Happening now: ROADTRIP USA

Se on nyt ohi. Seikkailu täällä Kansas Cityssä päättyy tänään ja taas yksi vaihe elämässä lienee ohi.

En kuitenkaan ole surullinen, tai oikeastaan edes kovin haikea. Mutta haluan kirjoittaa jonkunmoisen loppulausunnon, niin että jälkeenpäin tätä aikaa muistellessa minulla on jotain mihin palata.

Mahdollisuus lähteä tänne tuli viime syksynä hyvin yllättäen; se ei ollut mikään pitkän harkinnan ja unelmoinnin tulos vaan sattuman tielle heittämä tilaisuus. Päätöskään ei ollut helppo; oltuani juuri puolivuotta ulkomailla tuntui että en ole ollut läsnä läheisteni elämässä läheskään niin paljon kuin olisin halunnut, tunsin myös itseni sen verran hyvin että lähtiessäni en osaisi pitää tarpeeksi yhteyttä. Samaten olin toki kuullut edellisten lähtijöiden jokseenkin negatiivisen suhtautumisen tähän vaihtoon.
Toisessa vaakakupissa painoi se palava halu matkustaa, nähdä maailmaa ja kokea uutta, rakkaus matkustamiseen, jotain mikä on aina ollut olemassa, mutta mikä todella heräsi vasta Englannissa. Edellinen kevät Leicesterissä oli uskomatonta aikaa, ja unelmoin tietysti jostain vastaavasta. Kai taustalla myös oli ajatus Amerikan ihmemaasta ja harjoittelusta joka voisi oikeasti olla avuksi tulevaisuudessa kun täytyy löytää oikeita töitä.

Nyt lähtiessäni haluan yhä seisoa päätökseni takana; takana oleva puoli vuotta on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja välillä todella rankka, mutta toisaalta todella antoisa; ei siten kuin toivoin, vaan koska olen oppinut niin äärettömän paljon itsestäni, maailman menosta ja työnteosta.

Päässäni on äärettömän paljon asiaa ja koitan jäsentää sen tähän jokseenkin loogisesti: tullessani tänne tiesin että työt eivät tule olemaan erityisen antoisia ja siksi en oikeastaan voi juuri kritisoida sitä osaa harjoittelusta. Oikeastaan kova työmoraalini on johtanut siihen että olen saanut työnteosta irti varmaankin enemmän kuin kukaan muu täällä aiemmin. Olen saanut vastuuta, kehittänyt kielitaitoani ja oppinut paljon toimistoelämästä ja työpaikkakulttuurista. Samaan aikaan olen tajunnut mitä OIKEA työnteko on; työpaikkoja on takana monta ja en sano etteikö varastolla työ olisi fyysisesti rankempaa tai metrossa painiminen mitenkään mukavampaa, mutta täällä on tajunnut mitä oikea työhön panostaminen ja työpaikkahierarkia on. Luulen myös löytäneeni itselleni vielä paljon lisää itseluottamusta ja tietynlaista kunnianhimoa; skill above seniority.

Kokonaisuutena reissu ei kuitenkaan ollut sellainen kuin olisin olettanut sen olevan. Matkakumppanini olivat kaikki hyviä tyyppejä ja jäävät varmasti kavereiksi, mutta tunsin silti paljolti olevani yksin; se oikeanlainen menemisen ja tekemisen kemia puuttui. Jos olisin itse ollut sosiaalisempi olisin tietysti saattanut löytää läheisempiä ystäviä, mutta koko reissulla ei vastaan osunut samanlaista "klikkausta" kuin koin viimevuonna Justinin, Peterin ja M-Jn kanssa. Samaten koen että reissussa oli huomattavan paljon "vastoinkäymisiä". Santun päätös lähteä heti alkuunsa rasitti minua taloudellisesti ja tietysti aiheutti paljon ylimääräistä hoitaessani uudestaan asuntoasioita jne. Samaten automme Jimmy (jolla on seuraavan 3 viikon aikana vielä mahdollisuus lunastaa kunniansa) oli jatkuvasti tietynlainen murheenkryyni ja lovi lompakossa. Monet muutkin pienet vastoinkäymiset; kolari, opintorahan takaisinmaksu, lentojen vaihdon epäonnistuminen, vakuutusten kanssa pelaaminen jne tuntuivat raskaammilta kuin ne varmasti oikesti olivat. Myös työpaikan lomapolitiikka osoittautui odotettua tiukemmaksi, joten lomailu jäi Miamia lukuunottamatta varsinaisen työajan ulkopuolelle. Koko puolenavuotena minulla siis oli 2 vapaapäivää viikonloppujen lisäksi. Jos huomioidaan miten paljon 6 päivän viikkoja tein niin minulla oli siis keskimäärin vähemmän kuin 2 päivää vapaata/viikko.

Ehkä isoin negaatio syntyi kuitenkin kokonaisuudesta; Amerikka ei ollutkaan sellainen kuin minä sen mielikuvissani näin (tai muistan 2001,2002 turistireissuilta). Ne negatiiviset mielikuvat ja stereotypiat joita meillä on amerikkalaisista tulivat liian usein vastaan joka paikassa. Tiedän ettei Kansas City ole mikään varallisuuden tai kulttuurin kehto, mutta monet ihmiset ja heidän maailmankuvansa tekivät minut surullisiksi. Jossain varmasti on niitä elokuvista tuttuja drive-wayta ja hymyssä suin kulkevia ihmisiä, mutta ne ovat harvassa täällä. Haluan jopa uskoa että maa jossa asuin on muutoksen edessä ja on erilainen paikka 10 vuoden kuluttua, ken tietää. Sitä odotellessa palaan suomeen ja hymyilen ymmärtävästi kun joku kiroaa elämänsä vaikeutta ja sitä kuinka epäreilua on ettei lauantaitunneista makseta riittävää korvausta.


Juuri nyt tätä KCIn lentokentällä kirjoittaessani fiilikset ovat tietysti mitä mahtavimmat. Hyvästit on sanottu ja laukku pakattu. Matkaseurani on määrä laskeutua Chicagoon näillä minuuteilla ja minun muutaman tunnin kuluttua. 2 päivää Chicagossa, ja 20 päivää Amerikan moottoriteillä. Koitan ottaa paljon kuvia ja laittaa niitä mahd. nopeasti facebookkiin, mutta tämä blogi päättyy tähän.

Kiitos kaikille lukeneille. Suomessa tavataan.

Maailma on kirja ja lukeminen kannattaa.

Last Day Off!

4!!!

Viimeisiä viedään, ja hyvä niin, rupeaa paukut olemaan aika loppu. Töitä on tehty 6 päivää viikossa eli ensin 8 päivää töitä, yksi vapaa ja nyt taas 9.

Jollain ihmeellä tuo vapaapäivä sattui viime keskiviikolle, jolloin myös muut olivat vapaalla. Niinpä päätettiin käyttää päivä tekemällä niitä asioita jotka kai olisi pitänyt tehdä silloin tänne tullessa. Hauska päivä olikin!

Jätettiin auto Crown Centerin parkkiin ja jatkettiin kävellen Union Stationille, yhdelle kaupungin maamerkeistä. Rautatieasema kilpailee kyllä Eurooppalaisenkin arkkitehtuurin kanssa, onhan se rakennettu aikana jolloin rautatiet olivat Amerikan selkäranka. Nykyään liikenne on satunnaista ja sisätilat on otettu lähinnä ravintola ja museo käyttöön.





Union Stationilta kivuttiin Memorial Hillille, jossa 1. Maailmansodan kaatuneita kunnioittavan muistomerkin alle kätkeytyi suurehko ja vasta-avattu sotamuseo. Kierrettiin aikamme ja vaikka museo oli selvästi suunnattu sille suurelle yleisölle niin oli sielä kuitenkin paljon tutkittavaa myös kaikille historiasta kiinnostuneille! Näyttelyn jälkeen kivuttiin muistomerkin näkötasanteelle josta avautuikin komea näkymä joka suuntaan!







Memorial Hilliltä jatkettiin KC rivermarketille, jossa hetken oleskeltuamme tytöt päättivät lähteä altaalle päivää jatkamaan. Itse maksoin hammasta purren 15$ pääsymaksun steamship arabia museoon, mikä olikin viisas päätös. Steamship Arabia oli jokilaiva, joka likennöi pienten uudisraivaajakylien välillä ennen uppoamistaan 1856. Hiekkapohjan hapettomassa tilassa se säilyi lähes koskemattomassa tilassa 1980-luvulle asti, jolloin se kaivettiin esiin ja sen 200-tonnia kauppatavaraa entisöitiin. Museo onkin ikkuna elämään villin lännen amerikassa, hakkuja, saappaita ja jopa syömäkelpoisena säilynyttä purkkiruokaa.








Illalla kävimme vielä S.W. Bulevardilla syömässä, paikkana Espanjalainen La Podega, joka olikin maineensa arvoinen. Istuttiin aika pitkään ja hehkutettiin sitä miten viimeinen puoli vuotta on vietetty. Ei hassumpi tapa viettää viimeinen vapaapäivä.

Olen töiden ohella koittanut hoitaa mahd. Paljon asioita niin että 31. Kun luovutan asunnon olisi kaikki valmiina lähtöön. Vietän siis kuun vaihteen jälkeen pari yötä tyttöjen sohvalla ja lennän 2. Päivä Chicagoon jossa tapaan benjan, tmen ja tuanin. Meillä on hotellihuoneet downtownilta ja auto vuokrattuna 4.-24.8, eli pari päivää Chicagossa ja sitten tien päälle!

Laskut on aika pitkälti maksettu ja kaikki sopimukset sovittu loppuviksi 31., tänään lähetin ison postipaketin (27kg) suomeen, pääsen siis kevyin matkatavaroin liikkeelle ja jäänee vähän tilaa tuliaisillekkin!

Nyt vielä takaisin työ pariin, pakkaamaan astiat laatikoihin ja odottamaan ensi viikkoa!

Lopunpuoliväli

Kirjoitanpa nyt vielä tässä jotain ennen todellista viime hetkeä. Koti-ikävä on viime aikoina ollut kova, ei kai sitä tarvi hävetä että myöntää 6kk "yksin" olon tuntuvan pahalta. Olisi kai taas kerran pitänyt pitää enemmän yhteyttä, mutta en ikinä ole ollut hyvä sellaisessa ja toisaalta tuntuu keinotekoiselta yrittää jakaa kaikkea kaikkien kanssa. Blogi on toki ollut hyvä keino kertoa uutisia ja tapahtumia, mutta se on kaukana oikeasta yhteydenpidosta.

Toisaalta on upeaa että on oppinut arvostamaan kaikkea sitä niin paljon mikä kotona on itsestäänselvyys, matkailu avartaa ja siksi tämäkin reissu on ollut tekemisen arvoinen! Lupaankin tässä virallisesti nauttia siitä ihanasta arjesta jonka syksy toivottavasti tuo tullessaan. Ehkä on ihan hyvä välillä vetää henkeä. Ja samaan hengenvetoon totean että ihan vielä ei ole aika pohtia kotimaankamaraa, vaan ajatukset ovat tietysti ryhmärämän roadtripissä! Eli nautitaan arjesta sitten kun sen aika tulee :)

Vapaapäiväni osuivat viikon lopulle ja taas seuraavan viikon alulle, joten olin vapaalla 4 päivää melkein putkeen. Olin varsin puhki koko viikonlopun ja vietettiin aikalailla aikaa tyttöystäväni Ainon kanssa skypessä ja puhelimessa...kaikki kuitenkin parhain päin ja vähintäänkin siitä tuli hyvä mieli että joku on jaksanut oikeasti odottaa minua läpi näiden tylsienkin kuukausien! Hyvää mieltä toi myös se että aloin hiljalleen pakkailla; laittaa pesusta tulevia vaatteita sivuun reissua varten ja pohtia mitä jätän, mitä heitän pois ja mitä mahdollisesti postitan suomeen...lähetin myös mailia seuraavalle turva internille, joka alustavasti on luvannut ostaa kamppeet, toiv saan sieltä vielä irti jokusen satasen ennen reissua.

Olin vapaalla "4th of July" eli independence dayn...tosin täällä sitä ei kukaan kutsu itsenäisyyspäiväksi vaan 4th of Julyksi. Olen koko kevään koittanut olla liikaa vahvistamasta stereotypiaa "tyhmistä jenkeistä", mutta välillä hämmennyn itsekkin: saatuani tietää että olen vastoin kaikkia odotuksia vapaalla rupesin tiedustelemaan miten tätä pyhää päivää tulee juhlistaa...kävin ainakin viisi keskustelua joissa totesin että "en olekkaan koskaan viettänyt 4th of July:a" "AI OIKEASTIKK? MITÄ SUOMESSA SITTEN TEHDÄÄN HEINÄKUUN NELJÄNTENÄ", sai aika paljon pinnistellä että ei tullut todettua "samaa kuin heinäkuun 1., 2. Ja 3. Eli ei ainakaan juhlita AMERIKAN itsenäisyyspäivää". Oikeasti, vapaassa amerikassa on oikeus ajatteluun, tosin sekin ehkä pitäisi kieltää sillä yksi luupää koitti vielä pelastaa keskustelun pahoittelemalla sitä että suomella ei ole itsenäisyyspäivää.

