lauantai 24. huhtikuuta 2010

Oleskelua ja odottelua

En tiedä onko se joku oma stressireaktioni, mutta aina kun tulee näitä hetkiä että ei jaksa miettiä, kaikki tuntuu menevän päin mäntyä ja masentaa niin tunnen vain suunatonta väsymystä; tekee mieli paeta karua todellisuutta uneen. Kaippa sitä huonompiakin vaihtoehtoja olisi, mutta itse painuin sänkyyn ja nousin vasta 10h myöhemmin; ei se nyt varsinaisesti hyvää unta ollut, mutta aamulla oli vähän parempi mieli. Ajattelin Carlosta ja sitä että ollaanhan tässä loppupeleissä onnekkaita kun ainakin herää omasta sängystä eikä sairaalasta.



Lähdin ajelemaan ja etsimään autopajoja, haluaisin auton mahd. Nopeasti kuntoon ettei mokastani koituisi haittaa tytöille. Ensimmäisen paikan tilalla oli vain tyhjä tontti, joten ajelin 2. Lupaavampaan paikkaan joka ei kuitenkaan tehnyt peltikorjauksia. Neuvoivat kuitenkin erään pajan joka on erikoistunut kolari-korjauksiin. Stoward Bros. In paja lötyikin pienen etsimisen jälkeen ja sain varsin hyvän vastaanoton. Veljekset tuntuivat osaavilta kavereilta ja ennen kaikkea rehellisiltä tyypeiltä. Tekivät ensin vahinko arvion ja sen jälkeen koittivat löytää halvimman vaihtoehdon korjata; hinta yllätti silti 930dollaria!!! Ja auto on kuitenkin ajokunnossa, sanoinkin heti että ymmärrän kyllä että auton korjaaminen maksaa tuon verran, mutta että en tiedä kannattaako sen vertaa pistää 3kk käyttöä varten. Lupasin soittaa myöhemmin kun olen päättänyt mitä tehdä.

Päivä menikin sitten masistellessa ja eri vaihtoehtoja pohtiessa. Kyyneltä pidätellen siinä sitten toisteltiin itselle että rahaa se vaan on...mutta harmittaa se silti suunnattomasti, tuommoinen summa niin pienestä virheestä. Kumpa olisi jättänyt lähtemättä, kumpa olisi ajanut vielä vähän hitaammin. Sellaista on elämä. Pohdin kaikki vaihtoehdot läpi ja en jaksa kirjoittaa kaikkea tänne lopulta kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen että autoon ei kannata pistää niin suurta summaa vaan että tehdään mahd. Vähän korvauksia ja hyvitän sitten auton jälleenmyyntihintaan muille tekemääni vahinkoa. Soitin korjaamolle ja sovittiin että tuon auton sisään ensi viikolla ja katsotaan jos siihen saataisiin tehtyä sellaiset korjaukset että se on virallisesti ajokelpoinen. Vastoinkäymisten suma kyllä laittaa miettimään...ei nyt varsinaisesti harmita että tänne tuli lähdettyä, reissu on ollut melkonen kokemus (joskin erilainen kuin odotin) ja parhaat palat ovat varmasti vielä edessä. Usein tulee kuitenkin pohdittua että mitä sitten taas tekee suomessa ja miten iloinen on siitä ja siitä. Kotiinpaluu tuntuu taatusti hyvältä sitten kun sen aika koittaa, siihen asti täytyy vain koittaa nauttia mutkista huolimatta...

Loppuviikko menikin sitten töissä, iltavuoro ja huonot työparit veivät voimat. Myös tyttöjen paluu painoi, en halunnut kertoa autosta ennen heidän paluutaan, turha muiden lomaa pilata. Kaikki vain ovat olleet iloisia että auto on vihdoin kunnossa ja nyt se sitten taas menee korjaamolle...töissä taas on rasittanut olla. Kevin ja sharon ovat mukavia tyyppejä, mutta eivät eristyisen "innokkaita" katoilevat toimistosta jatkuvasti röökille tai kahville tai vessaan ja minä saan vastata puhelimeen kahdenkin puolesta. En tiedä onko kyseessä joku hyväksi käyttö; yleensä ei ulkomaalaista interniä vissiin ole edes juuri jätetty yksin, mutta nyt kun ovat huomanneet että ainakin "pärjään" niin on minut helppo jättää oman onneni nojaan. Varsinkin sharonille tuntuu olevan vieras käsite se että on olemassa eri kieliä, se että en ole yhtä tehokas puhelioperaattori kuin joku muu ei yksinkertaisesti ole minusta kiinni. Olenkin alkanut hokea päässäni mantraa "Im not stupid, Im foreign". Samalla mietin että miten helppoa kyseinen työ olisi suomessa. Hitto, voisin iha hyvin hoitaa Bethin hommaa sen vaativuuden puolesta, vain kommunikaatio on haaste.

Muutenkin päivät ovat menneet vähän unessa, autohomma masensi tosiaan ja olen lähinnä viihtynyt omissa oloissani kämppää laitellessa ja omasta rauhasta/skypestä nauttiessa. Pientä valoa elämään toi tieto että Maurizio ylennetään Adriannen paikalle manageriksi. Olen aidosti iloinen hänen puolestaan, ehkä hän onnistuu tuomaan pientä uudistusta tähän kivikautiseen luolaan. Maurizion ylentäminen on kyllä herättänyt pahaa verta toimistossa erityisesti Jammie Day otti nokkiinsa että "kauemmin talossa ollut" Kevin ei saanut paikkaa. En sano etteikö Kevinkin olisi hyvä manageri, mutta mielestäni senioriteetilla ei pitäisi näissä asioissa olla juuri väliä, paras mies voittakoon. Ärsyttää jatkuvasti enemmän tämä "olen paras koska olen ollut täällä kauan", minun mielestäni se että on yhä 20 vuoden jäIlm. Taas ollaan palkkaamassa uusia, tarvitaan uusi house officer sekä joku paikkaamaan Carlosta/lomia...saa nähdä kuka on seuraava uusi kasvo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti