Valmisteluja...

kirjoitettu 17.-18.1. Suomi-New York

Opiskelu Leicesterissä ja sielä saamani uudet ystävät Justin, Peter, M-J ja kaikki muut olivat ainutlaatuinen kokemus. Lähtiessäni Leicestershrinestä
lupasin itselleni että jos elämä tuo tullessaan tilaisuuksia vastaavien kokemuksien haalimiseen niin en mistään hinnasta jätä niitä väliin. Niinpä
käydessäni loistavan international cordinatorimme Sini Setälän puheilla leicester-opintopisteiden kirjaamisesta tietokantaan uskaltauduin vihjaamaan että jos
tarjolla olisi "joku reissu" ulkomaille niin olisin kiinnostunut siitä. Sini lupasi ilmoitella ja vielä samalla viikolla puhelin soi! Vaihtokohteeseemme
Hyatt-hotelleille Kansasissa ei ollut hakenut ketään, mutta yhdysvalloista oli pyydetty uutta työharjoittelijaa ottamaan edellisen paikka. Halutessani voisin hakea paikkaa mutta aikaa päätöksen tekemiseen olisi vain yksi viikonloppu.

Tiesin haluavani lähteä enkä voinut unohtaa lupaustani ottaa vastaavat tarjoukset matkaan. Toisaalta olin ollut Suomessa vasta muutaman kuukauden ja juuri hankkinut asunnon, aloittanut seurustelun jne...Olimme kyseisen viikonlopun Mörskylässä ja jutellessani aiheesta Isän ja muiden kanssa vakuutuin siitä että paikkaa tosiaan kannattaa hakea. Maanantaina soitto Sinille ja tiistaina CV Hyatt hotelleille. Yhdysvalloista soitettiin samana perjantaina ja puhelinhaastattelun jälkeen toivotettiin tervetulleeksi työharjoitteluun! Kyseinen harjoittelu tulee siis toteutumaan Hyatt Regency Crown Center hotelilla Kansas Cityssä aikavälillä helmikuu-elokuu 2010. Työtä tulen tekemään hotellin Turvallisuusosastolla 11$ kohtuullisella harjoittelupalkalla. Tiedän jo paikkaa hakiessani ettei työ tule olemaan kummoista ja että se ei vastaa koulutustamme. Mutta toisaalta lapioisin vaikka sontaa jos sen myötä pääsisi Jenkkeihin asumaan puoleksi vuodeksi.

Totesin että olin täsmälleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten; valmistelemalla muuttoa ulkomaille pikavauhdilla. Asiat alkoivat kuitenkin sujua odotettua nopeammin. Hyatt lähetti kaikki tarvittavat paperit ja ohjeet viisumiprosessin aloittamiseksi ja Mikan tarjoutuessa ottamaan vuokra-asuntoni käyttöönsä kevääksi helpottui tilanne huomattavasti. Eli ei kun paperisotaan ja hamstraamaan työvuoroja matkakassan kartuttamiseksi.

Kelapapereiden, tukirahaanomuksen, koulun harjoittelupapereiden ja vakuutuspapereiden lisäksi suurimman osan työstä työstä aiheutti ehdottomasti 6kk työviisumin hankkiminen. Hintaa prosessille kertyi noin 750e, josta reilu 500e vähennettiin suoraan koululta saamastani tukirahasta. Loputtomien (samojen) kysymyskaavakkeiden täyttämisen jälkeen ja useiden "Ei en ole terroristi, haluan vain tehdä työtä"-vakuutteluiden jälkeen päädyimme kaikki 5.1. Yhdysvaltain suurlähetystön haastateltaviksi. Saadessamme vihdoin viisumin matkakumppanini ja tuleva kämppikseni Santtu vitsaili että voisimme hakea 10op kurssisuoritusta viisuminhakemisesta. Aikaa, vaivaa ja rahaa oli prosessiin todella mennyt. Lennot HEL-LON-NYC-KC ja KC-CHI-LON-HEL maksoivat n. 700e. Lisäksi rahaa meni vakuutukseen joka puolelle vuodelle maksoi vähän yli 600e kiitos Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmän.

Palaan myöhemmin kaikkeen muuhun; Matkasuunnitelmiimme, asuntoomme jne, mutta koska kirjoitan tätä NYC:issä ja haluan päästä kertomaan mitä matkalla on JO tapahtunut hyppään suoraan lähtöön :)

Lopetin työt metrossa 14.1 painettuani kaikki joulu- ja uudenvuoden pyhät sun muut lisätyövuorot. Kiitos kovan työskentelytahdin, isältä saamani tuen ja "rauhallisen" syksyn myötä totesin että minulla olisi reissuun lähtiessäni n. 3000e tilillä; todella paljon enemmän kuin oletin. Voinen siis pitää hauskaa NYCissä ja ehkä reissailla muutenkin matkallani!

Perjantaina järjestin vielä läksiäiset asunnollamme pitäjänmäessä! Pika-aikataululla kutsumastani reilusta 100 ihmisestä ilmestyi naapurien iloksi paikalle yli puolet ja ilta oli kaikin puolin onnistunut! Oli hauska nähdä teitä kaikkia! Erityisesti villeä joka juuri palasi Japanista; eipä tässä taas kerennyt kuin ylävitoset heittämään.

LA ja SU kävin vielä sanomassa hyvästit vanhemmille ja sisaruksille. Myös Noora tuli turusta lasten kanssa käymään; Pyry ja Oona ja pikku-Aino lienevät kaikki kasvaneen taas reilusti kun seuraavan kerran nähdään. Vietin mahd. paljon aikaa vielä Ainon kanssa ja lähdön koittaessa maanantaina ei oikeastaan edes tuntunut erityisen pahalta. Ainakin pitkä odotus oli päättymässä ja pääsisimme matkaan.