaan ehtii sitten kansasissakin joten menimme hetken netissä vietettyämme nukkumaan...
Edit:
PS: Kävin verkkopankissa äsken ja näemmä ihan perus visa electronillakin maksaessa saa melko hyvän kurssin (oman laskuni mukaan tällä hetkellä 1.39 kun rahanvaihdossa se oli van n. 1.35) joten hintaa gantin paidoille tuli näemmä n. 22e/pikee ja kengille vähän vajaa 70e. Jee! Ehkä vielä tänään shoppailemaan...
Midtown Manhattan
Ollaan tähän mennessä käyty aamupalalla aina eri paikassa. Tulee ainakin nähtyä erilaisia paikkoja, mutta joka aamu saa tuntea itsensä vähän hölmäksi kun koittaa päätellä miten kyseisessä paikassa tilataan. Välillä tilaat ja odotat ruuan kokilta ja menet sitten maksamaan sen, välillä tilaat, maksat, odotat. Joskus tilaat, odotat, syöt ja maksat. Joskus maksat kuitilla, joskus kerrot mitä tilasit. Joskus odotat pöydässä, joskus tiskillä. Tajusitte varmaan. Pieni asia mutta itseäni hieman ärsyttää suomalaisen; tilaa, maksa ja odota pöydässä tavan puute. Lisäksi tietysti tippikulttuuriin tottuminen kestää. Itseäni ärsyttää koko tippikulttuuri; tippi on ns. "pakko" jolla ei juuri ole yhteyttä palvelun laatuun. Monet paikat myös laittavat esille hinnan johon ei ole laskettu pakollista veroa ja tippiä eli hinta on aivan eri kuin taululla. Tuntuu myös tipata ns. "tekemättömästä työstä"; tarjoilija tulee ottamaan tilauksesi, syöt ja lähdet ja tästä oletetaan jätettävän 15% tippiä eli usein n. 5 dollaria. Tiedän että tippi on heidän palkkansa, mutta kyllä ainakin minä joudun sen 5 dollarin eteen tekemään enemmän kuin kävelemään 2 kertaa pöydän viereen ja viemään astiat pois asiakkaan lähdettyä. (?) Tietysti jos tarjoilija on avulias ja ystävällinen jne. niin toki tippiä jättää ihan mielellään. Usein vain tuntuu että täällä tippi on niin itsestäänselvyys ettei sitä edes tarvi tienata.
Päivä säältään paras tähänastisista joten päätettiin kävellä midtownille Central Parkin läpi. Paljon muitakin oli saanut saman idean ja puisto oli täynnä lenkkeilijöitä, iltapäivän viettäjiä ja turisteja. Käveltiin rauhassa parin kilometrin matka, otettiin matkalla kuvia ja syötiin hodarit.
Midtownissa lähdettiin kävelemään alaspäin Madisonia ja puikkelehdittiin 4th ja 5th Avenuen välissä, mikä ilm. on parasta shoppailu aluetta. Olen tunnetusti huono shoppailija, mutta vietettiin koko iltapäivä puikkelehtien eri kaupoissa. Aluksi tuntui etten tarvi mitään, mutta lopulta päädyin kuitenkin ostamaan pari Gantin paitaa jotka olivat 50% alennuksessa. Hintaa Gantin pikeelle tuli täällä n.25e. Lopulta löysimme myös mukavan oloisen kenkäkaupan, jossa tarjous "Osta kaksi paria, halvempi 60% alennuksella.) Löysin nopeasti uudet puvun kengät n. 130$ ja olin päättänyt ostaa uudet kävelykengät toiseksi pariksi. Kokeilin iäisyyden eri Lacosteja, mutta mieleisiä ei tuntunut löytyvän tai sitten kaupassa ei ollut oikeaa kokoa. Viihdyimme kuitenkin kaupassa koska myyjä kysyessään mistä olemme totesi intialaisittain "AAAA-FIINLAAND-I HAVE BEEN THERE, VERY NICE!", ajattelimme tietysti että kaveri heittää samaa bullshittiä kuin kaikki muutkin täällä, mutta sitten hän rupesi kertomaan matkastaan ja kävi ilmi että hän oli ihan oikeasti ollut suomessa lomalla. Lopulta sovimme että ostan myös parin Lacosteja ja käyn hakemassa oikean koon ketjun toisesta liikkeestä SoHosta. Hintaa uusille Lacosteille ja puvunkengille tuli alennuksen jälkeen vajaa 70e/pari. Kauppa taisi kyllä olla lopulta hyvän myyjän ansiota, ilman hänen juttujaan emme olisi viihtyneet kaupassa kenkiä sovittamassa.
Kävimme hostellilla heittämässä ostokset huoneeseen ja kiirehdimme viimeiseen varaamaamme Stand Up show:hun. Tällä kertaa Broadway Stand Up clubilla, joka oli juuri sellainen hämyinen kellari kuin stand up clubin voi olettaa olevan.
Paikka oli myös tupaten täynnä
Viikonloppuisin clubilla on K-18 "Dirty Show", ja taisimme olla taas kerran porukan nuorimpia. Meistä on vissiin tullut melko kriittisiä stand up kriitikoita, sillä pari ensimmäistä esiintyjää olivat todella hitaita ja "dirty"kin oli tasoa "yllätin kerran vanhempani tekemässä sitä". Tuli jo mieleen että tämäkö on keski-ikäisten kuva "tosi tuhmasta". No, onneksi pari viimeistä Comedy Centralin esiintyjää pelastivat shown; jälleen kerran hyvän koomikon erottaa huonosta se että hän pystyy muokkaaamaan valmista showtaan yleisön ja sen reaktioiden mukaan. Rahan arvoinen show taas kerran! 3 illan käyttäminen stand uppiin oli hyvä valinta!
Tulimme 53st W ltä suoraan hostellille. Mietimme kyllä että pitäisikö lauantai ilta viettää clubittamalla, ja itseäni kiehtoi hieman hostellissa myytävä suht edullinen "Hummer Limousin Clubbing tour", mutta totesimme että juoda/juhlia varmaan ehtii sitten kansasissakin joten menimme hetken netissä vietettyämme nukkumaan...
Edit:
PS: Kävin verkkopankissa äsken ja näemmä ihan perus visa electronillakin maksaessa saa melko hyvän kurssin (oman laskuni mukaan tällä hetkellä 1.39 kun rahanvaihdossa se oli van n. 1.35) joten hintaa gantin paidoille tuli näemmä n. 22e/pikee ja kengille vähän vajaa 70e. Jee! Ehkä vielä tänään shoppailemaan...
perjantai 22. tammikuuta 2010
American Museum of Natural History
22.1.2010
American Museum of Natural History - Upper West Side
Käytiin aamupalalla ensimmäisen päivän bagel-ravintolaa vastapäätä. Kunnon munakkaat jne. ja jaksaa taas painaa. Ollaan syöty päivässä vain pari ateriaa täällä eikä juuri muuta. Ihmeen hyvin jaksaa, tosin annoskootkin ovat melkoisia!
Santtu lähti Downtowniin ostoksille ja minä puolestani Natural Historical Museumiin. Lontoon Natural Historical tuli Leicesterin aikana koluttua läpikotaisin ja ajattelin tehdä saman New Yorkissa! Matkalla pysähdyin kameraliikkeeseen, jossa eri vaihtoehtoja kokeilemalla saatiin kamerani vika rajattua muistikorttiin! JES! Ostin uuden muistikortin ja nyt pääsen taas tallentamaan matkaani!
Päästyäni Americas Natural Historical Museumiin marssin tiskille ja pyysin liput joka osastolle. Virkailija meni vähän lukkoon ja varmistettuaan että haluan käydä joka näyttelyssä kysyi että olenko varma että minulla on aikaa. Varmistin museon kiinnimenoajan ja virkailija teki minulle "aikataulun". General admission lippuuni liitettiin vielä aikataulutetut liput IMAX elokuvaan, Planetariumiin, Silkkitie-näyttelyyn, Perhostarhaan ja "erikoiset eläimet"-näyttelyyn. Opiskelija-alennuksella koko lysti maksoi 28$ ja saatuani museon pohjakartan käteen tuli itsekkin mietittyä että tulikohan haukattua vähän turhan iso pala purtavaksi.
Aloin koluta museota järjestelmällisesti ja kävin aluksi "Space and Earth puolen" joka oli täynnä kouluviikkoaan päättäviä ala-astelaisia. Avaruus-osio oli hyvin toteutettu ja itse jäin vielä planetarium esityksen jälkeenkin tuoliin pohtimaan maailmankaikkeuden järjetöntä kokoa. Todellisuus meni scifikirjallisuudestakin ohi.