No, siitäkin huolimatta päätin että tätä suurta ja minulle tärkeää päivää täytyy juhlistaa jotenkin, joten lähdin KCriverfestille, joka osoittautuikin ihan mukavanoloiseksi perhefestariksi. Ikävä kyllä sää muuttui paikalliseen tapaan huonoksi täysin varoittamatta ja päätin suunnata kotiin, niinpä ilotulitukset jäivät näkemättä, joskaan en ole täysin varma mahdettiinko niitä lopulta edes järjestää myrskyn keskellä.


Armeijan rekrypiste, ikävä kyllä helikopterisimulaattoriin oli niin pitkä jono etten päässyt todistamaan taitojani





Juhlahumua säästä huolimatta


Pomppunorsu


Taivas synkkenee raja-joen päällä

Viimeisin viikko oli todella hiljainen mikä mahdollisti pienen lepotauon näiden loppuunmyytyjen kiirekuukausien keskellä. Keskiviikkona kutsuin Federickin ja Michaelin lähtemään ulos iltavuoron jälkeen. Oikeastaan koin että olin vähän "velkaa" molemmille ja lähdin ulos lupaukseni mukaisesti vaikka oikeasti olisi vain tehnyt mieli mennä kotiin nukkumaan. Istuttiin pitkälle yöhön foundryssä kaljakannuja (pitcher) tilaillen. Oli loppujen lopuksi huippu ilta, istua vain rauhassa terassilla omiaan jutellen. Suomen klo 10 terassisääntö on kyllä todella typerä; tai ainakin sitä voisi soveltaa rauhallisissa naapurustoissa. Eipä lopulta edes taidettu juoda niinkään paljon; Loppulaskun ollessa $28 lupasin tarjota seuraavankin illan!

13. Päivä oli Ennan ja Shawnin synttärit. Oltiin kaikki varattu päivä vapaaksi ja lähdettiin aamulla kahdella autolla ajamaan Blue Springs Lakelle n. 30km päähän kansasista etelään. Kylmälaukut oli täytetty juotavalla ja grilliruualla, tarkoituksena vain hengailla koko päivä rannalla. Blue Springs Laken julkinen ranta osoittautui kuitenkin maksulliseksi, ja sielä oli alkoholin nauttiminen kielletty, joten toimeliaina suomalaisina päätettiin että tokihan järvelle pääsee ominkin päin uimaan. Kierrettiin järveä ja käytiin jokaisella tiellä kokeilemassa onneamme; kumma kyllä mistään ei päässyt rantaan asti, joten lopulta valittiin grillikatos josta pääsi kivikkoiseen rantaan pientä kinttupolkua pitkin.

Enna ja Minä kävimme heti kokeilemassa rantaa, ja muut purkivat autot tyhjiksi, palatessamme muut lähtivät rantaan ja me jäimme tavaroiden luokse...hetken päästä pusikosta ilmestyi pesukarhu tutkimaan eväitämme.





Otus osoittautui varsin röyhkeäksi veijariksi ja sai hetken päästä nimen ELMO


Jimmy ja Shawnin SUV


Chillailua


Elmostakin tuli ystävä sämpylän voimalla


Rannassa; Ruth, Shawn ja Balu koira mukana menossa


Aurinko helli koko päivän!

12 työpäivää jäljellä....ja sen verran vain koska annoin suostumukseni työskennellä 6 päivää viikossa viimeiset 2 viikkoa. Mitäs täällä enää muutakaan, rahaa säästöön vaan että voi nauttia seuraavan 3 viikkoa lomasta täysin rinnoin. Töissä menee aika ihan suht nopeasti kun tietää lähtevänsä pian! Suomesta sain hyviä ja huonoja uutisia; Mikan kanssa pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, eli maksan vuokran tyhjästä kämpästä nyt seuraavalla kuulla, olisin toivonut mikan voivan asua siinä vielä kuukauden pidempään, mutta näinhän se aluksi sovittiin! Olen ollut yhteydessä Securitasiin ja sielä oltiin taas kerran varsin joustavia: Palaan töihin oman aikataulun mukaan heti syyskuun alussa. Paras uutinen oli että minulla on taas lomakertymää 3 viikkoa! Eli heti täällä lopetettuani painun lomille Seculta! Palkallista lomaa 2.8-23.8 eli jotakuinkin juuri se aika kun reissailen pitkin amerikkaa! JES! Ei tarvi murehtia rahasta niin paljon!

Lomasuunnitelmamme (Tai siis sitähän ei varsinaisesti ollut) sai kuitenkin rajun muutoksen kun Jimmysta hajosi ilmastointi. Sen korjaaminen olisi maksanut niin paljon että päätettiin vain päästä eroon Jimmystä täällä, mikä tarkoittaa vuokra-auton ottamista Chicagosta. Ikävä kyllä vuokra-auto pitää palauttaa samaan paikkaan kuin mistä sen ottaa, ellei halua maksaa n. 1000$ lisämaksua. Niinpä ollaan tässä tutkailtu eri vaihtoehtoja autoista ja reiteistä, ensi yönä soittelen tuonne autovuokrauspaikkaan ja koitetaan saada joku diili aikaan, siitä lisää lähiaikoina. Tilanne elää nyt vauhdilla :)


Terkkuja kaikille!

Lopunalku :)

Ponnistelen keksiäkseni jotain fiksua kirjoitettavaa, uskokaa tai älkää elämä on ollut suorastaan tylsää viimeviikon. Olen ollut töissä 7 päivää putkeen ja jotakuinkin suurin kohokohta oli kun Valerie sairastui ja tein yhden 16h tuplavuoron. Saapa edes vähän ylityökorvauksia.

Viime viikolla sain vihdoin kunnolla House Officer vuoroja ja kun pääsi paremman elämän makuun niin toimistotuoli ei enää juuri maistu. Ei se house officerinkaan homma mitään unelmatyötä ole, mutta ainakin pääsee tapaamaan asiakkaita ja oppimaan uutta, rupee puhelimeen vastailu jo riittämään, vaan eipä tässä enää ole kuin 21 työpäivää jäljellä! Töissä on muutenkin mennyt vähän paremmin kun en ole enää viitsinyt stressailla työtovereistani tai heidän tavoistaan, teen työni ja aika paljon heidänkin töitään; puhun sitten lähtiessä suuni puhtaaksi ja siihen asti lasken päiviä :)

Ollaan edelleen jatkettu joka keskiviikkoista piano-baarissa käyntiä ja aina on ollut ihan hauskaa, vaikkakaan ei mitään tapahtuma rikkaita iltoja. Siinä missä suomessa joku aina päätyy kaivoon ja seuraavana aamuna voi nauraa vähintään Pekan huonolle kunnolle mennään täällä baariin ja lähdetään kiltisti kahdelta kotiin. No, rahaa ei ainakaan ole hirveästi viime aikoina mennyt kun ei ole tehnyt muuta kuin töitä ja istunut kotona :)

Ollaan edelleen suunniteltu vähän elokuun reissua; Ostetaan Jimmy omaksemme, ja toiv. saadaan se parempaan kuntoon ennen lähtöä, teen sitten itsenäisen seikkailun St. Louisin kautta Chicagoon (n. 10 tuntia auton ratissa) ja vietetään sielä porukalla pari päivää. Sitten itään ja Washingtonista länteen, mitään ei lyödä lukkoon, mutta olen kyllä katsonut kymmeniä ja kymmeniä paikkoja joissa olisi kiva käydä, aika näyttää miten paljon ehditään nähdä.

Olen käynyt jonkun verran salilla ja aika paljon lenkillä, viime aikoina olen jopa vain aika usein päättänyt lähteä mp3 soittimen kanssa kävelylle, kun ei ole ollut parempaakaan tekemistä ja aina ei jaksa istua koneella. Eilen käytiin Annun kanssa altaalla (tytöt saivat yhdeltä pois lähtevältä vaihtarillta avaimen erään kiinteistön uima-altaalle, jossa ovat sitten käyneet ilman lupia, itse en aluksi halunnut lähteä sinne luikkimaan, mutta eilen oli kyllä ihan kivaa ottaa aurinkoa, eivätpä muut altaalla olijat näyttäneet häiriintyvän läsnäolostamme.)

Eilen juuri päiviteltiin Annun kanssa miten vähän tulee pidettyä kotiin yhteyttä. Oikeastaan olen vähän häpeissäni siitä miten vähän tulee soiteltua/mailailtua kotiin, mutta toisaalta ei täällä oikeasti tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään. Onhan se amerikassa asuminen aina erilaista, mutta kyllä 6kk uutuudenviehätys lähtee ja arki on arkea siinä missä suomessakin. Erona se että täällä ei ole kavereita, harrastuksia tai oikeastaan mitään muuta elämää kuin työ. Ja tämä siis ei ole valitusta vaan ainoastaan maininta siitä että ei minulla ole ihan älyttömästi kerrottavaa. Päivitänkin blogia varmaan enää pari kertaa tämän kuun aikana ja koitan sitten pitää ihmiset ajan tasalla tuon loppureissun edistymisestä; ehkä jopa pitää videoblogia tai jotain pelkistettyä blogia täällä, missä seurataan reissun editymistä ja päivitellään missä päin mannerta automme kulkee :)

Eli alle kuukausi Kansas Cityssä, 3 viikkoa lomaa ja paluu suomeen 25.8 Klo 14:20! :)

Countdown...

Jaa, mistäs sitä taas aloittaisi?

33. Niin monta työpäivää on vielä jäljellä. Kyllä; olen alkanut laskea päiviä. En täältä lähtöön, tai kotiinpaluuseen vaan töiden loppumiseen. Viime aikoina on tullut väsyttyä töihin lopullisesti. Tai ei niinkään töihin (joiden tekeminen on jo rutiinia) vaan ihmisiin. Olen oppinut paljon ja työympäristö on ollut vähintäänkin kasvattava, mutta tämä väsyneiden ihmisten hikipaja ei todellakaan ole minua varten. Hymyilen vielä viimeisen kuukauden kuten tähänkin asti, mutta en kyllä katso taakseni kun lähden.

Katse on nimittäin jo ihan muualla...olen joillekkin asiasta puhunut ,mutta pistänpä nyt tänne vähän selvempää infoa suunnitelmistani. Työt loppuvat 30.7. hyatilla, mikä onkin varsin maukas synttärilahja. Pakkailen kamppeet ja hurautan (toiv. Jimmyllä) chicagoon jonne 2. Päivä saapuvat suomesta Lukiokaverini Benja, vanha kämppikseni Teme ja benjan kaveri Tuan. Jätkien lento takaisin Suomeen lähtee 25.8. joten meillä on siis 21 päivää aikaa kokea Amerikka. Toiv. Alla on toimiva auto koska alustavana suunnitelmana on niellä urakalla tomuisia maileja ja viettää 3 viikkoa enemmän tai vähemmän tien päällä. Mitään suurta suunnitelmaa ei vielä ole, mutta unelmana olisi tietysti päästä rannikolta rannikolle ja kerätä matkalta nähtävyydet ja suurkaupungit.
Legendaarinen reissu on varmasti tiedossa ja kuten muita mukaan houkutellessani totesin; nyt voi vielä lähteä. Eli kamppeet reppuun, tankki täyteen ja elämään täysillä. Sitä kelpaa odotella.

Omaa kotiinpaluuni on vielä muutaman päivän kysymysmerkki. Minullahan on lennot varattuna 2.8.2010 Kansas City - Helsinki. Otin yhteyttä Ebookersiin jossa vakuutettiin että lennot voi vaihtaa hintaan 210e + veromuutokset. Koitinkin soitella ja vaihtaa lennot samantien, mutta koska järjestelmä on niin kankea ei tuosta tullut mitään. Nuo lennot lentää 3 eri lentoyhtiötä, ja käytännössä vaihtaminen vaatii sen että kaikille kolmelle välille löytyy paikkoja yhden päivän sisällä. Tuollaista päivää ei löytynyt elokuun 4. viikolla...Sanoin että Kansas City lennon voi unohtaa koska en tarvi sitä, mutta ebookersin mukaan en voi perua "yhtä" pätkää lennostani. Eli joudun peruumaan kaikki ellen ole tekemässä Checkiniä Kansasin kentällä. Vastaavasti en voi vaihtaa Chicago-Lontoo väliä sopivalle päivälle jos kahta muuta lentoa ei löydy (siis vaikka en edes kyseisiä lentoja tarvitse)... Mietin parhaillaan mitä teen, paras idea tähän asti on lentää suomene New Yorkista 24.8 ja maksaa lennosta 414e (+ pitää päästä reissun päättymispisteestä New Yorkiin). Minulla siis ilmeisesti jää käyttämättä lento Kansas City - Helsinki välillä. Rahoja en saa takaisin, mutta saatan silti perua lennot, koska ympäristöystävällisenä ihmisenä en halua tyhjää paikkaa lentokoneeseen vain koska ebookers ei osaa ilmoittaa lentoyhtiöille etten olekkaan tulossa. Pistän infoa kunhan tiedän mikä lopullinen paluu suunnitelmani ja reittini on.

