Anno2010

18.1.
Helsinki-Lontoo-New York

Aikaisen aamuherätyksen myötä pakkaamiseen ja huoneen lopulliseen tyhjentämiseen jäi juuri riittävästi aikaa, joten olin valmiina matkaan kun isä tuli viemään minua kentälle kolmen jälkeen.
Otin pihassa vielä muutaman kuvan lumimaisemasta ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Jostain syystä edes kentän lähestyessä ei tullut haikea olo, ainoastaan helpottunut; olisihan pitkä odotus kohta ohi ja matka ihan oikeasti alkanut.

Kentällä hyvästelin isän ja pääsin vauhdikkaasti läpi turvatarkastuksesta. Mokasin hieman sillä Nordean konttori olikin Check-In puolella ja jouduin vaihtamaan matkarahat: 1200 dollaria suoraan rahanvaihtopisteestä hieman huonommalla kurssilla. Huomasin myös jättäneeni varastoavaimemme takataskuun, joten kipaisin r-kioskille hakemaan kuoren ja postimerkin joilla postitin avaimet takaisin Pitäjänmäkeen.

Lähtöportilla tapasin Santun ja ostettuamme muutaman ristikkolehden olimme valmiina päivän lentoihin. Lento kohti Heathrowta lähti ajallaan ja Santun hoidettua vierekkäiset paikat meni suurin osa kolmen tunnin lennosta tulevasta reissusta jutellessa. Sain myös luettua Lonely Planetin New York opasta jonka sain isältä; tosin se oli vuodelta 2000 ja täynnä kuvia kaksoistorneista.


Viimeinen kuva Suomesta ei ollut järin edustava. Tosin ei blogin kirjoittajakaan joten olkoon se blogin ensimmäinen kuva.

Lento laskeutui Heathrowhon ajallaan, mikä jätti meille 1h 45min aikaa koneen vaihtamiseen. Tarkoituksena oli käydä kahvilla ja käyttää kaapista löytynyt Leicesteristä periytyvä 20£ seteli pois. Lentomme lähti eri terminaalista joten otimme shuttle-bussin lähtöterminaaliin, mikä kesti n. vartin. Uuteen terminaaliin saapuessamme lentokenttävirkailija katsoi passimme ja tarkasti "snifferillä" (haistelulaite räjähteiden ja huumeiden jne. löytämiseen) kännykkämme. Tämän jälkeen hän kysyi kävimmekö turvatarkastuksessa Helsingin päässä. Myöntävän vastauksen jälkeen virkailija vitsaili että "Security after security", tai siis ei vitsaillut, koska seuraavana oli uusi turvatarkastus jonka jälkeen uusi turvatarkastus. Näemmä Jenkkeihin matkaajille tehdään vielä ennen lentoa tuplatarkastus. Tosin itse mietin että mitä viimeisessä näennäisesti samanlaisessa tarkastuksessa yritetään löytää jos on jo päässyt kahdesta edellisestä. Läpäistyämme kaikki turvatarkastukset totesimme että aikaa Boardingiin on n. 3 minuuttia, joten päätimme että muutama limu ja sandwitchit kioskilta saavat riittää. Kiitos ja näkemiin Englanti.

Boeing 747 noustessa ilmaan ja ottaessa suunnan kohti uutta maailmaa tammikuun 18. herran vuonna 2010 alkoi ilmassa olla jo todellista seikkailun tunnelmaa. Pääsimme taas istumaan vierekkäin, lisäksi toisella puolellani istui mukavan oloinen kaveri joka kertoi asuvansa briteissä mutta olevansa venäläinen lentomekaanikko. Keskusteltiin hetken aikaa asumisesta briteissä ja kaveri kertoili yksityiskohtia boeingeista, sen jälkeen syvennyimme molemmat lentokoneen viihdejärjestelmään jossa oli melkoinen määrä tuoreita elokuvia. Lentoni kuluikin lähinnä viskicolaa nauttien ja katsoessa District 9, G.I Joe (joka oli suorastaan surkea),Simpsoneita ja Monty Python dokumenttia.

Laskeuduimme JFKn kansainväliselle kentälle vähän ennen 11 paikallista aikaa ja siirryimme jonottamaan maahantulotarkastukseen. Turistille näytettiin heti paikkansa; Jenkit pääsivät kävelemään ulos passia vilauttamalla kun kaikki muut saivat jonottaa 45min maahantulo ilmoituksia täyttäessä. Onneksi hallissa oli Screenejä joista tuli kansallislaulun lisäksi myös NBA korista. Pääsimme vaikeuksitta läpi tarkastuksesta ja matkalaukutkin olivat löytäneet perille. Ulkona suuntasimme "Grey shuttlella" eli lentokenttä taksilla kohti manhattania. Lentokenttätaksin ideana on poimia kyyti täyteen matkalaisia ja kiertää manhattan pudottaen kaikki omaan osoitteeseensa. Meitä sulloutui taksiin 11 joten saimme aika kattavan kierroksen läpi öisen New Yorkin. Matkan teon seuraaminen oli hieman hankalaa, mutta katusysteemiä oppi taas lukemaan nopeasti ja lopussa tajusimmekin jo ajavamme kohti Upper West sideä ja omaa hostelliamme.

Candy hostel osoittautui iloisen väriseksi, mutta melko simppeliksi hostelliksi. Pieni pettymys oli se että alkuperäiseen hintaan ei ollut laskettu veroja, joten päädyimme molemmat maksamaan 40$ lisää viikon asumisesta (ei toki iso summa, mutta tuntui hieman kusetukselta kun alkuperäisessä varauksessamme luki selvästi "Ammont to be paid at hostel;"). 14h reissaamisen jälkeen ei tullut mieleenkään tehdä muuta kuin painaa pää tyynyyn. Hyvää yötä uusi maailma.