Seuraavaksi kolusin vähän perinteisiä "täytetyt eläimet" osiota, joka oli oikeastaan aika tylsä kun on nähnyt vastaavia pitkin maailmaa. IMAX High definition leffa oli Suurien järvien sammista (siis se kala), ja tylsästä aiheestaan huolimatta katsomisen arvoinen. Alakerran "Diversity of Nature" näyttely sen sijaan vei pitkän aikaa ja jäi vähän kesken kun ryntäsin aikataulun mukaisesti silkkitie-näyttelyyn. Vaikka lippuun oli laitettu alkamisaika niin näyttely käytiin omaan tahtiin läpi. Vaikka yleensä olen historiafriikki niin kyseinen aasian kauppaa ja idän suurkaupunkeja koskeva näyttely ei ollut hirveän mielenkiintoinen. Vaikka siinä oli paljon uutta niin lapsiystävällinen "Kameli pystyy kulkemaan aavikolla ilman vettä" henkisyys ei ollut minun juttuni. Sen sijaan silkin valmistusta käsittelevä video ja elävät silkkiperhosen toukat olivat ihan jees! (Kaikki varmaan pitävät minua ihan kajahtaneena kun vietin päivän katsellessa kala-dokkaria ja silkkitoukkia).
Kävin välissä katsomassa nopeasti mineraalipuolen, joka oli täynnä "Ooh, they are so beautiful" toistelevia naisia ja jatkoin suoraan aikataulutettuun perhostarha visiittiin;
Ilm. hiusvahani kiehtoi perhosia.
Karkuun yrittävien näyttelysesineiden pyydystyksestä vastaa PERHOSKYTTÄ - olisikohan tässä uramahdollisuus tulevalle turvallisuusalan ammattilaiselle?
Perhosten jälkeen siirryin koluamaan "People" näyttelyitä, jotka olivat museon mielenkiintoisin osa. Lueskelin kaiken maailman pikkutauluja läpi, joskin lähes kaikki osa-alueet Pohjois-Amerikan Intiaaneja lukuunottamatta oli nähty kattavamassa muodossa jo Lontoossa. Erityisen hyvä oli Tyynenmeren alkuperäisasukkaita käsittelevä näyttely; josta mieleeni tuli heti viime keväänä lukemani "Guns,Germs and Steel - Fates of human societies", jossa käsiteltiin Pacific alueen historiaa; Mitä tapahtuu kun ihmisiä asutetaan alueelle jossa on lähes rajattomasti ravintoa, mtuta hyvin rajoitetusti raaka-aineita ja tilaa. Poikkesin vielä matelija ja Ihmisen histora osastoille ennen siirtymistä yläkerran "erikoiset eläimet" näyttelyyn ja sieltä neljännen kerroksen luisevaan esi-historia osastolle.
Istuin vielä katsomaan dokumenttia lajien kehityksestä kunnes kuulutus katkaisi esityksen ja kertoi museon sulkeutuvan vartin kuluttua. Lähtiessäni tarkastin saapumisaikani joka oli 10:13, olin ovesta ulkona 5:45.
Oli puhetta että mentäisiin jonnekkin sportsbaariin katsomaan Knicks-Lakers peliä, mutta olin sen verran väsynyt että hain McDonaldsista(säälittävää) vähän ruokaa ja jäin huoneeseen katsomaan Help For Haiti konserttia sekä Conan O'Brianin viimeistä jaksoa, sekä päivittämään blogia :)
PS: nyt aamulla (La aamu, teidän La iltanne) kirjoittaessani tätä loppuun tuossa vieressä istuu melko gigolon näköinen mies. Tiedän että muiden ruutuja ei saisi katsoa, mutta se on hieman hankalaa kun kaveri on viimeiset puoli tuntia ollut "MANHUNT" ja "NYGAYS" sivustoilla. Kiusallista. Ehkä lisään kuitenkin vielä pari kuvaa edellisiin kirjoituksiin ennen kaupungille lähtöä. Blogi on nyt siis realiajassa! Jee! Jospa vaikka taas lähtisi kaupungille!
American Museum of Natural History - Upper West Side
Käytiin aamupalalla ensimmäisen päivän bagel-ravintolaa vastapäätä. Kunnon munakkaat jne. ja jaksaa taas painaa. Ollaan syöty päivässä vain pari ateriaa täällä eikä juuri muuta. Ihmeen hyvin jaksaa, tosin annoskootkin ovat melkoisia!
Santtu lähti Downtowniin ostoksille ja minä puolestani Natural Historical Museumiin. Lontoon Natural Historical tuli Leicesterin aikana koluttua läpikotaisin ja ajattelin tehdä saman New Yorkissa! Matkalla pysähdyin kameraliikkeeseen, jossa eri vaihtoehtoja kokeilemalla saatiin kamerani vika rajattua muistikorttiin! JES! Ostin uuden muistikortin ja nyt pääsen taas tallentamaan matkaani!
Päästyäni Americas Natural Historical Museumiin marssin tiskille ja pyysin liput joka osastolle. Virkailija meni vähän lukkoon ja varmistettuaan että haluan käydä joka näyttelyssä kysyi että olenko varma että minulla on aikaa. Varmistin museon kiinnimenoajan ja virkailija teki minulle "aikataulun". General admission lippuuni liitettiin vielä aikataulutetut liput IMAX elokuvaan, Planetariumiin, Silkkitie-näyttelyyn, Perhostarhaan ja "erikoiset eläimet"-näyttelyyn. Opiskelija-alennuksella koko lysti maksoi 28$ ja saatuani museon pohjakartan käteen tuli itsekkin mietittyä että tulikohan haukattua vähän turhan iso pala purtavaksi.
Aloin koluta museota järjestelmällisesti ja kävin aluksi "Space and Earth puolen" joka oli täynnä kouluviikkoaan päättäviä ala-astelaisia. Avaruus-osio oli hyvin toteutettu ja itse jäin vielä planetarium esityksen jälkeenkin tuoliin pohtimaan maailmankaikkeuden järjetöntä kokoa. Todellisuus meni scifikirjallisuudestakin ohi.
Seuraavaksi kolusin vähän perinteisiä "täytetyt eläimet" osiota, joka oli oikeastaan aika tylsä kun on nähnyt vastaavia pitkin maailmaa. IMAX High definition leffa oli Suurien järvien sammista (siis se kala), ja tylsästä aiheestaan huolimatta katsomisen arvoinen. Alakerran "Diversity of Nature" näyttely sen sijaan vei pitkän aikaa ja jäi vähän kesken kun ryntäsin aikataulun mukaisesti silkkitie-näyttelyyn. Vaikka lippuun oli laitettu alkamisaika niin näyttely käytiin omaan tahtiin läpi. Vaikka yleensä olen historiafriikki niin kyseinen aasian kauppaa ja idän suurkaupunkeja koskeva näyttely ei ollut hirveän mielenkiintoinen. Vaikka siinä oli paljon uutta niin lapsiystävällinen "Kameli pystyy kulkemaan aavikolla ilman vettä" henkisyys ei ollut minun juttuni. Sen sijaan silkin valmistusta käsittelevä video ja elävät silkkiperhosen toukat olivat ihan jees! (Kaikki varmaan pitävät minua ihan kajahtaneena kun vietin päivän katsellessa kala-dokkaria ja silkkitoukkia).
Kävin välissä katsomassa nopeasti mineraalipuolen, joka oli täynnä "Ooh, they are so beautiful" toistelevia naisia ja jatkoin suoraan aikataulutettuun perhostarha visiittiin;
Ilm. hiusvahani kiehtoi perhosia.
Karkuun yrittävien näyttelysesineiden pyydystyksestä vastaa PERHOSKYTTÄ - olisikohan tässä uramahdollisuus tulevalle turvallisuusalan ammattilaiselle?
Perhosten jälkeen siirryin koluamaan "People" näyttelyitä, jotka olivat museon mielenkiintoisin osa. Lueskelin kaiken maailman pikkutauluja läpi, joskin lähes kaikki osa-alueet Pohjois-Amerikan Intiaaneja lukuunottamatta oli nähty kattavamassa muodossa jo Lontoossa. Erityisen hyvä oli Tyynenmeren alkuperäisasukkaita käsittelevä näyttely; josta mieleeni tuli heti viime keväänä lukemani "Guns,Germs and Steel - Fates of human societies", jossa käsiteltiin Pacific alueen historiaa; Mitä tapahtuu kun ihmisiä asutetaan alueelle jossa on lähes rajattomasti ravintoa, mtuta hyvin rajoitetusti raaka-aineita ja tilaa. Poikkesin vielä matelija ja Ihmisen histora osastoille ennen siirtymistä yläkerran "erikoiset eläimet" näyttelyyn ja sieltä neljännen kerroksen luisevaan esi-historia osastolle.
Istuin vielä katsomaan dokumenttia lajien kehityksestä kunnes kuulutus katkaisi esityksen ja kertoi museon sulkeutuvan vartin kuluttua. Lähtiessäni tarkastin saapumisaikani joka oli 10:13, olin ovesta ulkona 5:45.