Motivoin itseäni odottamalla tuota reissua ja elänyt siksi vähän säästövaihteella, ihan halpaa huvia ei 3 viikon loma tule olemaan. Niinpä elelen nyt vähän "tylsää" vaihetta, mutta vietän vapaani pohtiessa tulevia ja kaikkea sitä mitä teen palattuani suomeen; koulukursseille ilmoittauduin normaliin tapaan eli 30op syksyksi...valmistuminen alka vääjäämättä häämöttämään, vaikka vielä ainakin ensi vuosi koulussa meneekin. Pitäisi varmaan mailailla metroon ja kysellä työtilannetta rakkaan Securitasin leivissä. Työsoppari on tosiaan yhä voimassa että toiv. pääsee taas hommiin nopeasti, liikaa rahaa kun ei varmasti ole 3 viikon Tour de American jälkeen!

Muuten ei ole ihmeempiä kerrottavia, Emman yo juhlien missaaminen harmitti, skypeilystäkään ei oikein tullut mitään, mutta sainpa ainakin henkäyksen juhlatunnelmaa. Muuten päivät vierivät ohi niin nopeasti ettei edes oikein tajua pitää yhteyttä. Kaippa tämä on aika huoletonta elämää kun ei tarvi muuta miettiä kuin että on oikeaan aikaan töissä, toisaalta työ on niin hektistä (nyt kun teen lähinnä pelkkää iltaa) että muuten päivät menevätkin lähinnä lepäillessä.

Töissä on mennyt ihan OK, tosin varsinkin Sharonin kanssa on välit vähän kireällä. No tajuaapa kyseinen laiska akka arvonsa kun en ole enää tekemässä hänen hommiaan. Olen päässyt nyt tekemään myös house officer vuoroja, mikä on vähän palkitsevampaa työtä; kierroksia hotellissa ja asiakaiden avustamista. Toiv. Saan viimeisen kk aikana paljon näitä vuoroja, ja toivon salaa muutamaa Manager On Duty vuoroa viimeisillä viikoilla. Joskin MOD vuorot ovat melkolailla kykenemisen yläpäässä sillä silloin on vastuussa koko hotellista; onnettomuuksista, vaikeista asiakkaista jne...

Ulkonakin on tullut käytyä jonkun verran; lähinnä töiden jälkeen yhdellä tai kahdella jne. Tosin yksi keskiviikko kutsuin tuttuja kämpilleni ja aloiteltiin siinä ennen Piano baariin menoa, ilta venyi ja muuttui jatkoiksi kämpälläni päättyen siihen että Michael nukkui sohvalla ja Shawn heräsi lattialta. Hieno ilta. Salilla ja lenkillä on tullut myös käytyä, joskin ulkona juokseminen lähentelee itsemurhaa ilman ollessa jopa yöllä painostava 25c.

Myös seuraava suomalaisten ryhmä on selvinnyt ja olen jutellut seuraavan tänne saapuvan turvalaisen, Matin, kanssa. Pitää varmaan säätää jotain kamojen kanssa, omiani en aio saada takaisin, mutta muutama satanen varmaan irtoaa kun jätän irtaimistoni tänne. Jos joku muuten haluaa vielä tilata jotain kauttani (esim Amazon.com) niin ilmoitelkaa! Ainakin pien elektroniikkaa pitäisi saada halvemmalla kuin suomesta.

32.... :)

10 streak

Koneen laskeutuessa Kansasiin oli vähän ristiriitaiset tunteet. Loma oli kyllä ollut juuri niin upea kuin odottaa sopikin, mutta mitäs nyt? Viimeisin kuukausi meni todella nopeasti, mites nyt tulevat pari kuukautta? Ei kai tässä auta muuta kuin palata arkeen ja keksiä tapoja viihdyttää itseään tulevat kuukaudet...soitin kentältä Ennalle ja pyysin katsomaan aikatauluni; kuten arvata saattaa tietysti heti seuraavana aamuna töihin.

Hanna haki kentältä joten ehdin sentään nukkua väliin jäävät 6h, mutta eipä siinä paljon ehtinyt lomaa mielessään purkaa. Jotenkin se seuraava työpäivä siitä menikin, lähinnä toistellessa kaikille että "hyvä loma", "kannatti mennä", "rakastan amerikkaa" Jne. Vähän kyllä ketutti Sharonin ja Kennethin kommentit siitä että "miten saatoin saada 6 päivää lomaa kun olen ollut vasta 4kk täällä ja minulla ei ole lomapäiviä". Vissiin taas vähän hukassa ymmärrys siitä miksi täällä olen ja mitä tekemässä....

Ja eivät ne 6 päivää ihan ilmaiseksi tulleetkaan, nimittäin 10 päivää töitä putkeen, mukana yksi turnaroundi (siis alle 8h lepoaikaa vuorojen välissä).

Heräsin perjantaina puolenpäivän aikoihin, mutta päivä meni aikaansaamattomuuden merkeissä; katsoin putkeen uusimman ultimate fighterin tähän asti ilmestyneet jaksot koittaessani hakea innostusta salille lähtöön. Vaan eipä tullut lähdettyä, ehkä huomenna sitten. Juoksemista en halua vielä ajatella, kantapää kun on edelleen ikävän kipeä Miamin jäljiltä, lihas lienee tulehtunut tai jotain.

Yötyöt eivät oikeastaan edes ketuttaneet, paikalle tultuani sain kuitenkin kuulla että Ms. Day oli soittanut itsensä kipeäksi, niinpä beth kysyi jos voisin jäädä ylitöihin aamusta. Eipä sitä oikein kieltäytyäkkään voinut. Yö meni kiireisenä, mutta onneksi sentään nopeasti ja kello koittikin 11 aamupäivästä
melkein yllättäen. 23:00-11:00 on kyllä ehkä erikoisin työaika koskaan. Huomista en haluakkaan edes miettiä. Lauantaina alkaa KansasCity rockfest, ja koko viikonlopuksi on luvattu sadetta; mikäs sen hauskempaa kuin 600 mutaista festarivierasta.

Lauantai menikin nukkuessa kuten odottaa saattaa. Heräilin vasta yhdeksän jälkeen illalla katsomaan että auto on varmasti pihassa. Siinä sitten kymmenen jälkeen suihkussa ollessa tajusin että eihän minulla ole avaimia...eikä tietenkään kukaan tytöistä kotona. Pienessä paniikissa kiskoin vaatteet päälle ja kipitin plazzalle josta sainkin tuurilla vinkattua taksin. 15$ köyhempänä, mutta sentään ajallaan töihin. Hieno alku päivälle (siis yölle).

Työvuoro oli jotakuinkin semmoista höykytystä kuin odottaa saattoi. Mutaisia ja humalaisia festarityyppejä jokseenkin joka puolella. Kännisten opastusta, oven avauksia ja vihaisia soittoja "normaaleilta" asiakkailta. Jokseenkin yllättäen suurinta vaivaa aiheutti suurehko ja melkoisen päissään ollut hääseurue joka yritti murtautua yöksi lukitulle uima-altaalle ja meinasi jyrätä estelemään menneen huoltomiehen. Kun paikalle saatiin 2 manageria ja poliisipartio kävi ilmi että kyseisellä suvulla on perinteenä heittää sulhanen uima-altaaseen ja se oli muistettu vasta aamuyöstä boolinjuomisen jo jatkuttua aikansa. Lopulta sulhanen uitettiinkin poliisin valvovien silmien alla sillä ehdolla että koko konkkaronka lupautui siirtymään yöpuulle heti perinteitä kunnioitettuaan. Huoltomieskin sai anteeksipyyntöjä osakseen yrittäessään pelastaa sulhasen altaanpohjalle päätyneen kännykän.


Hyvä puoli pitkässä työputkessa oli se (näin jälkeenpäin sanottuna) että palkkachecki jäi vain parisataa vajaaksi normaalista koska oikeasti minulla oli vain 3 "ylimääräistä vapaata". Hassulta tuntui myös palata ainon kanssa skypeemiseen vietettyään aikaa naamatusten...

Keskiviikkona tytöt houkuttelivat mukaan Piano-baariin. Lähdin vähän vastahakoisesti koska baarit ovat olleet melkoinen pettymys tähän mennessä. Piano baari kuitenkin yllätti positiivisesti 2$ juomat ja keski-ikä varmaan siinä jotakuinkin oman iän paikkeilla. Tanssilattiaa ei paikassa ole, mutta viihteestä piti huolta lavalla olleen "tuplapianon" ympärillä häärinyt bändi jolta sai toivoa mitä tahtoi, sen jälkeen biisille lyötiin hinta ja se soitettiin kun kolehti oli täynnä. Yleisösuosikilla saattoi olla hintaa esim 40$, hattu sitten kiersi hetken ja sitten kuulutettiin "vielä puuttuu 20". Jolloin ilmeisesti eniten rahoissaan/päissään ollut sankari kipusi lavalle, heitti sekaan puuttuvat rahat suosionosoituksien saattelemana ja koko baari syttyi yhteislauluun. Ihan siisti systeemi, ja taisi bändi siinä ihan hyvät massit takoa. Me puolestaan heitimme huiviin sen verran monet 2$ juomat että baarin mennessä kiinni siirryimme vielä tunniksi vieressä olleeseen Foundryyn...ja pienen pohtimisen jälkeen vielä minun luokseni ottamaan muutamat. Mukana ollut ovimies Michael jäikin lopuksi sohvalleni nukkumaan ja siitä sitten seuraavana aamuna töihin. Oma vuoroni alkoi onneksi vasta kolmelta joten edellisillan tarinaniskentä ei enää juuri painanut.

Työpaikalla on edelleen painanut Maurizion nimitys manageriksi; osa porukasta on edelleen sitä mieltä että pidempään talossa olleen Kevinin olisi pitänyt senioriteettinsa takia saada paikka. En haluaisi olla rasisti mutta täytyy kyllä taas todeta että pahimpia rasisteja ovat yleensä mustat itse. (oliko tässä mitään järkeä)
Vihaan yli kaiken sitä että kaikesta tapahtuneesta löydetään se rasistikortti. Tämä tapahtui koska olen musta, täällä ei ole mitään tekemistä mustille, kaupunki ei tue mustien harrastuksia. Mitä vitun mustien harrastuksia, eikö ole järjetöntä oman kuopan kaivamista todeta että "koska täällä ei arvosteta koripalloa niin mustia syrjitään" jne. Samoille ihmisille on päivänselvää että Maurizio sai paikan koska on valkoinen ja Kevin musta. Italialainen homo:ko osuu jotenkin vähemmän näiden maailmaa hallitsevien rasistien tutkaan kuin musta mies? Nämä ihmiset ovat niin tottuneita näkemään maailman rotu-lasiensa takaa että eivät ollenkaan ajattele kumpi ehdokas on PAREMPI työssä. Kyllä, kevinillä on degree, kyllä kevin on hyvä tyyppi, kyllä kevin on ollut talossa kauemmin. Mutta Mauriziolla on 25 vuotta managerikokemusta ja masters-degree, mutta näiden asioiden ei pitäisi ilmeisesti vaikuttaa koska hän on "muualta".
Sainpa taas avautua, en tiedä oliko äskeisessä mitään järkeä; mutta Valkoinen Hetero Mies tässä taas ihmettelee sitä miten osa ihmisistä tuntuu aina ja jokatapauksessa etsivän syitä syrjinnästä.

Mutta hei! Koska blogi kirjoitukseni ovat olleet pääsääntöisesti negatiivisia vaikka elänkin kullan, öljyn ja unelmien maassa niin päätän tehdä u-käännöksen ja listata POSITIIVISIA asioita siinä järjestyksessä kun ne tulevat mielleen! Nämä asiat myös suomeen kiitos!
1. 24h kaupat -saman totesin jo U.K.ssa, tosin kuulin myös että stadissa on kokeiluja kyseisellä saralla
2. Itsepalvelukassat - sama kuin edellisessä
3. Free refill - miksi suomessa saa ruuan kanssa maksaa pienestä mukista automaattikokista 4e. Oikea hinta on 2$ ja juo niin paljon kuin jaksat!
4. Lighti olut - paremman makuista, "terveellisempää" ...samat prosentit!
5. Kierrekorkit - unohda pullonavaaja, lasipullokin aukeaa käsin
6. Stytoksimukit - ah, niin käteviä, mukava kädessä,lämpövaraus. No ok, luontoliittolainen ymmärtää miksi ei, mutta maassa maan tavalla!
7. Valmissalaatit - jos joku silppuaisi salaatit valmiiksi pussiin saattaisi jokunen poikamieskin syödä joskus jotain vihreää
8. Dollarin setelit - mikään vaan ei tunnu paremmalta kuin iso nippu riihikuivaa kahisevaa, olkoonkin sitten oikeasti lompakossa parikymppiä
9. Jääpalat -koneesta, automaatista, kaupasta pussissa. Kuka nyt joisi mitään täyttämättä lasia ensin jäillä; oikea suhde 2/3 jäitä, loput nestettä
10. Leffavuokrausautomaatit - 1$/leffa/päivä, ei jonottamista
11. Starbucksit, Jimmyjonesit, Sonicit ja Cheesecake factoryt - valinnanvaraa on, muutakin kuin laittaako turkkilainen pitsallesi tonnikalaa vai kebablihaa
12. Halvat tölkkilimut - 24kpl/n. 5e, henk.koht. Suosikki
13. Palvelukulttuuri - olkoonkin sitten tipin perässä, ravintolassa tarjoilija tekee muutakin kuin mulkoilee
14. Punaisissa valoissa saa kääntyä oikealle - miksipä ei?