Oli puhetta että mentäisiin jonnekkin sportsbaariin katsomaan Knicks-Lakers peliä, mutta olin sen verran väsynyt että hain McDonaldsista(säälittävää) vähän ruokaa ja jäin huoneeseen katsomaan Help For Haiti konserttia sekä Conan O'Brianin viimeistä jaksoa, sekä päivittämään blogia :)
PS: nyt aamulla (La aamu, teidän La iltanne) kirjoittaessani tätä loppuun tuossa vieressä istuu melko gigolon näköinen mies. Tiedän että muiden ruutuja ei saisi katsoa, mutta se on hieman hankalaa kun kaveri on viimeiset puoli tuntia ollut "MANHUNT" ja "NYGAYS" sivustoilla. Kiusallista. Ehkä lisään kuitenkin vielä pari kuvaa edellisiin kirjoituksiin ennen kaupungille lähtöä. Blogi on nyt siis realiajassa! Jee! Jospa vaikka taas lähtisi kaupungille!
Late Show with David Letterman
21.1.2010
Time Square
Unirytmi kestää! Lähdettiin aamulla taas käymään times squarella ja kävellessämme ohi CBS:n talosta saatiin villi idea; Haetaan Late Show with David Lettermanin studio yleisöön. Kyseinen ohjelma on Yhdysvaltojen suosituimpia talk showta, vaikkakaan ei tule suomessa kuin MTV3 MAX:ilta. Kilpailee jenkeissä Jay Lenon ja Conan O'Brianin kanssa. Meillä tosin ei ollut oikein mitään hajua mihin ollaan hakemassa, mutta mentiin silti! Aulassa oli jono, jossa olijoille jaettiin ilmoittautumislomakkeita. Meillä tuli stoppi kun kysyttiin osoitetta ja puhelinnumeroa yhdysvalloissa; eihän meillä ole kumpaakaan. Pistettiin vain hotellin osoite ja numero, ja päästiin jonottamisen jälkeen haastatteluun.
Haastattelija kertoi että show:hun voi hakea vain enintään kerran puolessa vuodessa ja enintään 30 päivää kerralla. Todettiin että me pääsemme vain samana iltana, ja haastattelija lupasi pistää meidät saman päivän paikka-arvontaan. Koska meillä ei ollut puhelinnumeroa niin saimme heidän numeronsa, johon piti soittaa myöhemmin aamupäivällä ja kysyä olisimmeko saaneet paikan. Lähdimme studiolta naureskellen että mihinköhän sitä taas tuli haettua, mutta mikäs siinä, ainakin yritettiin!
Käytiin aamupalalla ja harhailtiin hetki keskuspuistossa ja time squarella. Kun sovittu puhelinaika lähestyi niin etsimme kolikkopuhelimen (En ole muuten moisella soittanut varmaan koskaan?) ja soitettiin studiolle. Virkailija etsi muutaman tavaamisen jälkeen sukunimeä LEHTOMAEKI kiusallisen kauan ja kertoi sitten että meidät on valittu studioyleisöön! Shown Check-In (?) alkaisi muutaman tunnin päästä, lupasimme saapua paikalle ja suuntasimme hostellille siinä välissä.
Saapuessamme CBS:n studiolle oli ovella jonossa jo varmaan parisataa ihmistä. Menimme mukaan porukkaan joka vaikutti muodostuvan sattumanvaraisista turisteista, David Letterman faneista ja viihdettä hakevista paikallisista. Jonotus kesti melkein tunnin ja ohessa toitotettiin sääntöjä, nostatettiin tunnelmaa ja "opetettiin" taputtamaan ja hurraamaan oikein. Lopulta kuitenkin pääsimme teatteriin istumaan ja kuvaukset alkoivat. Illan lähetyksen kuvaus oli vähintäänkin omituinen, mutta hauska kokemus, jota on aika vaikea selittää. Studio yleisö on ikäänkuin "ääniraitana", mitään "laughter" kylttiä ei edestä nosteta, mutta tietysti kaikelle kuuluu nauraa ja taputtaa ylenpalttisesti. Puolentoista tunnin kuvaus meni kyllä ihan kunnon viihteestä; musiikkia, hyviä vitsejä ja haastateltavana Harrison Ford! Myös yleisöä kuvattiin hieman; 4 päivää Amerikassa ja olen jo ollut samassa TV-ohjelmassa Harrison Fordin kanssa, ei huono!
Lähtiessämme studiolta ehdimme vielä käydä syömässä ennenkuin siirryimme kuuluisalle Carolines'in stand up clubille. Odottelun ja juomaminimien tilaamisen jälkeen päästiin itse stand-up:iin. Rossia lämmitteli 3 koomikkoa, jotka olivat tasoltaan jotakuinkin samaa kuin edellisillan parhaat! Yleisöä ei tällä kertaa juuri kiusattu vaan showt kulkivat valmiita vitsejä noudatellen, mutta kyllä nauratti! Lopulta lavalle astui myös pahamaineinen "Devil of Stand-up" eli Jeff Ross, jonka tyyli perustuu yleisön/julkkisten armottoman pilkkaamiseen. Jeff veti kuitenkin rennon ja todella hauskan shown, jossa ei kiusattu kuin vapaa-ehtoisia. Edes turvamiesten poistaessa yleisöstä juopuneen ja hieman häiriköivän New Jersey porukan ei koomikon show horjunut. Koko show kesti pitkälle toista tuntia ja lähtiessä oli sellainen olo että oli maksanut ihan syystä! Kyllä huippu koomikot osaavat asiansa, suosittelen!
Illalla aioimme katsoa päivällä kuvatun Letterman lähetyksen ja katsoa näymmekö yleisössä. Itse kuitenkin nukahdin ennenkuin ohjelma alkoi. Kuulemma kuitenkin siinä näymme(?) Jos jollain on MTV3 MAX ja nauhoittava digiboksi niin ottakaa ihmeessä nauhalle Harrison Ford jakso sitten kun se suomessa esitetään!
Time Square
Unirytmi kestää! Lähdettiin aamulla taas käymään times squarella ja kävellessämme ohi CBS:n talosta saatiin villi idea; Haetaan Late Show with David Lettermanin studio yleisöön. Kyseinen ohjelma on Yhdysvaltojen suosituimpia talk showta, vaikkakaan ei tule suomessa kuin MTV3 MAX:ilta. Kilpailee jenkeissä Jay Lenon ja Conan O'Brianin kanssa. Meillä tosin ei ollut oikein mitään hajua mihin ollaan hakemassa, mutta mentiin silti! Aulassa oli jono, jossa olijoille jaettiin ilmoittautumislomakkeita. Meillä tuli stoppi kun kysyttiin osoitetta ja puhelinnumeroa yhdysvalloissa; eihän meillä ole kumpaakaan. Pistettiin vain hotellin osoite ja numero, ja päästiin jonottamisen jälkeen haastatteluun.
Haastattelija kertoi että show:hun voi hakea vain enintään kerran puolessa vuodessa ja enintään 30 päivää kerralla. Todettiin että me pääsemme vain samana iltana, ja haastattelija lupasi pistää meidät saman päivän paikka-arvontaan. Koska meillä ei ollut puhelinnumeroa niin saimme heidän numeronsa, johon piti soittaa myöhemmin aamupäivällä ja kysyä olisimmeko saaneet paikan. Lähdimme studiolta naureskellen että mihinköhän sitä taas tuli haettua, mutta mikäs siinä, ainakin yritettiin!
Käytiin aamupalalla ja harhailtiin hetki keskuspuistossa ja time squarella. Kun sovittu puhelinaika lähestyi niin etsimme kolikkopuhelimen (En ole muuten moisella soittanut varmaan koskaan?) ja soitettiin studiolle. Virkailija etsi muutaman tavaamisen jälkeen sukunimeä LEHTOMAEKI kiusallisen kauan ja kertoi sitten että meidät on valittu studioyleisöön! Shown Check-In (?) alkaisi muutaman tunnin päästä, lupasimme saapua paikalle ja suuntasimme hostellille siinä välissä.
Saapuessamme CBS:n studiolle oli ovella jonossa jo varmaan parisataa ihmistä. Menimme mukaan porukkaan joka vaikutti muodostuvan sattumanvaraisista turisteista, David Letterman faneista ja viihdettä hakevista paikallisista. Jonotus kesti melkein tunnin ja ohessa toitotettiin sääntöjä, nostatettiin tunnelmaa ja "opetettiin" taputtamaan ja hurraamaan oikein. Lopulta kuitenkin pääsimme teatteriin istumaan ja kuvaukset alkoivat. Illan lähetyksen kuvaus oli vähintäänkin omituinen, mutta hauska kokemus, jota on aika vaikea selittää. Studio yleisö on ikäänkuin "ääniraitana", mitään "laughter" kylttiä ei edestä nosteta, mutta tietysti kaikelle kuuluu nauraa ja taputtaa ylenpalttisesti. Puolentoista tunnin kuvaus meni kyllä ihan kunnon viihteestä; musiikkia, hyviä vitsejä ja haastateltavana Harrison Ford! Myös yleisöä kuvattiin hieman; 4 päivää Amerikassa ja olen jo ollut samassa TV-ohjelmassa Harrison Fordin kanssa, ei huono!
Lähtiessämme studiolta ehdimme vielä käydä syömässä ennenkuin siirryimme kuuluisalle Carolines'in stand up clubille. Odottelun ja juomaminimien tilaamisen jälkeen päästiin itse stand-up:iin. Rossia lämmitteli 3 koomikkoa, jotka olivat tasoltaan jotakuinkin samaa kuin edellisillan parhaat! Yleisöä ei tällä kertaa juuri kiusattu vaan showt kulkivat valmiita vitsejä noudatellen, mutta kyllä nauratti! Lopulta lavalle astui myös pahamaineinen "Devil of Stand-up" eli Jeff Ross, jonka tyyli perustuu yleisön/julkkisten armottoman pilkkaamiseen. Jeff veti kuitenkin rennon ja todella hauskan shown, jossa ei kiusattu kuin vapaa-ehtoisia. Edes turvamiesten poistaessa yleisöstä juopuneen ja hieman häiriköivän New Jersey porukan ei koomikon show horjunut. Koko show kesti pitkälle toista tuntia ja lähtiessä oli sellainen olo että oli maksanut ihan syystä! Kyllä huippu koomikot osaavat asiansa, suosittelen!
Illalla aioimme katsoa päivällä kuvatun Letterman lähetyksen ja katsoa näymmekö yleisössä. Itse kuitenkin nukahdin ennenkuin ohjelma alkoi. Kuulemma kuitenkin siinä näymme(?) Jos jollain on MTV3 MAX ja nauhoittava digiboksi niin ottakaa ihmeessä nauhalle Harrison Ford jakso sitten kun se suomessa esitetään!
New York Comedy
20.1.2010
Upper West Side Manhattan
Pidettiin unirytmistä kiinni ja herättiin yhdeksän maissa kiertämään kaupunkia. Syötiin tukeva aamiainen läheisessä take-away italialaisessa ja käveltiin Broadwayta kohti downtownia.
Santtu oli edellisenä iltana kerännyt listan NY Stand Up clubeista ja minä olin lisännyt listaan serkkuni Kiran suositteleman Stand Up New York:in joka sattui olemaan lähellä hostelliamme.
Stand Up New York vaikutti aluksi pettymykseltä, paikka oli remontissa ja tunkiessamme sisään löysimme vain kasan lautoja ja hölmistyneen siivoojan joka ei toistellut englanniksi kuin "Four days working, dont know".
Totesimme että paikka ei taida olla auki ja olimme lähdössä jatkamaan kun perään juoksi nainen joka kertoi että clubi kyllä on auki iltaisin ja kertoessamme että
etsimme stand up paikkaa illaksi hän kävi hakemassa sisältä ilmaisliput meille! Kannatti taas turisteilla!
Kävelimme Broadwayta ja läpi Columbus Circlen joka myös oli Kiran suosituslistassa, paikka oli kyllä hieno mutta kaupat eivät ehkä ihan meitä varten. Aikamme käveltyämme totesimme olevamme
taas Time Squarella, ja koska eilen kävelimme sieltä aina Battery Parkkiin asti voimme sanoa kävelleemme Broadwayn aina 96st Streetiltä sen alkuun! Melkoinen matka (10km?).
Time Squarelta löysimme ehkä NY kuuluisimman stand up clubin: Carolines'in, jonne Santtu oli toivonut pääsevänsä. Hintaa huomiselle Jeff Ross (tunnettu mm. tv:n "Roasting" osiosta) näytökselle
tulisi 28$ + 2 juoman minimi per henkilö. Koska olimme jo saaneet yhdet ilmaisliput niin totesimme että kyllä tuon hinnan kestää ja varasimme pöydän huomiselle.
Tullessamme ulos "hyökkäsi" kimppuumme sekä Stand Up Broadway:n että Comedy Central Stand Upin katumyyjät. Hauskoja tyyppejä ja koska liput eivät olleet pahan kalliita niin otimme vielä
liput Broadway Stand Uppii. Huumoripitoinen reissu siis. Kävimme vielä Madisonilla kyselemässä lippuja Knicksien perjantaipeliin, mutta lipunmyyjä totesi ettei paikkoja ole vapautunut, onhan kyseessä
"Game of the Year".
Santtu päätti suunnata hotellille skypen pariin ja minä puolestani Central Parkissa oleviin New York Historical Society ja Natural Historical museumiin. Päätin mennä ensin historical societyyn, jonne maksoi sisään 8$.
Tarrauduin mukaan opastetulle kierrokselle (jolla taisin olla ainut alle 50 vuotias). Näyttelyn pääosa kertoi Abraham Lincolnista ja tämän suhteesta New Yorkiin, sekä New Yorkista yhdystvaltain sisällisodan aikana. Lincoln näyttely oli
mielenkiintoinen ja otti toista tuntia. Museon muut näyttelyt olivat hieman laimeampia, mutta kävelin ne kuitenkin läpi audio-tour laitteeni kanssa. Museossa ei tainnut olla montaakaan ihmistä, joten sai ainakin rauhassa katsella. Käytyäeni kaikki 4 kerrosta läpi
totesin että aikaa oli kulunut jo 3h ja en ehtisi Natural Historical museumiin enää samana päivänä, alkaisihan stand up parin tunnin päästä.
Suuntasin käymään hostellilla ja lähdimme sieltä Santun kanssa syömään vielä ennen shown alkua. Olimme paikalla ensimmäisten joukossa ja ostimme samantien muutamat kaljat täyttääksemme juomaminimin.
Yleisöä showssa oli vain n. 20. Clubi on remontissa joten illasta vastasivat lähinnä "amatööri"-koomikot, tietysti myös Off-season ja KE-ilta vaikuttivat asiaan.
Illan aikana taisi esiintyä 7 eri koomikkoa, muutama todella hyvä ja useimmat aika perustasoisia. Ilmaislipuilla saaduksi illaksi todella hieno kokemus! Pelkäsimme vähän että meistä revittäisiin
huolella vitsejä; olimmehan paikan ainoat eurooppalaiset. Varsinaisen pommituksen kohteeksi joutuivat kuitenkin lähinnä vieressämme istuneet Australialaiset. Kokonaisuutena ilta oli varsin vapaamuotoinen ja
osa stand-up koomikoista tuntui heittävän melko spontaania juttua. Näin hyvien "amatöörien" jälkeen meillä on kovat odotukset torstai-illan Jeff Ross showlle!
Pitkä päivä ja pari kaljaa väsyttivät niin että hylkäsimme ajatuksen baariin lähtemisestä ja painuimme hostellille nukkumaan. Taas kiltisti ennen yhtätoista!
PS: laitan kuvia kunhan saan niitä Santulta, oma kamera on rikki :(
Upper West Side Manhattan
Pidettiin unirytmistä kiinni ja herättiin yhdeksän maissa kiertämään kaupunkia. Syötiin tukeva aamiainen läheisessä take-away italialaisessa ja käveltiin Broadwayta kohti downtownia.
Santtu oli edellisenä iltana kerännyt listan NY Stand Up clubeista ja minä olin lisännyt listaan serkkuni Kiran suositteleman Stand Up New York:in joka sattui olemaan lähellä hostelliamme.
Stand Up New York vaikutti aluksi pettymykseltä, paikka oli remontissa ja tunkiessamme sisään löysimme vain kasan lautoja ja hölmistyneen siivoojan joka ei toistellut englanniksi kuin "Four days working, dont know".
Totesimme että paikka ei taida olla auki ja olimme lähdössä jatkamaan kun perään juoksi nainen joka kertoi että clubi kyllä on auki iltaisin ja kertoessamme että
etsimme stand up paikkaa illaksi hän kävi hakemassa sisältä ilmaisliput meille! Kannatti taas turisteilla!
Kävelimme Broadwayta ja läpi Columbus Circlen joka myös oli Kiran suosituslistassa, paikka oli kyllä hieno mutta kaupat eivät ehkä ihan meitä varten. Aikamme käveltyämme totesimme olevamme
taas Time Squarella, ja koska eilen kävelimme sieltä aina Battery Parkkiin asti voimme sanoa kävelleemme Broadwayn aina 96st Streetiltä sen alkuun! Melkoinen matka (10km?).
Time Squarelta löysimme ehkä NY kuuluisimman stand up clubin: Carolines'in, jonne Santtu oli toivonut pääsevänsä. Hintaa huomiselle Jeff Ross (tunnettu mm. tv:n "Roasting" osiosta) näytökselle
tulisi 28$ + 2 juoman minimi per henkilö. Koska olimme jo saaneet yhdet ilmaisliput niin totesimme että kyllä tuon hinnan kestää ja varasimme pöydän huomiselle.
Tullessamme ulos "hyökkäsi" kimppuumme sekä Stand Up Broadway:n että Comedy Central Stand Upin katumyyjät. Hauskoja tyyppejä ja koska liput eivät olleet pahan kalliita niin otimme vielä
liput Broadway Stand Uppii. Huumoripitoinen reissu siis. Kävimme vielä Madisonilla kyselemässä lippuja Knicksien perjantaipeliin, mutta lipunmyyjä totesi ettei paikkoja ole vapautunut, onhan kyseessä
"Game of the Year".