Parempien aiheiden loppuessa - bubbling under
15. Meksikolaiset, mistä suomeen saataisiin kovasti ja pienellä palkalla töitä tekeviä ihmisiä?
16. Cherry bourbon - viskielitistit menköön itseensä. Parasta juomaa kohtuu hintaan.
17. Kaikella on hintansa - eikä siinä ole ilmaa. Kova kilpailu ja valinnanvara tarkoittavat että merkistä ei tarvi maksaa samalla tavalla kuin suomessa.
18. Taksit - ymmärrän kyllä että taksiyrittäjällä on kovaa, mutta ehkä joku joskus käyttäisi taksia jos pelkkä kyytiin istuminen ei maksaisi 10e
19. Uskonnollisuus? - No okei, ei oikeasti, mutta olen todennut että mitä kovempi "believer", yleensä sitä herttaisempi ihminen. Jos saisin niin ottaisin työkavereikseni enemmänkin näitä "sunnuntaina kirkkoon - muulla ei niin väliä"-tyyppejä
20. Ylivertaisuus; jaksatko juosta bussipysäkille, puhutko vierasta kieltä, oletko joskus viettänyt yön ulkona, etkö tarvi taskulaskina, tiedätkö mitä on mäen tuolla puolen? Ylivertaisen kansan keskuudessa ei ole vaikea tuntea itseään ylivertaisesksi. Onhan se nyt kivaa :)

Työputki meni lähinnä jumitellessa. Viihdykettä on tullut haettua UFC:sta, Ultimate Fighterista, SGUsta ja Sons of Anarchysta sekä kasasta uusia leffoja. Eli töidenteon lomassa on tullut lähinnä tuijotettua tietokoneenruutua...

Töissäkään ei mitään ihmeempää raportoitavaa safety projektin vetovastuu siirtyi minulle kun HR:ssä tajuttiin että olen ainut jota projekti vähääkään kiinnostaa...mainitsemisen arvoinen lienee lähinnä viime torstai, olin putken viimeisenä päivänä väsynyt ja vihoissani siitä että olin jo 4. Päivää kennethin tai sharonin parina. En juuri juttele enää näiden kanssa kun emme ole hirveän samalla aaltopituudella, itseäni ketuttaa kuitenkinsuunnattomasti se että koska en ikinä valita heidän menemisistään niin ovat ottaneet tavaksi jättää minua toimistoon, keskimääräisenä päivänä olen n. Tunnin hoitamassa myös heidän työtään, mikä tekee näistä kenneth/sharon päivistä erityisen kiireisiä, eikä kiitosta koskaan. Torstai oli kyllä äärimmäinen tiivistymä, kiireisen päivän takia he olivat molemmat illassa, mikä ei ilm. Heidän mielestään tarkoita sitä että meillä on kiire, vaan että koska heitä on kaksi toinen voi aina olla poissa paikalta, homma meni lähinnä läpsystä vaihtamiseksi kun itse istuin omien hommieni lomassa puhelin kokoajan kourassa. KYn lähtiessä toimistosta kolmelta olin juuri tekemässä avainlaskentaa. Kenneth vastaili puhelimeen, mutta Sharon jutteli Kyn kanssa. Puhelin soi ja soi sillä seurauksella että ky keskeytti puhumisen ja vastasi. Minä ja sharon katsoimme toisiamme molempien ilm. Ollessa sitä mieltä että toisen tulisi vastata. Sama tapahtui uudestaan jolloin sharon sanoi kiukkuisesti "Matias! Vastaa puhelimeen, etkö nää että minä juttelen!". Itselläni keittää tosi harvoin yli mutta silloin napsahti, jos keskustelu olisi käyty suomeksi olisin varmaan juttelemassa rumista sanoistani managerin toimistossa, nyt sain lähinnä sanottua että olen vastaillut koko päivän, mikä ei ole minun hommani kun meillä on 2 pbx työntekijää, että hän voi puhua vapaa-ajallaan ja että en ole tullut toiselle puolelle maapalloa tekemään muiden töitä. Maurizio tuli lopulta väliin ja käski Sharonia "lopettamaan Ainaisen valittamisen" (monella muullakin on ollut sharonin kanssa pinna kireälllä.) että semmoista kivaa töissä, eka oikea riita! Ja senkin olisin varmaan niellyt ellen olisi tiennyt ettei Sharonilla ollut ainuttakaan argumenttia. Paha sanoa pomolle että "hän ei vastannut puhelimeen kun minä juttelin!"...nojoo, no-big deal mutta ei enää jaksa leikkiä hiekkalaatikolla.

Lauantaina lähdettiin käymään ulkona, tai minun suunnitelmani oli oikeastaan vain nörätä koneella, mutta kun tytöt tulivat ikkunan taakse huutelemaan ja mukana oli pitkästä aikaa preach:kin oli pakko lähteä mukaan. Koska olin missannut aloittelut ajoin autoa. Istuttiin McCoyn terassilla ja joukkoon liittyi myös Kevin, joka kertoi että Valerie oli koittanut tavoittaa minua. Kännykästä on taas tuttuun tapaan saldo loppu, joten Valerie oli pyytänyt että soittaisin heti kun voisin. Kun mike soitti hannalle ja kysyi voisiko joku poimia hänet kyytiin päätin lähteä käymään Hyatilla jonka vieressä Mike asuu. Valerie oli listan saatuaan todennut että ei ollut saanut pyytämiään päiviä vapaaksi ja oli jotakuinkin paniikissa koska hänen oli määrä muuttaa tänä viikonloppuna (koska olin työskennellyt 10 oli bethin pakko laittaa minulle 4 putkeen vapaaksi, minkä takia valerin toive ei mennyt läpi.) Koitin sanoa ettei minulle ole niin väliä mille päiville vapaat osuvat ja tulin paikalle keskellä yötä vain koska ollaan miken kanssa menossa juomaan kaljaa, mutta silti minua tervehdittiin lähes messiaana. Ilo tehdä joku iloiseksi, nyt siis pari vapaata, pari yötä ja pari vapaata, jos saisi vaikka taas salitreenin kulkemaan! Jatkettiin illanviettoa Martini Cornerissa joka on pieni baarikeskittymä downtownin eteläpäässä. Pelailtiin biljardia ja juotiin parit oluet, illanvieton Lomassa Mike kertoi että jätti viikolla "2 viikon varoituksen" eli ilmoitti irtisanoutuvansa. Harmittaa tietysti menettää hyvä työkaveri, mutta Mike jos joku ansaitsee paremman työpaikan, jollaisen siis on nyt löytänyt!

Jokainen työpäivä on ollut pitkä kuin nälkävuosi, mutta niin se ihmisen mieli vaan toimii että taaksepäin katsoessa kaikki tuntuu menneen vilauksessa ohi. Kohta on jo kesäkuu ja kesä...reissua ei enää ole edessä kuin vajaa muutama kuukausi ja rapiat...

Miami!

Miamiiiiii! Ou jeah Baby. Tai kuten Horatio sanoisi; Yyyaaaaauuuh!

Ikävä kyllä bloggerin kuvan uppaus on niin surkeaa että monesta yrityksestä, tuhlatusta ajasta ja viiväsymiseen johtaneesta turhautumisesta suivaantuneena lisäsin kuvat tarinoineen facebookkiin:
http://www.facebook.com/album.php?aid=180032&id=641227648&l=a0dd9d7c01
(löytynee myös meikäläisen profiilin kautta)


Koitin ränklätä asetukset siten että kaikki näkisivät kuvat, mutta kirjautumattomana katsominen tuskin(?) näyttää ainakaan kuvatekstejä.

Eli ainakin Isä ja Äiti; pyytäkäähän että joku teknologia-ajan lapsi näyttää koko stooryn!

Hauskaa oli ja koko rahan arvoista (vaikka sitä menikin). Nyt jo pari viikkoa takaisin Kansasissa ja työvuorojen lomassa on tullut hakattua melkoisesti tekstiä kommunikaattorilla. Pahoittelut monen viikon tauosta blogin päivityksessä!

Kansas Cityssä

Pitkä ja tuskainen tuhkapilvijännittäminen päättyi lopulta ja Aino pääsi kuin pääsikin lentämään ongelmitta Atlantin yli. Vaihto kuitenkin viivästyi Chicagossa ja lento KChen jouduttiin siirtämään illemmaksi. Aino sai kuitenkin soitettua kentältä, joten tiesin lähteä kentälle vastaan oikeaan aikaan. Vähän hassultahan se tuntui katsella koneen laskeutumista, tavata nyt toisella puolella maapalloa...

...ensimmäisenä iltana käytiin vain nopeasti viemässä tuliais karkit ja ruisleivät tytöille. Puolet Ainon matkatavaroista taisikin olla tuomisia, itse tosin tyydyin 4 pussiin hornaa. Voi sitten myöhemmin maistella arktisia juomia. Tiistaina ehdittiin viettää mukava vapaapäivä, mutta loppuviikon jouduinkin olemaan töissä. Onneksi tytöillä sentään oli melko hyvin vapaata ja pystyivät viettämään aikaa Ainon kanssa; plazan lisäksi shoppailua toteutettiin Zona Rosa ja Legends-mall;eilla. Koitin itse parhaani mukaan karsia yöunista ja olla mukana menossa töistä huolimatta. Suunnitelmia sotkivat kuitenkin loppuviikon 4 yövuoroa, olin sitten töissä kun tytöt kävivät power n' lightissa ja tekivät muuta keskenään...


Plazalla ruokaa odottelemassa. Annu, Aino ja Minä


LEGENDSillä shoppailuputkea aloittelemassa


Cheesecake factoryllä syömässä


Ja Plazan suihkulähteellä..."City of Fountains"


Säät suosivat koko viikon ja käveltiinkin paljon Plazalla, käytiin syömässä terasseilla jne. Ainon kamera hajosi ulkona ollessa joten käytiin myös katsastamassa Target tavaratalo josta uuden kameran lisäksi tarttui mukaan shoppailu löytöjä. Viikonloppuna minulla oli heti aamusta department meeting jonka päätteeksi Aino tuli nopeasti käymään toimistolla ja kierrettiin vähän Hyattia.


Aino tutustuu Hyatt:in 39. kerrokseen


Kotikulmilla WestPortissa


Ajelemassa Jimmyllä, joka yllättäen on jopa pysynyt kasassa viimeajat


Plazalla puistossa


Ajettiin sitten vielä Oak Park Mall:ille shoppailemaan...oli kokonaisuudessaan upea viikko, mutta samaan aikaan työpäivät painoivat sen verran että odotin kyllä kovasti lomaa ja miamin matkaa. Lähdöstä teki hieman hankalaa se että lentomme lähti 8:45 ja aamuvuoroni oli määrä päättyä 7:30. Pakkasin matkalaukun valmiiksi, otin sen mukaan töihin ja tein check in:in yöllä netissä. Aamulla tytöt ajoivat ainon kentälle ja minä lähdin töistä hieman etukäteen ehtiäkseni lentokenttä taksiin. Onneksi taksi tuli ajallaan ja koska KCIn kenttä on pieni ja hyvin suunniteltu olimme molemmat hyvissö ajoin lähtöportilla edessämme kovasti odotettu Miamin loma!


Miami...

Get up and keep going

No moikka moi! Tajusin etten ole kirjoittanut aikoihin joten koitan nyt raapia jotain kasaan, vaikka tämä onkin varmaan viimeinen paikka jossa pitäisi käyttää aikaa tietokone sylissä. Kirjoitan nimittäin hotellihuoneestamme Collins Ave.nuelta Miamin South Beachilta! :)


Parin viikon takaiset takaiskut alkavat tuntua jo aika kaukaisilta. Joskus vaan menee paremmin ja joskus huonommin. Täytyy kyllä sanoa että oli todella raskasta aikaa täällä; kaikki nuo edellämainitsemani hommat, sekä se että sain taas reilulla tonnilla Kelalta mätkyjä. Siis liikaa maksettuja opintotukia perittiin taas takaisin. Arvatkaapa paljollako meni yli? 30 eurolla. Arvatkaapa paljonko tämä 30 euroa maksoi? 600 euroa. Vitun Kela. Toisaalta samaan aikaan pitäisi kai vaan syyttää itseään että laskisi vielä tarkemmin niitä tuloja. Täysiähän en edes nostanut...toisaalta taas pitäisi olla kai vaan onnellinen että saa sitä ilmaista rahaa; soitin suomeen ja sain sovittua sellaisen maksujärjestelyn että ottavat summan erissä pois tulevista tuistani. En siis perjaatteessa joudu maksamaan mitään, mutta opintotukea ei juuri heru vähään aikaan; lienen siis melko vähissä rahoissa suomeen palattuani, opintolainaa pitää varmasti taas nostaa. Eipä kaduta, vaikka olenkin koko opiskeluaikani "tuhlannut" rahaa niin ei taaksepäin katsoessa juuri kaduta, onhan sillä rahalla tullut tehtyä ja koettuakin.

Rahasta puheenollen oli myös vähän hyviä uutisia: sain auton korjattua lähes entiselleen 300$. Steward Bro'sit tekivät kyllä todellista taikuutta; väänsivät kaikki palat takaisin paikalleen siten että juuri mitään ei tarvinnut vaihtaa. Saivat jopa konepellin toimimaan kunnolla ja ruuvasivat rekkarin takaisin ilman että edes mainitsin asiasta. Täytyy kyllä nostaa suuresti hattua kyseisille herroille, Jimmystä tuskin pystyy näkemään että keula oli vielä hetki sitten pahasti rutussa, ja vaikka on se 300dollariakin rahaa niin tuntuu silti tietyllä tavalla säästöltä.

Oman osansa viimeviikkojen tuskaan toi Islanti, jonka rahakriisistä ja tuhkapilvestä lienee väännetty jo niin monta vitsiä että turha lyödä lyötyä...Ainon oli määrä lentää tänne 26. ja vielä 24. suurin osa suomen kentistä oli kiinni. Siinäpä sitä sitten jännitettiin että peruuntuuko koko homma, onneksi Miamin matkan oli määrä alkaa vasta 4.5. joten lohduttauduimme sillä että ainakin se toteutunee vaikka saapuminen viivästyisikin.

Päivät kuluivat tappavan hitaasti ja töissä olo ei enää maistunut juuri ollenkaan. Jotenkin kuitenkin keräsin itseni joka päivä ja menin töihin kuten aina ennenkin; hymyillen ja energisenä. Pientä iloa antoi väliarvosteluni; Sain todella hyvät pisteet Bethiltä lähes kaikissa kategorioissa. Tiedän että olen pärjännyt paremmin kuin muute tänne lähetetyt opiskelijat, jotka hekin ovat olleet kyllä fiksua ja kielitaitoista porukkaa. Minulla lienee kuitenkin ollut etu siitä että tiesin minne tulen ja Englannin reissu antoi tarvittavaa kielipohjaa. Beth kiitteli vielä sitä että tulen kaikkien kanssa toimeen enkä ole kertaakaan ollut myöhässä tai soittanut itseäni kipeäksi. Ironista sinäänsä että olin juuri miettinyt että pitäisikö ottaa vähän "omaa lomaa", mutta tuon tapaamisen jälkeen totesin että täytynee todella olla luottamuksen arvoinen :)
Tajusin myös että vaikka en varsinaisesti pidä Bethistä ei hänen alaisuudessaan työskentely ole ollut niin hirveää kuin olisi voinut olettaa, ihan hyvin on mennyt ja on tullut jopa sellainen olo että hän arvostaa työtäni enemmän kuin monen muun osastolla työskentelevän. Mikä sinäänsä on hassua koska minä en yritä täällä luoda uraa tai päästä erityisesti kenenkään suosioon. Olenkin alkanut pohtia että miten erilaista olisi työskennellä jokseenkin vastaavassa työssä (tai ehkä vähän vaativammassa?) takaisin kotomaassa. Siten että oikeasti yrittäisi ja antaisi 100% työpaikalleen...toisaalta kaipaan myös takaisin aivottomaan metro-hommaan, jossa töihinmeno ei stressaa ja työpäivät kuluvat vilauksessa. Vannon ja lupaan tässä kuitenkin etten enää ikinä valita työstäni metrossa ja nauran alimpaan suohon ainakin pari ensimmäistä niistä luusereista jotka itkevät työnsä vaikeutta Helsingin tunneleissa. Helpoin työ maailmassa. Etsikää oikeita töitä.

Jotenkin lopulta kuitenkin kävi niin että 25. iltana toivotin Ainolle skypen välityksellä turvallista matkaa ja menin viikon viimeiseen iltavuoroon vähän sekavin fiiliksin. Olin etukäteen pyytänyt 2 päivää vapaata vaikka tuhkapilvi ehtikin sotkea suunnitelmia...töistä päästyäni kävimme vielä Ennan kanssa kaupassa ja painuin siivoilemaan pientä asuntoani arvovieraan varalta ;)

Oleskelua ja odottelua

En tiedä onko se joku oma stressireaktioni, mutta aina kun tulee näitä hetkiä että ei jaksa miettiä, kaikki tuntuu menevän päin mäntyä ja masentaa niin tunnen vain suunatonta väsymystä; tekee mieli paeta karua todellisuutta uneen. Kaippa sitä huonompiakin vaihtoehtoja olisi, mutta itse painuin sänkyyn ja nousin vasta 10h myöhemmin; ei se nyt varsinaisesti hyvää unta ollut, mutta aamulla oli vähän parempi mieli. Ajattelin Carlosta ja sitä että ollaanhan tässä loppupeleissä onnekkaita kun ainakin herää omasta sängystä eikä sairaalasta.



Lähdin ajelemaan ja etsimään autopajoja, haluaisin auton mahd. Nopeasti kuntoon ettei mokastani koituisi haittaa tytöille. Ensimmäisen paikan tilalla oli vain tyhjä tontti, joten ajelin 2. Lupaavampaan paikkaan joka ei kuitenkaan tehnyt peltikorjauksia. Neuvoivat kuitenkin erään pajan joka on erikoistunut kolari-korjauksiin. Stoward Bros. In paja lötyikin pienen etsimisen jälkeen ja sain varsin hyvän vastaanoton. Veljekset tuntuivat osaavilta kavereilta ja ennen kaikkea rehellisiltä tyypeiltä. Tekivät ensin vahinko arvion ja sen jälkeen koittivat löytää halvimman vaihtoehdon korjata; hinta yllätti silti 930dollaria!!! Ja auto on kuitenkin ajokunnossa, sanoinkin heti että ymmärrän kyllä että auton korjaaminen maksaa tuon verran, mutta että en tiedä kannattaako sen vertaa pistää 3kk käyttöä varten. Lupasin soittaa myöhemmin kun olen päättänyt mitä tehdä.

Päivä menikin sitten masistellessa ja eri vaihtoehtoja pohtiessa. Kyyneltä pidätellen siinä sitten toisteltiin itselle että rahaa se vaan on...mutta harmittaa se silti suunnattomasti, tuommoinen summa niin pienestä virheestä. Kumpa olisi jättänyt lähtemättä, kumpa olisi ajanut vielä vähän hitaammin. Sellaista on elämä. Pohdin kaikki vaihtoehdot läpi ja en jaksa kirjoittaa kaikkea tänne lopulta kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen että autoon ei kannata pistää niin suurta summaa vaan että tehdään mahd. Vähän korvauksia ja hyvitän sitten auton jälleenmyyntihintaan muille tekemääni vahinkoa. Soitin korjaamolle ja sovittiin että tuon auton sisään ensi viikolla ja katsotaan jos siihen saataisiin tehtyä sellaiset korjaukset että se on virallisesti ajokelpoinen. Vastoinkäymisten suma kyllä laittaa miettimään...ei nyt varsinaisesti harmita että tänne tuli lähdettyä, reissu on ollut melkonen kokemus (joskin erilainen kuin odotin) ja parhaat palat ovat varmasti vielä edessä. Usein tulee kuitenkin pohdittua että mitä sitten taas tekee suomessa ja miten iloinen on siitä ja siitä. Kotiinpaluu tuntuu taatusti hyvältä sitten kun sen aika koittaa, siihen asti täytyy vain koittaa nauttia mutkista huolimatta...

Loppuviikko menikin sitten töissä, iltavuoro ja huonot työparit veivät voimat. Myös tyttöjen paluu painoi, en halunnut kertoa autosta ennen heidän paluutaan, turha muiden lomaa pilata. Kaikki vain ovat olleet iloisia että auto on vihdoin kunnossa ja nyt se sitten taas menee korjaamolle...töissä taas on rasittanut olla. Kevin ja sharon ovat mukavia tyyppejä, mutta eivät eristyisen "innokkaita" katoilevat toimistosta jatkuvasti röökille tai kahville tai vessaan ja minä saan vastata puhelimeen kahdenkin puolesta. En tiedä onko kyseessä joku hyväksi käyttö; yleensä ei ulkomaalaista interniä vissiin ole edes juuri jätetty yksin, mutta nyt kun ovat huomanneet että ainakin "pärjään" niin on minut helppo jättää oman onneni nojaan. Varsinkin sharonille tuntuu olevan vieras käsite se että on olemassa eri kieliä, se että en ole yhtä tehokas puhelioperaattori kuin joku muu ei yksinkertaisesti ole minusta kiinni. Olenkin alkanut hokea päässäni mantraa "Im not stupid, Im foreign". Samalla mietin että miten helppoa kyseinen työ olisi suomessa. Hitto, voisin iha hyvin hoitaa Bethin hommaa sen vaativuuden puolesta, vain kommunikaatio on haaste.

Muutenkin päivät ovat menneet vähän unessa, autohomma masensi tosiaan ja olen lähinnä viihtynyt omissa oloissani kämppää laitellessa ja omasta rauhasta/skypestä nauttiessa. Pientä valoa elämään toi tieto että Maurizio ylennetään Adriannen paikalle manageriksi. Olen aidosti iloinen hänen puolestaan, ehkä hän onnistuu tuomaan pientä uudistusta tähän kivikautiseen luolaan. Maurizion ylentäminen on kyllä herättänyt pahaa verta toimistossa erityisesti Jammie Day otti nokkiinsa että "kauemmin talossa ollut" Kevin ei saanut paikkaa. En sano etteikö Kevinkin olisi hyvä manageri, mutta mielestäni senioriteetilla ei pitäisi näissä asioissa olla juuri väliä, paras mies voittakoon. Ärsyttää jatkuvasti enemmän tämä "olen paras koska olen ollut täällä kauan", minun mielestäni se että on yhä 20 vuoden jäIlm. Taas ollaan palkkaamassa uusia, tarvitaan uusi house officer sekä joku paikkaamaan Carlosta/lomia...saa nähdä kuka on seuraava uusi kasvo.

Raskas viikko...Accidents happen

Moi!
Joku on varmaa saattanut miettiä että onko blogi jo kuollut; kaikkea muuta. Viimeinen viikko on mennyt kirjoitellessa ja pohtiessa enemmän kuin kertaakaan ennen. Sattuneista syistä olen vain ollut jotenkin niin väsynyt ja aikaansaamaton etten ole saanut tekstejä siirrettyä kännykästä koneelle, eli tässäpä tulevat;

Edellisestä kirjoituksesta jäi uupumaan että saatiin toissaviikolla vihdoin projekti tehtäväksemme. Kaikkien internien tehtävänä on yrittää kehittää työturvallisuutta. Safety management comitea antoi meille tehtäväksi koittaa keksiä tapoja vähentää vuosittaisten onnettomuuksien määrää ja nyt pitäisi viedä tuota projektia eteenpäin. Yllätyin vähä muiden aseenteesta; kaikki ovat valittaneet että ei saada vastuuta ja työ on typerää peruspuurtamista, nyt kun sitten saatiin jotain "oikeaa" olivat kaikki vastahakoisia tekemään mitään. Toki olisin itsekkin toivonut että projektille olisi osoitettu palkallista työaikaa, mutta parempi nyt silti saada jotain konkreettista astioiden tiskauksen ohelle...safety toki onkin minun alaani, että ehkä siksi olin muita kiinnostuneempi. En kuitenkaan halua dominoida hommaa vaikka melkoisen määrän vastaavia "älä koske hellanlevyyn"-hankkeita olenkin jo tehnyt. Koska kellään ei ollut mitään sanottavaa mihinkään suuntaan pyysin 3 viimevuoden onnettomuusraportit luettavaksi niin että on edes jotain mistä aloittaa. Käyn niitä nyt läpi yövuorojen ohessa.