Santtu päätti suunnata hotellille skypen pariin ja minä puolestani Central Parkissa oleviin New York Historical Society ja Natural Historical museumiin. Päätin mennä ensin historical societyyn, jonne maksoi sisään 8$.
Tarrauduin mukaan opastetulle kierrokselle (jolla taisin olla ainut alle 50 vuotias). Näyttelyn pääosa kertoi Abraham Lincolnista ja tämän suhteesta New Yorkiin, sekä New Yorkista yhdystvaltain sisällisodan aikana. Lincoln näyttely oli
mielenkiintoinen ja otti toista tuntia. Museon muut näyttelyt olivat hieman laimeampia, mutta kävelin ne kuitenkin läpi audio-tour laitteeni kanssa. Museossa ei tainnut olla montaakaan ihmistä, joten sai ainakin rauhassa katsella. Käytyäeni kaikki 4 kerrosta läpi
totesin että aikaa oli kulunut jo 3h ja en ehtisi Natural Historical museumiin enää samana päivänä, alkaisihan stand up parin tunnin päästä.
Suuntasin käymään hostellilla ja lähdimme sieltä Santun kanssa syömään vielä ennen shown alkua. Olimme paikalla ensimmäisten joukossa ja ostimme samantien muutamat kaljat täyttääksemme juomaminimin.
Yleisöä showssa oli vain n. 20. Clubi on remontissa joten illasta vastasivat lähinnä "amatööri"-koomikot, tietysti myös Off-season ja KE-ilta vaikuttivat asiaan.
Illan aikana taisi esiintyä 7 eri koomikkoa, muutama todella hyvä ja useimmat aika perustasoisia. Ilmaislipuilla saaduksi illaksi todella hieno kokemus! Pelkäsimme vähän että meistä revittäisiin
huolella vitsejä; olimmehan paikan ainoat eurooppalaiset. Varsinaisen pommituksen kohteeksi joutuivat kuitenkin lähinnä vieressämme istuneet Australialaiset. Kokonaisuutena ilta oli varsin vapaamuotoinen ja
osa stand-up koomikoista tuntui heittävän melko spontaania juttua. Näin hyvien "amatöörien" jälkeen meillä on kovat odotukset torstai-illan Jeff Ross showlle!
Pitkä päivä ja pari kaljaa väsyttivät niin että hylkäsimme ajatuksen baariin lähtemisestä ja painuimme hostellille nukkumaan. Taas kiltisti ennen yhtätoista!
PS: laitan kuvia kunhan saan niitä Santulta, oma kamera on rikki :(
torstai 21. tammikuuta 2010
Lisää kuvia löytyy Facebookista.
Pahoittelen kaikkia kirjoitusvirheitä, en ehdi/jaksa lukea läpi kun kerrottavaa on paljon ja aikaa vähän.
+ Kamera hajosi. Olen tässä koittanut korjailla sitä; joko muistikortti tai kamera sanoi sopimuksen irti ja en ole varma kumpi. Tosin kamerassa on sen verran hiekkaa sisällä että voisi muutenkin ostaa uuden.
Palaillaan!
Pahoittelen kaikkia kirjoitusvirheitä, en ehdi/jaksa lukea läpi kun kerrottavaa on paljon ja aikaa vähän.
+ Kamera hajosi. Olen tässä koittanut korjailla sitä; joko muistikortti tai kamera sanoi sopimuksen irti ja en ole varma kumpi. Tosin kamerassa on sen verran hiekkaa sisällä että voisi muutenkin ostaa uuden.
Palaillaan!
GOOD MORNING MANHATTAN
19.1.2010
Aamu valkenee Manhattanilla
Herättiin jo ennen kahdeksaa ja päätettiin heti lähteä koluamaan manhattania. Edellisestä ruokailusta oli melkoisesti aikaa joten aloitettiin aamu kunnon nyciläiselleä aamupalalla
Eli bageleilla!
Metron viikkolippu 28$ ja vuoden 2000 lonelyplanetin turvin kohti Downtownia. Suunnattiin suoraan Madison Square Gardenille ja saatiin liput illan NHL peliin Rangers - Tampa Bay Lightings. Risteiltiin koko aamupäivä Broadwayta alaspäin ja poikettiin katsomassa perinteiset turistipisteet; Timesquare, Unionpark...
Ground Zero...
Washingotn Park...
Ja Wallstreet!
Matkalla poikettiin muutamaan kauppaan tekemään pikkuostoksia ja tietysti Starbucksiin kuten Amerikassa kuuluu! Huomattiin lopulta kävelleemme koko Downtownin halki Fort Lincolnille ja todettiin ehtivämme vielä käydä Ellis Islandilla ennen illan matsia. Lautta Ellisille/Vapaudenpatsaalle maksoi 12$ ja tarjosi mahtavat näkymät skylinelle! Matkalla meitä saattoi kaksi raskaasti aseistettua rannikkovartioston partioalusta.
Ellis Islandin Immigration eli maahanmuuttomuseo oli varsin mielenkiintoinen. Erityisesti alakerran osio jossa tarkkailtiin Yhdysvaltojen väestörakennetta vanhojen maahanmuuttajien valossa oli mielenkiintoinen. Seiniltä löytyi myös upea kuva suomalaisista kirvesmiehistä, metsää oli kaadettu kuin kummelissa ikään. Tilastojen mukaan yli puolimiljoonaa nykyamerikkalaista on alkuperältään suomalaisia!
Ellisiltä suunnattiin takaisin Manhattanille ja matkalla Madison Square Gardenille käytiin vielä syömässä...
Pitsaa!
Madison Square Garden ei turhaan tituleeraa itseään maailman tunnetuimmaksi stadioniksi. Aulan kuvituksesta saattoi nähdä urheilupyhäkön historiaa vuosisadan alkuun asti. Illan ottelu oli myös loppuunmyyty jo 34streetillä kaikuivat "I AM A RANGER!" huudot.
Ottelu eteni lähinnä olutta nautiskellessa ja Rangerisen "GOAL GOAL GOAL, HEEEY HEEEY HEEY!" laulua kuunnelleessa sillä kotijoukkue vei Lightiningeja 8-2. Tamba bayn suomalainen ykkösveska Niittymäki vaihdettiin ottelunt toisessa erässä pois maalilta ottelun ollessa 4-1. Tästä pääsi tietysti vieressä istunut ruotsalainen vinoilemaan, olihan rangersin maalilla ruotsin tuleva olympia maalivahti Nylund. Saatiin tosin Ruotsalainen hiljaiseksi kun todettiin että sopiihan noita suomalaisia veskoja vaihtaa, meillä niitä riittää. Kipper ja Bäckströmähn tod. näk. pelaavat 1. ja 2. veskaa. Hyvä tunnelma, hyvä ilta. 14h manhattanilla ja pari kaljaa takasivat että uni tuli taas kyselemättä.
Aamu valkenee Manhattanilla
Herättiin jo ennen kahdeksaa ja päätettiin heti lähteä koluamaan manhattania. Edellisestä ruokailusta oli melkoisesti aikaa joten aloitettiin aamu kunnon nyciläiselleä aamupalalla
Eli bageleilla!
Metron viikkolippu 28$ ja vuoden 2000 lonelyplanetin turvin kohti Downtownia. Suunnattiin suoraan Madison Square Gardenille ja saatiin liput illan NHL peliin Rangers - Tampa Bay Lightings. Risteiltiin koko aamupäivä Broadwayta alaspäin ja poikettiin katsomassa perinteiset turistipisteet; Timesquare, Unionpark...
Ground Zero...
Washingotn Park...
Ja Wallstreet!
Matkalla poikettiin muutamaan kauppaan tekemään pikkuostoksia ja tietysti Starbucksiin kuten Amerikassa kuuluu! Huomattiin lopulta kävelleemme koko Downtownin halki Fort Lincolnille ja todettiin ehtivämme vielä käydä Ellis Islandilla ennen illan matsia. Lautta Ellisille/Vapaudenpatsaalle maksoi 12$ ja tarjosi mahtavat näkymät skylinelle! Matkalla meitä saattoi kaksi raskaasti aseistettua rannikkovartioston partioalusta.
Ellis Islandin Immigration eli maahanmuuttomuseo oli varsin mielenkiintoinen. Erityisesti alakerran osio jossa tarkkailtiin Yhdysvaltojen väestörakennetta vanhojen maahanmuuttajien valossa oli mielenkiintoinen. Seiniltä löytyi myös upea kuva suomalaisista kirvesmiehistä, metsää oli kaadettu kuin kummelissa ikään. Tilastojen mukaan yli puolimiljoonaa nykyamerikkalaista on alkuperältään suomalaisia!
Ellisiltä suunnattiin takaisin Manhattanille ja matkalla Madison Square Gardenille käytiin vielä syömässä...
Pitsaa!
Madison Square Garden ei turhaan tituleeraa itseään maailman tunnetuimmaksi stadioniksi. Aulan kuvituksesta saattoi nähdä urheilupyhäkön historiaa vuosisadan alkuun asti. Illan ottelu oli myös loppuunmyyty jo 34streetillä kaikuivat "I AM A RANGER!" huudot.
Ottelu eteni lähinnä olutta nautiskellessa ja Rangerisen "GOAL GOAL GOAL, HEEEY HEEEY HEEY!" laulua kuunnelleessa sillä kotijoukkue vei Lightiningeja 8-2. Tamba bayn suomalainen ykkösveska Niittymäki vaihdettiin ottelunt toisessa erässä pois maalilta ottelun ollessa 4-1. Tästä pääsi tietysti vieressä istunut ruotsalainen vinoilemaan, olihan rangersin maalilla ruotsin tuleva olympia maalivahti Nylund. Saatiin tosin Ruotsalainen hiljaiseksi kun todettiin että sopiihan noita suomalaisia veskoja vaihtaa, meillä niitä riittää. Kipper ja Bäckströmähn tod. näk. pelaavat 1. ja 2. veskaa. Hyvä tunnelma, hyvä ilta. 14h manhattanilla ja pari kaljaa takasivat että uni tuli taas kyselemättä.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Anno2010
18.1.
Helsinki-Lontoo-New York
Aikaisen aamuherätyksen myötä pakkaamiseen ja huoneen lopulliseen tyhjentämiseen jäi juuri riittävästi aikaa, joten olin valmiina matkaan kun isä tuli viemään minua kentälle kolmen jälkeen.
Otin pihassa vielä muutaman kuvan lumimaisemasta ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Jostain syystä edes kentän lähestyessä ei tullut haikea olo, ainoastaan helpottunut; olisihan pitkä odotus kohta ohi ja matka ihan oikeasti alkanut.
Kentällä hyvästelin isän ja pääsin vauhdikkaasti läpi turvatarkastuksesta. Mokasin hieman sillä Nordean konttori olikin Check-In puolella ja jouduin vaihtamaan matkarahat: 1200 dollaria suoraan rahanvaihtopisteestä hieman huonommalla kurssilla. Huomasin myös jättäneeni varastoavaimemme takataskuun, joten kipaisin r-kioskille hakemaan kuoren ja postimerkin joilla postitin avaimet takaisin Pitäjänmäkeen.
Lähtöportilla tapasin Santun ja ostettuamme muutaman ristikkolehden olimme valmiina päivän lentoihin. Lento kohti Heathrowta lähti ajallaan ja Santun hoidettua vierekkäiset paikat meni suurin osa kolmen tunnin lennosta tulevasta reissusta jutellessa. Sain myös luettua Lonely Planetin New York opasta jonka sain isältä; tosin se oli vuodelta 2000 ja täynnä kuvia kaksoistorneista.
Viimeinen kuva Suomesta ei ollut järin edustava. Tosin ei blogin kirjoittajakaan joten olkoon se blogin ensimmäinen kuva.
Lento laskeutui Heathrowhon ajallaan, mikä jätti meille 1h 45min aikaa koneen vaihtamiseen. Tarkoituksena oli käydä kahvilla ja käyttää kaapista löytynyt Leicesteristä periytyvä 20£ seteli pois. Lentomme lähti eri terminaalista joten otimme shuttle-bussin lähtöterminaaliin, mikä kesti n. vartin. Uuteen terminaaliin saapuessamme lentokenttävirkailija katsoi passimme ja tarkasti "snifferillä" (haistelulaite räjähteiden ja huumeiden jne. löytämiseen) kännykkämme. Tämän jälkeen hän kysyi kävimmekö turvatarkastuksessa Helsingin päässä. Myöntävän vastauksen jälkeen virkailija vitsaili että "Security after security", tai siis ei vitsaillut, koska seuraavana oli uusi turvatarkastus jonka jälkeen uusi turvatarkastus. Näemmä Jenkkeihin matkaajille tehdään vielä ennen lentoa tuplatarkastus. Tosin itse mietin että mitä viimeisessä näennäisesti samanlaisessa tarkastuksessa yritetään löytää jos on jo päässyt kahdesta edellisestä. Läpäistyämme kaikki turvatarkastukset totesimme että aikaa Boardingiin on n. 3 minuuttia, joten päätimme että muutama limu ja sandwitchit kioskilta saavat riittää. Kiitos ja näkemiin Englanti.
Boeing 747 noustessa ilmaan ja ottaessa suunnan kohti uutta maailmaa tammikuun 18. herran vuonna 2010 alkoi ilmassa olla jo todellista seikkailun tunnelmaa. Pääsimme taas istumaan vierekkäin, lisäksi toisella puolellani istui mukavan oloinen kaveri joka kertoi asuvansa briteissä mutta olevansa venäläinen lentomekaanikko. Keskusteltiin hetken aikaa asumisesta briteissä ja kaveri kertoili yksityiskohtia boeingeista, sen jälkeen syvennyimme molemmat lentokoneen viihdejärjestelmään jossa oli melkoinen määrä tuoreita elokuvia. Lentoni kuluikin lähinnä viskicolaa nauttien ja katsoessa District 9, G.I Joe (joka oli suorastaan surkea),Simpsoneita ja Monty Python dokumenttia.
Laskeuduimme JFKn kansainväliselle kentälle vähän ennen 11 paikallista aikaa ja siirryimme jonottamaan maahantulotarkastukseen. Turistille näytettiin heti paikkansa; Jenkit pääsivät kävelemään ulos passia vilauttamalla kun kaikki muut saivat jonottaa 45min maahantulo ilmoituksia täyttäessä. Onneksi hallissa oli Screenejä joista tuli kansallislaulun lisäksi myös NBA korista. Pääsimme vaikeuksitta läpi tarkastuksesta ja matkalaukutkin olivat löytäneet perille. Ulkona suuntasimme "Grey shuttlella" eli lentokenttä taksilla kohti manhattania. Lentokenttätaksin ideana on poimia kyyti täyteen matkalaisia ja kiertää manhattan pudottaen kaikki omaan osoitteeseensa. Meitä sulloutui taksiin 11 joten saimme aika kattavan kierroksen läpi öisen New Yorkin. Matkan teon seuraaminen oli hieman hankalaa, mutta katusysteemiä oppi taas lukemaan nopeasti ja lopussa tajusimmekin jo ajavamme kohti Upper West sideä ja omaa hostelliamme.
Candy hostel osoittautui iloisen väriseksi, mutta melko simppeliksi hostelliksi. Pieni pettymys oli se että alkuperäiseen hintaan ei ollut laskettu veroja, joten päädyimme molemmat maksamaan 40$ lisää viikon asumisesta (ei toki iso summa, mutta tuntui hieman kusetukselta kun alkuperäisessä varauksessamme luki selvästi "Ammont to be paid at hostel;"). 14h reissaamisen jälkeen ei tullut mieleenkään tehdä muuta kuin painaa pää tyynyyn. Hyvää yötä uusi maailma.
Helsinki-Lontoo-New York
Aikaisen aamuherätyksen myötä pakkaamiseen ja huoneen lopulliseen tyhjentämiseen jäi juuri riittävästi aikaa, joten olin valmiina matkaan kun isä tuli viemään minua kentälle kolmen jälkeen.
Otin pihassa vielä muutaman kuvan lumimaisemasta ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Jostain syystä edes kentän lähestyessä ei tullut haikea olo, ainoastaan helpottunut; olisihan pitkä odotus kohta ohi ja matka ihan oikeasti alkanut.
Kentällä hyvästelin isän ja pääsin vauhdikkaasti läpi turvatarkastuksesta. Mokasin hieman sillä Nordean konttori olikin Check-In puolella ja jouduin vaihtamaan matkarahat: 1200 dollaria suoraan rahanvaihtopisteestä hieman huonommalla kurssilla. Huomasin myös jättäneeni varastoavaimemme takataskuun, joten kipaisin r-kioskille hakemaan kuoren ja postimerkin joilla postitin avaimet takaisin Pitäjänmäkeen.
Lähtöportilla tapasin Santun ja ostettuamme muutaman ristikkolehden olimme valmiina päivän lentoihin. Lento kohti Heathrowta lähti ajallaan ja Santun hoidettua vierekkäiset paikat meni suurin osa kolmen tunnin lennosta tulevasta reissusta jutellessa. Sain myös luettua Lonely Planetin New York opasta jonka sain isältä; tosin se oli vuodelta 2000 ja täynnä kuvia kaksoistorneista.
Viimeinen kuva Suomesta ei ollut järin edustava. Tosin ei blogin kirjoittajakaan joten olkoon se blogin ensimmäinen kuva.