Ironista sinäänsä että seuraavana päivänä kuulin Hannalta jonkun kaatuneen ruokalassa ja loukkaantuneen. Töissä sain kuulla että kyse on meidän Carloksestamme. Liukastui märällä lattialla ja mursi polvensa kolmesta kohtaa. Koko homma tallentui myös videolle, kelpaisi niiden ikävien "jalkapalloilijan nilkka vääntyy"-videoiden kaveriksi, rumaa katsottavaa. Sellaista on elämä; lähtee hakemaan vesilasillista ja päätyy sairaalaan, jalka 6 viikkoa kipsissä. Ei käy kateeksi. Ei tosin meitäkään, nyt kun Carloskin on poissa ja Adriannelle ei vielä ole löytynyt seuraajaa alkaa osasto olla aika äärirajoilla, toiv. Palkkaavat pian lisää väkeä. Ylityöt eivät näillä liksoilla paljoa kiinnostaisi vaikka niin taisinkin väittää ennen reissuun lähtöä...pikaista paranemista Carlokselle!

Tiistai aamuna vein Santun kentälle. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten toivottavasti suomessa kaljatuopin ääressä "vanhoja" muistellen.

Palattuani sain vihdoin Lisalta avaimet uuteen asuntooni. Apt. 105 osoittautui huomattavasti vanhaa kämppää parempi kuntoiseksi ja on pohjapiirustukseeltaankin ihan kiva. Kaappitilaa ja niiden myötä avautuvia ovia tosin on niin paljon että suljin suosiolla pari komeroa pois käytöstä. Koko aamupäivä meni kantaessa tavaraa alas edellisestä asunnosta. Vaikka matkaa oli vain yhdet portaat oli kyseessä yllättävän rankka suoritus yhdeltä henkilöltä. Aluksi koitin laittaa kaiken suoraan paikoilleen heti ne alas kannettuani, mutta pian päädyin vain pinoamaan kaiken keskelle lattiaa. Tavaraa on kyllä yllättävän paljon, 400e hän näistä kaikista kyllä maksettiinkin, pitää toivoa että saadaan sitten lähtiessä myytyä eteenpäin seuraavalle. Erityisen ylpeä olin kannettuani sohvan yksin alas (suoritus jota tytöt eivät ensin uskoneet todeksi). Ei se hirveän painava ollut, mutta sitäkin kookkaampi, jotenkin sen kuitenkin keinottelin alas portaita. Kämpästä ei tähän mennessä ole pahaa sanaa, 1. Kerroksessa täytyy tosin pitää verhoja kiinni ja ulko-ovelta kantautuu vähän tupakansavua sisään, mutta toisaalta asunto on mukavan viileä ja ainakin paljon edellistä hiljaisempi.

UUSI OSOITTEENI ON SIIS: 1311 West 44th Terrace Apt. 105, Kansas City, Missouri 64111


Siivosin vähän edellistä kämppää, joka tosin olikin melko hyvässä kunnossa, eihän siinä asuttukkaan kuin pari kuukautta. Lopulta pääsin eroon avaimista ja jaksoin vielä sisustaa uutta asuntoani muutaman tunnin. Päätin lähteä ostamaan uusia taloustarvikkeita asuntooni ja koska olin yksin soitin Memmolle mikäli tämä haluaisi lähteä mukaan wal-marttiin. Memmo ilmoittikin tulevansa, mutta päätimme sittenkin lähteä etsimään lähempänä sijaitsevaa Target-tavarataloa joka on saman kaliperin supermarketti. Ajeltiin kaikessa rauhassa Mission Hillillä joka on koko keskilännen kalleinta asuinaluetta. Aivan erinäköistä seutua kuin muu kansas city, suuria omakotitaloja aidattuine piha-alueineen. Yllättäen edessä ollut taksi jarrutti ja minä löin jarrupolkimen pohjaan...tuli sellainen hidastettu hetki kun tietää että kohta kolahtaa, eikä voi tehdä enää mitään. Jimmy nasahtikin taksin takapuskuriin, vierestä kuului tuttu "Shiiit" ja taisi itseltäkin joku perkele päästä. Niin nopeasti onnettomuudet tapahtuvat, ensin on vain ajamassa kauppaan ja kohta etsiikin vakuutuspapereita. Kyllä vaan ketutti nousta autosta, emme olleet ajaneet kuin ehkä neljääkymppiä ja en ikinä aja lähelläkään edellistä. Taaksikuski oli onneksi mitä mukavin tyyppi ja tietyllä tavalla jopa pahoitteli nopeaa jarrutustaan, edellä kuulemma oli ollut auto joka oli ajanut risteyksen suoraksi stop-merkistä välittämättä, taksikuski oli huomannut stop-merkin vime hetkellä ja teki äkkijarrutuksen, itse en ollut yhtä onnekas. Toisaalta mitäs sitä muita syyttämään, yhtä laillahan minun olisi tullut huomata stop-merkki eikä vain ajella edellä ajelevan perässä. Eipä siinä, taksiin tuli lähinnä maalinaarmuja, jimmyn etupuskuri puolestaan meni melko ruttuun ja mikä pahinta koko keula näytti hieman nousseen ylöspäin. Vaihdettiin vakuutustietoja ja päätettiin pyytää poliisi paikalle vaikkei mistään vakavasta kolarista lopulta ollutkaan kyse. Konstaapeli saapuikin pian paikalle ja käytiin läpi tapahtumien kulku, onnettomuus kirjattiin minun syykseni, mikä ei tietysti peräänajon tapauksessa ollut yllätys, mutta konstaapelikin totesi että "huonoa tuuria" eikä kirjoittanut sakkoa saatika varoitusta. Auto oli onneksi yhä ajokunnossa ja peltivahinkojen lisäksi vain etuvalojen suuntaus näytti kärsineen. Fiiliksiä on vaikea kuvata; blogia lukeneet ovat varmaan huomanneet että jokunen vastoinkäyminen on ollut matkassa...tuntuu jotenkin epätodelliselta, väsyneeltä. Juuri kun auto vihdoin oli kunnossa käy näin, ja ei vain oma vaiva, muutkin joutuvat tästä vahingosta kärsimään. Jotenkin se että onnettomuudelle ei oikein voinut mitään antaa pientä lohtua, mutta tietysti se vituttaa että ei ajanut vielä vähän hiljempaa, vituttaa että edes lähti kauppaan, vituttaa ettei ottanut täyskaskoa. Jälkiviisas on helppo olla. Toisaalta koittaa säilyttää positiivisuutensa, miettii että on sentään terve, ettei käynyt pahemmin ja että sama olisi voinut ihan yhtä hyvin käydä Suomessa. Joskus ei tarvi kuin lähteä hakemaan vesilasia...

Muuton valmistelua

Hyppäänpä taas vähän. Viikko meni taas normaalia ja oikeastaan aika leppoisaa rataansa. Kesä on päässyt todella vauhtiin joten vietettiin pari iltapäivää terassilla istuskellessa. Kävin muutamat kerrat taas salilla, ja perjantaina juoksin Hyattille ja takaisin, mikä lienee n. 12km lenkki. Pisin täällä toistaiseksi vetämistäni.

Santtu teki pikareissun Vegas-Grand Canyon-colorado, joten olin omillani viikon. Lisa onnistui taas yllättämään ja perjantaina klo 14:00 ovelle ilmestyi kaksi muuttomiestä. Olin suht unenpöpperössä oltuani nukuttua yövuoron jälkeen, ja muuttomiehet selittivät tulleensa muuttamaan vuokrahuonekalumme. Sanoin että muutamme vasta ensi viikolla, ja he totesivat että hakevat nyt ylimääräiset pois. Sinne siis meni ruokapöytä ja Santun sänky, kaippa santtu voi sohvallakin nukkua pari yötä, mutta ihan turhaa/ylimääräistä säätöä taas? Olisivat vieneet minunkin kamppeeni jossen olisi ollut kotona, onneksi olin itse sanomassa että nukun juuri tuossa sängyssä joten älkää viekö sitä minnekkään.

Sunnuntaina juhlittiin Santun läksiäisiä ja kyseisestä illasta en kyllä taida laittaa tänne yhtään mitään. Aloitettiin ilta meillä ja jatkettiin Plazan kautta Westporttiin, josta sitten joskus aamuyöstä takaisin kotiin :)
Raitis viikko katkesi kuin seinään, hauskaa oli kyllä koko illan ja onneksi kaikki päätyivät onnellisesti kotiin potemaan krapulaansa.

Tytöt puolestaan lähtivät maanantaina 4 päivän Las Vegasin reissulle, ja santtu valmistautui lähtöön. Pakkailtiin (tai lähinnä santtu pakkasi) omaisuuttamme kasaan. Lisa teki vielä viimeisen pikku näpäytyksen ja sanoi että antaa avaimet uuteen kämppään vasta ti-aamuna, olihan se sovittu muuttopäivä, mutta aiemmin oli kyllä ollut puhetta että voitaisiin kantaa huonekaluja jo edellisenä päivänä koska Santun kone lähtee aamulla ja sen jälkeen olen yksin täällä.

Yritys ymmärtää ymmärtämätöntä.

Jatketaan nyt siitä mihin jäätiin, eli tuohon "maksamattomaan" vuokraan. Marssin aamulla Lisan puheille selvittämään tapahtunutta ja tämä totesi yksikantaan että koska hän ei ole saanut rahoja niin olemme velvollisia maksamaan 110 dollaria sakkoa. Kysyin että mistä se 880 summa mahtaa sitten koostua, kun virallinen vuokralappumme sanoo 620 dollaria vuokraa, ja se stickynote jonka hän minulle viime käynnillä kirjoitti 729 dollaria. Lisa intti aikansa että se summa jonka hän oli kirjoittanut on vuokramme sakkomaksuineen. Kinasimme aikamme kunnes vaadin maksuerittelyä; hän avasi koneensa josta taas puolestaan löytyi eri summa. Siinä vaiheessa sanoin jo suht rumadti jotain että "miten hän voi olettaa vuokranmaksun ylipäätään onnistuvan kun ei itsekkään tiedä mitä meidä pitäisi maksaa." summa korjattiin 729 + 110 dollariin, ja minä sanoin etten suostu maksamaan sakkoa koska pankkitililläni näkyy heidän veloituksensa ja seuraavana päivänä summan palautus. Lisa totesi että hänen on "pakko" periä se ellen saa pankkia kirjoittaman todistusta siitä että vika ei ollut minun.

Niinpä pankkiin selvittämään tapahtunutta. Olin suht kettuuntunut tiskille mennessä ja en vieläkään ihan tajua mitä tapahtui; tässäpä kuitenkin tapahtumasarja kuten se minulle pankissa selitettiin/miten sen ymmärsin: kirjoitin checkin 26.3 ja vein lisalle. Samalla viikolla kävin pankissa nostamassa tilin tyhjäksi ylimääräisestä käteisestä jotta voisimme maksaa jimmyn bensa pumpun. Tilille jäi 749 dollaria. 1.4 lisa lunasti checkin ja tilille jäi 20 dollaria. 2.2 Amazon suoraveloitti tililtä tietämättäni 39 dollaria (se kirjatilaus joka jäi toimittamatta ja jonka uudelleen tilasin, en tiennyt että rahat olivat automaattisesti välissä palautuneet tililleni)... Looginen ihminen siis olettaisi että tilini olisi 19 dollaria miinuksella. Checkki järjestelmä kuitenkin toimii siten että rahat siirtyvät jonkunlaiseen välitilaan(?) ennen vastaanottajan tilille siirtymistä (virkailijan mukaan tämä voi kestää useita päiviä). Jos tili tällä välin painuu miinukselle palauttaa tili automaattisesti kaikki checkit välitilasta tilille ??

Okei. Kysymykseni pankkivirkailijalle; miksi nettipankkini näyttää minulle että checki on maksettu "Roanoke West" ja raha on lähtenyt tililtä, mutta vastaanottaja ei koskaan ole saanut rahoja? Vastaus; nettipankki ei kuulemma ole mikään virallinen asioimistapa vaan "enemmänkin työkalu taloudenpitoon"

"miksi olen saanut 36 dollaria sakkoa pankilta jos tilini ei kyseisen toimenpiteen takia ole koskaan käynyt miinuksella? Ei vastausta; lupasivat palauttaa tuon 36 dollaria tililleni.

Entä voisitteko kirjoittaa minulle tositteen siitä että tuo sekaannus ei ole ollut minun syyni? Vastaus; ”Järjestelmä ei ole pystynyt lunastamaan checkiä tililtäsi koska sielä ei ole ollut tarpeeksi rahaa silloin kun checki oli menossa läpi”.

Eli jippikai jee, ei kai tässä voi muuta kun syyttää taas itseään siitä että ei varmistavarmistavarmista kaikkea tuhatta ja yhtä kertaa. Jatkossa maksan kyllä vain ja ainoastaan money ordereilla niin että tiedän rahan olevan sielä missä pitääkin. Usko tämän maan järjestelmiin menikin jo aikaa sitten, nyt sitten maksan siitä käytännössä 110dollaria omasta pussista. SILLEKKIN rahalle olisi voinut kyllä keksiä parempaa käyttöä.

Kopkopkop

Nyt pitää koputtaa puuta tai kepillä jäätä tai jotain, juuri kun pääsin manailemasta näitä "vastoinkäymisiä" niin seuraavaa pukkaa. Santtu soitti töihin (kännykkäni ei tosiaan enää toimi) että oveemme on ilmestynyt lappu jossa vaaditaan reilun 800 dollarin maksua vuokrasopimukseen vedoten tai muuten ryhtyvät oikeustoimiin. Kiva tapa ilmoitella asioista, ei mitään erittelyä tai ilmoitusta mitä maksu mahd. koskee ja vuokranantajan toimisto kiinni. Kävin tutkimassa tiliä ja sen verran selvisi että summa jonka kirjoitin checkille, 729dollaria oli peritty tililtäni ja palautettu seuraavana päivänä(?!) heti perään on mennyt pankin sakkomaksu -36 dollaria siitä että tilillä ei muka ole tarpeeksi rahaa? Ei voi tajuta, ja muutenkin ihmetyttää nuo pankin sakot. Siis nythän sille ei ole mitään selitystä, mutta muutenkin tuntuu typerältä antaa depit kortti jonka VOI vetää miinukselle, mutta jota ei saa vetää miinukselle. Esim suomessa kortit joissa ei ole luottoa eivät myöskään sitä anna, mutta jos täällä vetää tilin kortilla vaikka dollarin miinukselle menee -36 dollaria sakkoa, joka puolestaan kasautuu päivittäin. Eli jos tiliään ei tarkkaile ja sieltä menee vaikka automaattinen vakuutusmaksu joka lyö tilin dollarin miinukselle saattaa viikon päästä olla tili useamman satasen miinuksella. Homaa estämään voi täällä ostaa myös vakuutuksia ja radiossa mainostetaan palveluita "pankkikorttivelkaantuneille". Mitä vittua oikeesti? Koko hommahan on pankin rahastusta, homma vaikuttaa lähinnä pikavipiltä jonka voi ottaa vahingossa tai jopa tietämättään. Ja nythän ei edes ollut kyse siitä, vaan jostain muusta. Vuokramme tälle kuulle oli itseasiassa vain 620 dollaria, itse menin selvittelemään muuton vaikutusta ja sain tuon uuden summan 729dollaria jonka maksoin checkillä. Kerroin Carlokselle tapahtuneesta ja hän kertoi nykyään maksavansa money ordereilla koska checkit ovat niin epäluotettavia. Eli vuokra ilm pitäisi täällä maksaa nostamalla käteistä pankista, kävelemällä massien kanssa huolttikselle ja money ordereiden kanssa vuokranantajalle. Kiviä ja keppejä. Puhumattakaan siitä että nettipankin salasanana kysytään syntymäpaikkaa tai äidin toista nimeä. Mutta mitäs sitä toisaalta varjelemaan, täällä kun nettipankkia voi käyttää lähinnä saldon tsekkaamiseen, esim tilisiirron tekeminen kotoa taitaa olla täällä tuttu käsite lähinnä scifi kirjallisuudesta. Kiviä ja keppejä vittu.

No, huomenna selvittelemään tapahtunutta, ja jos kyseinen 150 dollaria on eritelty joksikin sakoksi/myöhästymismaksuksi niin syötän tiliotteeni vuokranantajalle, jälkiruuaksi sitten vielä uhkailut oikeustoimista. Seuraavalla aterialla voidaan sitten kysyä miksi homeisen vessamme katto vuotaa vielä kuukausi ensimmäisen korjauspyynnön jälkeen...

Pääsiäistä

Pääsiäinen meni vähän ohi kun oli vain töissä. Työputki taas meneillään, onneksi nyt on vaihtoja eteenpäin, eli kun pääsen tänään töistä niin tarvii mennä huomenna vasta illaksi töihin. Auto asia elää yhä, toiv. Saadaan kuntoon tällä viikolla!

Santtu soitti sunnuntaina ja kysyi haluanko lähteä mukaan grillaamaan, muut menisivät jo edeltä ja voisin tulla kun pääsen töistä. Nappasin italialaisen internin Memon mukaan ja kävimme kotona vaihtamassa vaatteet sekä ostamassa sun freshiltä lavan kaljaa. Spectators ravintolan baarimikko Russelle ja vaimonsa Ruth, joka on töissä front deskillä olivat kutsuneet meidät kotiinsa north kansas cityssä. GPS ei löytänyt osoitetta joten koitettiin löytää paikalle ohjeiden perusteella, mikä yllättäen jopa onnistui!

Saavuttiin memon kanssa juuri parhaaseen aikaan eli silloin kun kaikki on jo kokattu ja grillaaminen käynnissä. Eli ei muuta kuin kalja käteen ja terassille nauttimaan ilta-auringosta. Suomalaisten lisäksi paikalla olivat siis memo, hollannista kotoisin oleva Ruth ja interni Lisanne, sekä Philippinot Preach, Russell ja näiden serkku. Kenenkään äidinkieli ei siis ollut englanti, paitsi ehkä Balu koiran joka totteli vain englanniksi annettuja istumiskäskyjä. Ilta oli mukava pätkäisy meneillään olevalle työputkelle, ja sovittiin että otetaan lähiaikoina uusiksi. Toivottavasti saan jossain välissä kuvia Preachilta, hänen kamerassaan ovat varmaan parhaat kuvat illoistamme. Ruth ja Russell tarjoutuivat majoittamaan yövieraita tarvittaessa ja preach ja lisanne päättivätkin jäädä yöksi, mutta muut totesivat että on fiksumpaa aloittaa huominen työpäivä kotoa.

Aamulla menin bussilla töihin, jotta Enna voisi myöhemmin päivällä viedä sen mekaanikolle niin että he voivat vihdoin korjata mokansa. Työpäivä meni taas menojaan, arki ei tunnu enää ollenkaan pahalta. Tällä hetkellä painavat vain nämä jatkuvat ympäristöstä johtuvat "vastoinkäymiset". Turha kai on olettaakkaan että kaikki menee itsestään kun hyppää yhdestä elinympäristösä toiseen, mutta nämä pienet ja isot vastoinkäymiset alkavat kyllä jo mennä huumorin puolelle. No, rahaa se vaan on...

Kotosalla otin rennosti ja katsoin Shutters Islandin joka oli varsin mukiin menevä leffa, samalla tuli ahmittua pari jaksoa ultimate fighteriä. Olen tosissaan ruvennut miettimään miten pääsisi katsomaan UFC:tä, mutta ainakaan julkistetussa aikataulussa ei ole yhtään tapahtumaa täällä keskilännessä. Harmittaa myös ettei tullut viime vuonna mentyä millekkään kamppailulaji-kurssille, mutta koto suomessa aion kyllä käydä sitten jonkun lajin alkeet...vähän on myöhäisellä iällä tullut innostuttua urheilusta, mutta parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan!

Vaihdoin aamusta iltavuoroon joten pääsin Ennan kanssa hakemaan autoa aamupäivällä. Vähän jännitti että mikä nyt mahtaa olla pielessä, mutta yllätykseksemme auto oli kunnossa ja tuntui ainakin ensiajojen perusteella toimivan hyvin. Pakotin vielä itseni salille vääntämään ja kiirehdin suihkun kautta töihin!

Autohommia ja arkea :)

Autohommat jatkuu; tiistaina soittivat että auton vika onkin bensamittarissa, eikä pumpussa; tankki olikin vain tyhjä eikä mittari näyttänyt oikeaa lukua. Olin vähän epäuskoinen, olihan autoa nyt tankkailtu ihan urakalla, käykö joku muka kääntämässä bensaa tankistamme öisin?

Sää oli kuitenkin mitä mainioin; 25 astetta ja aurinkoa, joten lähdimme hyvillä mielin kävelemään mekaanikolle, jonka paja "Francks ans bobs" oli ihan sunfreshin vieressä. Päästyämme sisään tuli Franck heti pahoittelemaan että he olivatkin olleet väärässä; bensan lisäys ei toiminut ja pumppu yskii yhä. Vähän rupesi ihmetyttämään mekaanikkojen taso, mutta ainakin vaikuttivat ihan ammattimiehiltä. Kuulemma lähtee käyntiin muutta ei pumppaa; uuden vaihdolle hintaa 700 dollaria + 70 dollaria hinauksesta ja 90 dollaria tutkimuksesta. Siinäpä sitä taas sitten mietittiin että ruuvataanko kilvet irti ja juostaan vai kaivetaanko kuvetta. Kyselin vähän hinnan perusteita ja näytin netistä löytämiäni hintoja joten suostuivat lopulta tekemään korjaukset 650 dollarilla + hinauskustannuksilla. Edelleen sika hinta, mutta minkäs teet; vähissä on vaihtoehdot.
Ulkomailla asumisesta tekee vaikeaa juuri se ettei ole vaihtoehtoja; tiedetään että asunnot ovat ylikalliita, mutta ei ole vaihtoehtoa. Tiedetään että Suomessa auton voisi korjauttaa kaverin pajalla, mutta täällä se ei ole vaihtoehto...niinpä nieltiin pienen neuvottelun jälkeen tuskamme ja sitouduttiin pistämään lisää rahaa koslaan. Lupasivat auton takaisin seuraavana aamuna...

Sää oli mitä mainioin joten lähdettiin plazalle istumaan ja nauttimaan t-paita kelistä. Ruuan ja parin budlight limen (jonka heti nimesin tämän vuoden kesäjuomaksi) jälkeen aurinko vei voiton ärsytyksestä ja istuttiin nauttimassa happy hour:eista auringon laskuun asti. Preachkin ilmestyi paikale ja päätimme vielä nauttia ensimmäisestä kesäpäivästä menemällä taloyhtiön grillipaikalle. Outoa istua pimeässä lehdettömien puiden ympäröimänä ja silti nauttia kesän lämmöstä t-paidassa. Lopulta yötyöstä johtuva väsymys vei voiton ja menin nukkumaan, kerrankin ilman herätyskelloa.

Aamulla mentiin hakemaan auto pois mekaanikolta. Loppusummaksi määräytyi jostain syystä "vain" 580 dollaria ja lähdettiin ikkunat auki ajelemaan. Autoa osaa arvostaa sen jälkeen kun se on rikki! Päätettiin vetää säästyneillä rahoillamme tankki täyteen ja ajettiin quick tripin pihaan tankkaamaan. Lyötiinkin tankki piripintaan ja olin juuri pistämässä bensasuutinta pois kun hanna rupesi huutamaan "VARO VARO". Auton pohjasta suihkusi bensaa; näky jota et välttämättä halua nähdä bensa-aseman pihassa! Ajatukset olivat lähinnä että "äkkiä pois läheltä", pelkäsin tankin pistävän pihalle koko 70l mikä äsken oli tankattu. Juoksin sisälle selittämään asian myyjälle joka tuli mukanani ulos hiekkaämpärin kanssa. Onnekseni totesin ettei tankista enää valunut enempää, ulos oli tullut ehkä 4-5litraa, melkoisesti silti...myyjä hiekotti lammikon ja me suuntasimme vihaisina takaisin pajalle. Bob pahoitteli tapahtunutta ja lupasi korjata vian iltapäivän aikana. Hän soittikin pari tuntia myöhemmin, mutta selosti ettei täyttä bensatankkia voi ottaa irti korjausta varten, vaan meidän täytyy ajaa tankkia tyhjäksi. Niinpä haimme auton pois ja olemme toistaiseksi ajelleet sillä vaikka bensansyötössä on selvästi vikaa ja auto uhkaa hyytyä. Soitimme viikolla pajalle moottorin varoitusvaloista, mutta he käskivät jatkaa ajamista. Toiv. Moottori kestää ja saadaan auto lopultakin kuntoon...mutta eiköhän tästä jo ole jauhettu tarpeeksi, saa nähdä mitä käy.

Viikko on mennyt kaikin puolin nopeasti ja mukavissa säissä, tullut käytyä pari kertaa salilla ja lenkillä, mutta muuten ollutkin hiljaista. Muut menivät taas eilen power n lightiin, mutta minä jatkan aamuvuorojen takia raittiuslinjalla. Töitä on nyt taas 8 päivää putkeen, joten mitään riehakasta pääsiäisen viettoa ei ole ainakaan tiedossa. En haluaisi pistää blogiin pelkkiä negatiivisia asioita, onhan elämä täällä ihan mukiin menevää ja vähintäänkin kokemisen arvoista, mutta jatkanpa nyt vielä tällä ihmettely linjalla;

Managerimme Adrianne erotettiin; tuli normaalisti töihin, beth kutsui hänet toimistoonsa ja hetken päästä hän olikin jo siivoamassa pöytäänsä. Karu kiitos vuosien työstä: ei varoituksia, ei irtisanomisaikaa: pelkkä ulosajo. Syytkin jäivät epäselviksi, hyvä työntekijähän hän on ollut, mutta ilm soittanut suutaan pomostamme väärissä paikoissa. Toivottavasti Bethin suomenkielen ymmärrys ei ole huipputasoa ;)
Eipä siinä, itse en osaa olla vihainen tai katkera kun en vielä niin hyvin ollut oppinut tuntemaan. Nyt vain toivon että paikalle nostettaisiin Kevin tai Maurizio niin että saataisiin joku hyvä tyyppi tasapainottamaan Bethin toimistoa.