Lento laskeutui Heathrowhon ajallaan, mikä jätti meille 1h 45min aikaa koneen vaihtamiseen. Tarkoituksena oli käydä kahvilla ja käyttää kaapista löytynyt Leicesteristä periytyvä 20£ seteli pois. Lentomme lähti eri terminaalista joten otimme shuttle-bussin lähtöterminaaliin, mikä kesti n. vartin. Uuteen terminaaliin saapuessamme lentokenttävirkailija katsoi passimme ja tarkasti "snifferillä" (haistelulaite räjähteiden ja huumeiden jne. löytämiseen) kännykkämme. Tämän jälkeen hän kysyi kävimmekö turvatarkastuksessa Helsingin päässä. Myöntävän vastauksen jälkeen virkailija vitsaili että "Security after security", tai siis ei vitsaillut, koska seuraavana oli uusi turvatarkastus jonka jälkeen uusi turvatarkastus. Näemmä Jenkkeihin matkaajille tehdään vielä ennen lentoa tuplatarkastus. Tosin itse mietin että mitä viimeisessä näennäisesti samanlaisessa tarkastuksessa yritetään löytää jos on jo päässyt kahdesta edellisestä. Läpäistyämme kaikki turvatarkastukset totesimme että aikaa Boardingiin on n. 3 minuuttia, joten päätimme että muutama limu ja sandwitchit kioskilta saavat riittää. Kiitos ja näkemiin Englanti.
Boeing 747 noustessa ilmaan ja ottaessa suunnan kohti uutta maailmaa tammikuun 18. herran vuonna 2010 alkoi ilmassa olla jo todellista seikkailun tunnelmaa. Pääsimme taas istumaan vierekkäin, lisäksi toisella puolellani istui mukavan oloinen kaveri joka kertoi asuvansa briteissä mutta olevansa venäläinen lentomekaanikko. Keskusteltiin hetken aikaa asumisesta briteissä ja kaveri kertoili yksityiskohtia boeingeista, sen jälkeen syvennyimme molemmat lentokoneen viihdejärjestelmään jossa oli melkoinen määrä tuoreita elokuvia. Lentoni kuluikin lähinnä viskicolaa nauttien ja katsoessa District 9, G.I Joe (joka oli suorastaan surkea),Simpsoneita ja Monty Python dokumenttia.
Laskeuduimme JFKn kansainväliselle kentälle vähän ennen 11 paikallista aikaa ja siirryimme jonottamaan maahantulotarkastukseen. Turistille näytettiin heti paikkansa; Jenkit pääsivät kävelemään ulos passia vilauttamalla kun kaikki muut saivat jonottaa 45min maahantulo ilmoituksia täyttäessä. Onneksi hallissa oli Screenejä joista tuli kansallislaulun lisäksi myös NBA korista. Pääsimme vaikeuksitta läpi tarkastuksesta ja matkalaukutkin olivat löytäneet perille. Ulkona suuntasimme "Grey shuttlella" eli lentokenttä taksilla kohti manhattania. Lentokenttätaksin ideana on poimia kyyti täyteen matkalaisia ja kiertää manhattan pudottaen kaikki omaan osoitteeseensa. Meitä sulloutui taksiin 11 joten saimme aika kattavan kierroksen läpi öisen New Yorkin. Matkan teon seuraaminen oli hieman hankalaa, mutta katusysteemiä oppi taas lukemaan nopeasti ja lopussa tajusimmekin jo ajavamme kohti Upper West sideä ja omaa hostelliamme.
Candy hostel osoittautui iloisen väriseksi, mutta melko simppeliksi hostelliksi. Pieni pettymys oli se että alkuperäiseen hintaan ei ollut laskettu veroja, joten päädyimme molemmat maksamaan 40$ lisää viikon asumisesta (ei toki iso summa, mutta tuntui hieman kusetukselta kun alkuperäisessä varauksessamme luki selvästi "Ammont to be paid at hostel;"). 14h reissaamisen jälkeen ei tullut mieleenkään tehdä muuta kuin painaa pää tyynyyn. Hyvää yötä uusi maailma.
Valmisteluja...
kirjoitettu 17.-18.1. Suomi-New York
Opiskelu Leicesterissä ja sielä saamani uudet ystävät Justin, Peter, M-J ja kaikki muut olivat ainutlaatuinen kokemus. Lähtiessäni Leicestershrinestä
lupasin itselleni että jos elämä tuo tullessaan tilaisuuksia vastaavien kokemuksien haalimiseen niin en mistään hinnasta jätä niitä väliin. Niinpä
käydessäni loistavan international cordinatorimme Sini Setälän puheilla leicester-opintopisteiden kirjaamisesta tietokantaan uskaltauduin vihjaamaan että jos
tarjolla olisi "joku reissu" ulkomaille niin olisin kiinnostunut siitä. Sini lupasi ilmoitella ja vielä samalla viikolla puhelin soi! Vaihtokohteeseemme
Hyatt-hotelleille Kansasissa ei ollut hakenut ketään, mutta yhdysvalloista oli pyydetty uutta työharjoittelijaa ottamaan edellisen paikka. Halutessani voisin hakea paikkaa mutta aikaa päätöksen tekemiseen olisi vain yksi viikonloppu.
Tiesin haluavani lähteä enkä voinut unohtaa lupaustani ottaa vastaavat tarjoukset matkaan. Toisaalta olin ollut Suomessa vasta muutaman kuukauden ja juuri hankkinut asunnon, aloittanut seurustelun jne...Olimme kyseisen viikonlopun Mörskylässä ja jutellessani aiheesta Isän ja muiden kanssa vakuutuin siitä että paikkaa tosiaan kannattaa hakea. Maanantaina soitto Sinille ja tiistaina CV Hyatt hotelleille. Yhdysvalloista soitettiin samana perjantaina ja puhelinhaastattelun jälkeen toivotettiin tervetulleeksi työharjoitteluun! Kyseinen harjoittelu tulee siis toteutumaan Hyatt Regency Crown Center hotelilla Kansas Cityssä aikavälillä helmikuu-elokuu 2010. Työtä tulen tekemään hotellin Turvallisuusosastolla 11$ kohtuullisella harjoittelupalkalla. Tiedän jo paikkaa hakiessani ettei työ tule olemaan kummoista ja että se ei vastaa koulutustamme. Mutta toisaalta lapioisin vaikka sontaa jos sen myötä pääsisi Jenkkeihin asumaan puoleksi vuodeksi.
Totesin että olin täsmälleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten; valmistelemalla muuttoa ulkomaille pikavauhdilla. Asiat alkoivat kuitenkin sujua odotettua nopeammin. Hyatt lähetti kaikki tarvittavat paperit ja ohjeet viisumiprosessin aloittamiseksi ja Mikan tarjoutuessa ottamaan vuokra-asuntoni käyttöönsä kevääksi helpottui tilanne huomattavasti. Eli ei kun paperisotaan ja hamstraamaan työvuoroja matkakassan kartuttamiseksi.
Kelapapereiden, tukirahaanomuksen, koulun harjoittelupapereiden ja vakuutuspapereiden lisäksi suurimman osan työstä työstä aiheutti ehdottomasti 6kk työviisumin hankkiminen. Hintaa prosessille kertyi noin 750e, josta reilu 500e vähennettiin suoraan koululta saamastani tukirahasta. Loputtomien (samojen) kysymyskaavakkeiden täyttämisen jälkeen ja useiden "Ei en ole terroristi, haluan vain tehdä työtä"-vakuutteluiden jälkeen päädyimme kaikki 5.1. Yhdysvaltain suurlähetystön haastateltaviksi. Saadessamme vihdoin viisumin matkakumppanini ja tuleva kämppikseni Santtu vitsaili että voisimme hakea 10op kurssisuoritusta viisuminhakemisesta. Aikaa, vaivaa ja rahaa oli prosessiin todella mennyt. Lennot HEL-LON-NYC-KC ja KC-CHI-LON-HEL maksoivat n. 700e. Lisäksi rahaa meni vakuutukseen joka puolelle vuodelle maksoi vähän yli 600e kiitos Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmän.
Palaan myöhemmin kaikkeen muuhun; Matkasuunnitelmiimme, asuntoomme jne, mutta koska kirjoitan tätä NYC:issä ja haluan päästä kertomaan mitä matkalla on JO tapahtunut hyppään suoraan lähtöön :)
Lopetin työt metrossa 14.1 painettuani kaikki joulu- ja uudenvuoden pyhät sun muut lisätyövuorot. Kiitos kovan työskentelytahdin, isältä saamani tuen ja "rauhallisen" syksyn myötä totesin että minulla olisi reissuun lähtiessäni n. 3000e tilillä; todella paljon enemmän kuin oletin. Voinen siis pitää hauskaa NYCissä ja ehkä reissailla muutenkin matkallani!
Perjantaina järjestin vielä läksiäiset asunnollamme pitäjänmäessä! Pika-aikataululla kutsumastani reilusta 100 ihmisestä ilmestyi naapurien iloksi paikalle yli puolet ja ilta oli kaikin puolin onnistunut! Oli hauska nähdä teitä kaikkia! Erityisesti villeä joka juuri palasi Japanista; eipä tässä taas kerennyt kuin ylävitoset heittämään.