Elämää, ei sen enempää, reilu viikko Santun lähtöön ja 3 viikkoa Ainon saapumiseen, päiviä laskiessa tämä aika tällä hetkellä etenee! Hyvää pääsiäistä!

..........................

Hengissä ollaan yhä! Kirjoitusinto on vähän hiipunut monestakin syystä elämä kuitenkin on jokseenkin vakiintunut nyt; Arkea...töitä, unta, salia jne. Ei kai se arki hirveästi ihmeempää ole pallon tälläkään puolen!

Vapaat tulivat ja menivät. Säillä minua ei ainakaan ole siunattu sillä kaksi vapaapäivääni menivät ikkunasta sateeseen katsellessa. Sain sentään kämppää vähän siivoiltua ja muutamat juoksevat asiat hoidettua, mutta muuten päivät lähinnä katosivat jonnekkin. Facebookkia tuijotellessa ja kirjaa lukiessa. Aloitin uuden "urakan" ja aloin kuunnella ajanpyörää englanninkielisenä audiobookkina; ei todellakaan mikään itsensä sivistämisen huipentuma, mutta ainakin riittää kuunneltavaa lenkeillä! En ole edes käynyt ulkona muiden mukana; juominen ei ole kiinnostanut ja aikataulut eivät kohtaa; yövuoro sotkee rytmin aina siten että joko ei voi tai ei jaksa lähteä mukaan. En tiedä mainitsinko jo mutta baaritkin ovat olleet hienoinen pettymys; ei täällä (ainakaan mies) tee uusia tuttuja. Porukka on klubeilla vanhan ja sisäänpäinlämpenevän oloista...ilman omaa kaveriporukkaa ei tee mieli mennä ulos ja omakaan ryhmämme ei illanvieton osalta ole ihan minun aaltopituuksillani. Eli terveellisen elämän alkulähteillä ja vesilinjalla jo useamman viikon.

Työt soljuvat jo rutiinilla eikä enää tarvi pahemmin jännittää, tosin juuri eilen sai mennä hetken kädet täristen kun ensin lävähti päälle palohälytys, joka onneksi osoittautui heti vain yösiivoojien käryäväksi vahauskoneeksi, ja perään asiakkaan saama sairaskohtaus. "Pääsin" siis hiljaisen yön lomassa soittamaan pari kertaa hälytyskeskukseen. Päivävuorotkin ovat hurahtaneet ohi, vaikkakaan eivät ihan samalla tahdilla kuin hiljaiset yöt. Eipä täällä varmaan enää hirveästi opi, olen pohtinut että pitäisikö alkaa omin päin tehdä jotain kehitysprojektia, mutta toisaalta mitä sitä omaa työtä ja aikaa uhraamaan jonkun toisen eteen kun ei kerran apu tunnu kelpaavan.

Niin ja sitten siihen .........-osaan. Anteeksi jo etukäteen negatiivisuuteni; Ikävä tulee suomea, tai vaikka edes englantia. Paatosta kai tänne on jo laitettu melkoisesti mutta Maurizion "America is stupid" hokema alkaa kyllä ottaa muotoa; välillä kaikki tuntuu niin älyttömän vaikealta; miksei suihkusta tule kuumaa vettä, miksi kaikki mistä ottaa kiinni jää käteen, miksei laskuja voi maksaa netissä, miksi posti ei kulje, miksi koko talo lämmitetään ilmastoinnilla, miksi työvuorot saa vain päivän etukäteen, miksei kaupassa myydä tikkujäätelöä, miksi 12 tunnin kello, mailit paunat ja faarenhaitit, miksi päivämäärät väärinpäin ja seiskassa ei vaakaviivaa, miksi checkit ja miksi internet pätkii, miksi hinnassa ei ole veroa kun se siihen kuitenkin lisätään, miksi tekstiviestin vastaanottaminen maksaa, miksi bussin sattumanvarainen aikataulu...

...kulttuurien erot ovat arvo, mutta joskus sitä miettii Babelin salaisuutta ja ihmettelee miksi asiat pitää eri maissa tehdä eri tavalla ja erityisesti miksi ne tehdään huonommin tai epäloogisemmin. Olen miettinyt asiaa ja maksaisin nyt juuri tavatakseni jonkun suomessa asuvan jenkin joka voisi ihmetellä toisinpäin sillä uskallan väittää että hänen listansa olisi hyvin lyhyt. Siinä missä Leicesterissä tuli sellaisia "ahaa..tämän voi tehdä näinkin" elämyksiä niin en tältä istumalta keksi yhtään asiaa mikä täällä olisi selkeästi paremmin toteutettu; 24/7 kaupat ja halpa bensiini ovat mukavia asioita, mutta eivät ainakaan minun silmissäni neron leimauksia. Jopa se amerikkalainen bussiness-ajattelu ja "oman onnensa seppä" taitaa olla historiaa. Ainakin tämä neljän tähden kioski voisi hakea liiketoiminnan oppeja sieltä lukion yhteiskuntaopin tunnilta ja sosiaalisia taitoja ala-asteelta. Onneksi on Maurizio; hänen kanssaan voimme haukkua ja räksyttää yhdessä.

Oppia ikä kaikki. Ja opettavaistahan tämäkin todellisuuden näkeminen on ollut, taas voi sitten palata hymyssä suin suomalaisen työkulttuurin pariin. Eikä tämä nyt oikeasti niin hirveää ole, työ vain on ehkä hieman liian helppoa kouluja käyneelle ja palkka ei tunnu kohtuulliselta. Vaikka toisaalta olenhan vain harjoittelija ja silti palkalla elää + muutama penni jää myös matkusteluun :)

Niin ja muuten eniten vituttaa kaikki: hienot autokauppamme saivat uuden käänteen kun Jimmy levisi käsiin vajaa viikko katsastuksen jälkeen. Seisoi sunfreshin pihassa viikonlopun yli ja hinautettiin korjaamolle maanantaina hintaan 70 dollaria. Hajonneelle bensapumpulle laitettiin hinta-arvioksi 700dollaria eli abouts auton arvon verran. Jeevittu. Hajottaa huonon tuurin lisäksi se että kyseinen hinta on tietysti järjetön rip-offi. Olen tässä käyttänyt yön googlaillessa ja hintaa hajonneelle palalle tulee 70-130dollaria, asennuksen voisi kotomaassa tehdä itse, mutta täällä ei oikein ole apua tai välineitä. Pitääkin varmaan huomenna mennä neuvottelemaan hintaa ja pohtimaan kehtaako sitä maksaa vai pitäisikö koko vehje valella gasoliinilla ja tuikata tuleen. Voitte arvata paljonko taas kiinnostaa laittaa omaa vapaa-aikaa auton kanssa säätämiseen....

...nyt lenkkikamat niskaan ja kohti kotia, jos se armoton ketutuskin tästä hiljalleen laantuisi.

Autoasiaa

Yö meni taas vauhdikkaasti Nankitan kanssa turistessa. Yövuorot kyllä menevät nopeasti, mutta sotkevat muun päiväjärjestyksen kuten jälleen kerran huomasin; 8 kotona, 10 nukkumaan ja herääminen illalla 21:30, siinäpä ne tärkeimmät. Sali jäi välistä, joten menin työyöputken viimeiseen vuoroon varsin hyvin levänneenä.

Alku meni taas normaaliin tapaan, mutta tehdessäni ensimmäistä inventaariota huomasin yhden avaimen puuttuvan. Tiesin avaimen kuuluvan samassa orientaatiossa olleelle kokki-Jordanille ja joutuvani kirjoittamaan varoituksen tälle. Mietin pääni puhki miten välttyisin velvollisuudelta ja lopulta menin facebookkiin, josta löysinkin Jordanin. Soitin kännykällä sivuilla olleeseen numeroon ja lopulta puoliunessa oleva Jordan vastasikin. Kerroin ettei hän ollut palauttanut avaintaan ja hetken kiroiltuaan lupasi lähteä tuomaan sitä. Jordan asuu 30min ajomatkan päässä, mutta ajoi silti mielummin tuomaan avaimen kuin otti varoituksen, kiitteli mennessään oivallustani facebookista.

Loppuyö meni hiljakseen kunnes tein aamulla toisen inventaarion; huomasin toisenkin avaimen puuttuvan (2 samana iltana!!), olin ilm. Jättänyt 1. Inventaarion kesken jordanin avaimien jälkeen, ja nyt tiesin itse olevani varoitus-uhan alla, sillä puuttuva avain oli yksi grandmastereista joista pitäisi pitää tarkkaa lukua. Ilmoitin heti Bobille ja aloimme etsiä avainta yhdessä. Tiesin tehneeni ensimmäisen ison virheeni, joten kääntelin kaikki laatikot jne ympäri. Kelasin kamerasta palautushetken, josta ei nähnyt kuitenkaan enempää kuin että kyseinen henkilö käy luukulla ja asioi Kennethin kanssa. Selvittely jatkui pitkälti tunnin kunnes sattumalta eräs työntekijä pyysi avaimia 117, huomasin viereisessä koukussa ylimääräiset avaimet ja helpotus oli suuri todetessani ne puuttuvaksi grandmasteriksi. Joku oli illalla laittanut ne väärään koukkuun ja epäonnekseni juuri siihen kuuluvat avaimet olivat poissa. Kukaan ei enää jälkikäteen kommentoinut mokaani, bob sanoi vain että tärkeintähän on että oikeasti tarkastaa avaimet ja huolestuu jos jotain puuttuu...

Vaihdoin lenkkikamppeet ja juoksin salille vetämään kiukkutreenin, minkä jälkeen taas nukkumaan. Nukuin pari tuntia ja heräsin lumiseen maisemaan, eillinen +18 oli vaihtunut pakkaseksi ja lumisateeksi, näin täällä mannerilmastossa. Totesin että olenkin ehkä ansainnut pari laiskottelupäivää ja käänsin kylkeä. Asentelin ajankulukseni koneelle Dragon Agen lisäosineen ja peli piti lupauksensa ja nielaisi vapaapäiväni; pitkästä aikaa voi pelailla hyvillä mielin tietäen ettei oikeastaan ole parempaakaan tekemistä...lienee tähän vielä jatkossakin vapaapäiviä menevän. Joka paikka oli kipeänä perjantain treenistä joten annoin itselleni synnin päästön, tilasin pitsaa ja odotin kotosalla lumien sulamista! Vapaat menivät äärimmäisen nopeasti kuten vapailla on tapana! Ehkä sitä taas saa töiden lomassa asioita hoidettua ja itseään liikkeelle...

Jatkossa pitäisi aina olla 2 yövuoroa/viikko ja valeriella loput 5, mutta hänellä on jo 2 poissaoloa n. 3 viikossa, joten saanee nähdä heiluuko mono taas jossain välissä ja suomen poika takaisi yökyöpeliksi!

Maanantaina päätin taas saada jotain aikaiseksi joten vein auton katsastukseen; yksi rengas piti vaihtaa ja lisäksi jo edellisessä katsastuksessa korjattavaksi käsketty jarruvalo piti vaihtaa, hintaa 150 dollaria. Koko autokauppa on alkanut ketuttaa, tai lähinnä se että maksoimme autosta Saralle saman hinnan kuin millä hän sen osti eli 1700 dollaria, jälleenmyynti arvoa autolla on tuskin edes tonnia ellei sitten myy kaverille....aiommekin kyllä pyytää että sara maksaa nuo heidän käytöstään aiheutuneet kulut kun muutenkin maksoimme räikeää ylihintaa. Eihän nämä isoja kuluja ole 5 maksettavaksi...no onpahan nyt ainakin auto.
PS: Sara maksaa meille jarruvalon vaihtamisen eli 114 dollaria, joten loppu paremmin kaikki paremmin!

Kävin rekisteröimässä auton ja vaihtamassa killvet, sen jälkeen päätin terästää olemattomat mekaanikon taitoni ja kurkata konepellin alle. Vesa oli kehottanut katsomaan öljyt ja nesteet, mutta yllätyin silti miten huonoa huolta autosta on pidetty; lopussa olivat niin öljyt, jäähdytysnesteet kuin vedetkin...vähän pisti vihaksi, mutta onneksi tuli katsottua. Eli huolttikselle litkuja hakemaan..öljyt pitänee kuitenkin vielä vaihdattaa, äkkiä sitä on tullut Jimmylle hintaa 2000dollaria, mutta ainakin kulkee ja nyt on asiat reilassa! Saa nähdä tuleeko vielä lisäkustannuksia. Suht monta työtuntia/päivää tähän on nyt jo laitettu...

Salille käymään ja 4h unet ennen töitä..onneksi pari vapaata taas tiedossa, rankoille ottaa!