LA ja SU kävin vielä sanomassa hyvästit vanhemmille ja sisaruksille. Myös Noora tuli turusta lasten kanssa käymään; Pyry ja Oona ja pikku-Aino lienevät kaikki kasvaneen taas reilusti kun seuraavan kerran nähdään. Vietin mahd. paljon aikaa vielä Ainon kanssa ja lähdön koittaessa maanantaina ei oikeastaan edes tuntunut erityisen pahalta. Ainakin pitkä odotus oli päättymässä ja pääsisimme matkaan.
Opiskelu Leicesterissä ja sielä saamani uudet ystävät Justin, Peter, M-J ja kaikki muut olivat ainutlaatuinen kokemus. Lähtiessäni Leicestershrinestä
lupasin itselleni että jos elämä tuo tullessaan tilaisuuksia vastaavien kokemuksien haalimiseen niin en mistään hinnasta jätä niitä väliin. Niinpä
käydessäni loistavan international cordinatorimme Sini Setälän puheilla leicester-opintopisteiden kirjaamisesta tietokantaan uskaltauduin vihjaamaan että jos
tarjolla olisi "joku reissu" ulkomaille niin olisin kiinnostunut siitä. Sini lupasi ilmoitella ja vielä samalla viikolla puhelin soi! Vaihtokohteeseemme
Hyatt-hotelleille Kansasissa ei ollut hakenut ketään, mutta yhdysvalloista oli pyydetty uutta työharjoittelijaa ottamaan edellisen paikka. Halutessani voisin hakea paikkaa mutta aikaa päätöksen tekemiseen olisi vain yksi viikonloppu.
Tiesin haluavani lähteä enkä voinut unohtaa lupaustani ottaa vastaavat tarjoukset matkaan. Toisaalta olin ollut Suomessa vasta muutaman kuukauden ja juuri hankkinut asunnon, aloittanut seurustelun jne...Olimme kyseisen viikonlopun Mörskylässä ja jutellessani aiheesta Isän ja muiden kanssa vakuutuin siitä että paikkaa tosiaan kannattaa hakea. Maanantaina soitto Sinille ja tiistaina CV Hyatt hotelleille. Yhdysvalloista soitettiin samana perjantaina ja puhelinhaastattelun jälkeen toivotettiin tervetulleeksi työharjoitteluun! Kyseinen harjoittelu tulee siis toteutumaan Hyatt Regency Crown Center hotelilla Kansas Cityssä aikavälillä helmikuu-elokuu 2010. Työtä tulen tekemään hotellin Turvallisuusosastolla 11$ kohtuullisella harjoittelupalkalla. Tiedän jo paikkaa hakiessani ettei työ tule olemaan kummoista ja että se ei vastaa koulutustamme. Mutta toisaalta lapioisin vaikka sontaa jos sen myötä pääsisi Jenkkeihin asumaan puoleksi vuodeksi.
Totesin että olin täsmälleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten; valmistelemalla muuttoa ulkomaille pikavauhdilla. Asiat alkoivat kuitenkin sujua odotettua nopeammin. Hyatt lähetti kaikki tarvittavat paperit ja ohjeet viisumiprosessin aloittamiseksi ja Mikan tarjoutuessa ottamaan vuokra-asuntoni käyttöönsä kevääksi helpottui tilanne huomattavasti. Eli ei kun paperisotaan ja hamstraamaan työvuoroja matkakassan kartuttamiseksi.
Kelapapereiden, tukirahaanomuksen, koulun harjoittelupapereiden ja vakuutuspapereiden lisäksi suurimman osan työstä työstä aiheutti ehdottomasti 6kk työviisumin hankkiminen. Hintaa prosessille kertyi noin 750e, josta reilu 500e vähennettiin suoraan koululta saamastani tukirahasta. Loputtomien (samojen) kysymyskaavakkeiden täyttämisen jälkeen ja useiden "Ei en ole terroristi, haluan vain tehdä työtä"-vakuutteluiden jälkeen päädyimme kaikki 5.1. Yhdysvaltain suurlähetystön haastateltaviksi. Saadessamme vihdoin viisumin matkakumppanini ja tuleva kämppikseni Santtu vitsaili että voisimme hakea 10op kurssisuoritusta viisuminhakemisesta. Aikaa, vaivaa ja rahaa oli prosessiin todella mennyt. Lennot HEL-LON-NYC-KC ja KC-CHI-LON-HEL maksoivat n. 700e. Lisäksi rahaa meni vakuutukseen joka puolelle vuodelle maksoi vähän yli 600e kiitos Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmän.
Palaan myöhemmin kaikkeen muuhun; Matkasuunnitelmiimme, asuntoomme jne, mutta koska kirjoitan tätä NYC:issä ja haluan päästä kertomaan mitä matkalla on JO tapahtunut hyppään suoraan lähtöön :)
Lopetin työt metrossa 14.1 painettuani kaikki joulu- ja uudenvuoden pyhät sun muut lisätyövuorot. Kiitos kovan työskentelytahdin, isältä saamani tuen ja "rauhallisen" syksyn myötä totesin että minulla olisi reissuun lähtiessäni n. 3000e tilillä; todella paljon enemmän kuin oletin. Voinen siis pitää hauskaa NYCissä ja ehkä reissailla muutenkin matkallani!
Perjantaina järjestin vielä läksiäiset asunnollamme pitäjänmäessä! Pika-aikataululla kutsumastani reilusta 100 ihmisestä ilmestyi naapurien iloksi paikalle yli puolet ja ilta oli kaikin puolin onnistunut! Oli hauska nähdä teitä kaikkia! Erityisesti villeä joka juuri palasi Japanista; eipä tässä taas kerennyt kuin ylävitoset heittämään.
LA ja SU kävin vielä sanomassa hyvästit vanhemmille ja sisaruksille. Myös Noora tuli turusta lasten kanssa käymään; Pyry ja Oona ja pikku-Aino lienevät kaikki kasvaneen taas reilusti kun seuraavan kerran nähdään. Vietin mahd. paljon aikaa vielä Ainon kanssa ja lähdön koittaessa maanantaina ei oikeastaan edes tuntunut erityisen pahalta. Ainakin pitkä odotus oli päättymässä ja pääsisimme matkaan.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Kaikella on alkunsa
18.1 Yöllä Amerikan aikaa
Tervetuloa mukaan lukemaan blogiani! Opiskellessani Englannissa keväällä 2009 kirjoittelin omaksi ilokseni ja yhteydenpitämiseksi blogia nimellä CSI Leicester.
Kyseinen blogi keräsi enemmän lukijoita kuin olisin arvannut, ja lukiojoiden palaute ja tieto siitä että kotimaassa läheiseni ja ystäväni seuraavat matkaani antoi
voimia alkukuukausille. Tuon blogin innoittamana aloitan uuden blogin uudessa maailmassa!
Pahoitteluni kaikille CSI Leicesteriä lukeneille että kirjoitusintoni laantui spring breaking myötä; tämän blogin kanssa en toista virheitäni vaan kirjoitustahti lienee vähän leppoisampaa
niin että aikaa kirjoittamiseen riittäisi koko reissun ajan!
Kiitos siitä että olet lukemassa tätä blogia ja tervetuloa mukaan matkalle! Tervetuloa Upper West Sidelle. Tervetuloa Manhattanille. Tervetuloa Amerikkaan. Matka on alkanut.
Blogiteknisiä asioita: kävijälaskuri laskee käynnit 6h aikavälityksellä
*aloitan blogitekstit päivämäärällä joka kertoo milloin teksti on alunperin kirjoitettu, julkaisupäivämäärä on yleensä internet yhteyksien takia myöhempi*
Tervetuloa mukaan lukemaan blogiani! Opiskellessani Englannissa keväällä 2009 kirjoittelin omaksi ilokseni ja yhteydenpitämiseksi blogia nimellä CSI Leicester.
Kyseinen blogi keräsi enemmän lukijoita kuin olisin arvannut, ja lukiojoiden palaute ja tieto siitä että kotimaassa läheiseni ja ystäväni seuraavat matkaani antoi
voimia alkukuukausille. Tuon blogin innoittamana aloitan uuden blogin uudessa maailmassa!
Pahoitteluni kaikille CSI Leicesteriä lukeneille että kirjoitusintoni laantui spring breaking myötä; tämän blogin kanssa en toista virheitäni vaan kirjoitustahti lienee vähän leppoisampaa
niin että aikaa kirjoittamiseen riittäisi koko reissun ajan!
Kiitos siitä että olet lukemassa tätä blogia ja tervetuloa mukaan matkalle! Tervetuloa Upper West Sidelle. Tervetuloa Manhattanille. Tervetuloa Amerikkaan. Matka on alkanut.
Blogiteknisiä asioita: kävijälaskuri laskee käynnit 6h aikavälityksellä
*aloitan blogitekstit päivämäärällä joka kertoo milloin teksti on alunperin kirjoitettu, julkaisupäivämäärä on yleensä internet yhteyksien takia myöhempi*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
