End of the Show!
Heräsin taas 8 ilman herätyskelloa! Miksei tätä tapahdu Suomessa?! Chattailin rauhassa koko aamun ja odottelin (UNIKEKO) Santun heräämistä. Santtu meni nukkumaan joskus 2 yöllä, joten ei liene ihme että hän nukkui vielä kun menin 11 maissa kolistelemaan takaisin huoneeseen. Sovittiin että mennään kumpikin menojamme ja tavataan sitten myöhemmin kaupungilla. Tarkoituksena oli mennä Brooklynin kaupunginosaan myöhemmin iltapäivällä!
Kävin syömässä samassa italialaisessa jossa olimme keskiviikkona ja jatkoin sieltä Time Squarelle. Pyörin noin tunnin kaupungilla sään vaihtuessa ensimmäistä kertaa huonoksi. Etsin suojaa sateelta ESPN sports storesta, joka osoittautui yhdeksi kaupungin suurimmista "Sports Centeriksi", alakerrassa ravintola, yläkerrassa baari, joka oli hyvin lähellä Helsingin Sports Academyä (Screenit jopa pisuaarien päällä) joskin isompi. Vaikka aikaa Jets-Colts matsin alkamiseen oli vielä aikaa toista tuntia oli paikka jo tupaten täynnä ja päätin jäädä varmaan (seisoma)paikkaa. Kyseessä oli ehkä vuoden isoin peli New Yorkissa. Jets pääsi Wildcardilla Playoffeihin ja matsissa ratkaistiin paikka SuperBowlissa, maailman suurimmassa urheilutapahtumassa. Panokset siis olivat kunnossa.
Jäin seisoskelemaan baarin takaseinustalle ja tilasin tuopin Budweiseriä. Tekstasin Santulle että Brooklyn taitaa jäädä välistä, koska matsi alkaakin jo 15:00 ja jäin nauttimaan showsta.
Olin jotenkin ajautunut baarin ainoaan Colts nurkkaan (Jets on siis New Yorkin jengi, ja koko baari oli täynnä Jetsien kannattajia). Viereen sattui kaksi ulkopaikkakuntalaista nuorta kaveria; Phil ja Mark, joiden kanssa tuli juteltua pitkät pätkät ennen matsin alkua. He olivat varsin kiinnostuneita(juopuneita) Euroopasta, ja kertoivat puolestaan paljon biletyksestä jne jenkeissä. Parin (ison) tuopin jälkeen hiljennyimme katsomaan matsia.
Hiljentyminen lienee väärä sana; täällä osataan elää urheilua. Tunnelma oli suorastaan upea. Baari veti varmaan pari tuhatta ihmistä ja oli tupaten täynnä! Jetsien kannattajat lauloivat ja joku oli jopa tuonut mukananaan lehminkellon jolla hakkasi tahtia. Upeinta amerikkalaisessa kannatuskulttuurissa on että eri joukkueiden kannattajat voivat juhlia samassa baarissa; Briteissä tämä olisi varmaan johtanut tappeluun. Jetsien kannattajat heittivät vitsiä muutaman paikalle eksyneen Colts fanin kanssa ja jopa tappiolle joutuneen joukkeen kannattajat onnittelivat toien joukkeen kannattajia. Upeaa "sportsmanshippia". Lisäksi kaikki olivat juttutuulella ja edellämainittujen lisäksi tuli tutustuttua pariin pitkän linjan Colts kannattajaan jotka olivat aikanaan reissanneet Euroopassa!
Matsin seuraaminen oli upea sekoitus huippu-urheilua ja vieressä seisoskelijoiden kanssa jutustelua. Santtu liittyi seuraan joskus 2. kaljatuopin kohdalla ja jossain 6. tuopin kohdalla ottelu alkoi kääntyä Coltsien suutaan. Vielä ottelun lopputuloksen ollessa selvä Coltseille jaksoivat Jetsien kannattajat iloita joukkueen hyvästä menestyksestä tänä vuonna ja toivottaa onnea Coltseille Super Bowliin! Ottelun päätyttyä päätimme Santun kanssa lähteä syömään ja kohti hostellia. Ikävä yhteensattuma että ensimmäisenä iltana kun tekisi mieli juoda on herättävä 04:00 ja lähdettävä uudelle työpaikalle.
On muuten kerrottava hassusta yhteensattumasta. Harhailimme Time Squarelta pohjoiseen tavoitteenamme päätyä siniselle tai punaiselle metrolinjalle ja löytää matkalta sopiva ruokapaikka. Kävimme usean paikan ovella ja lopulta päädyimme meksikolaiseen paikkaan joka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Otimme pöydän reunasta ja saatuamme ruokalista käteemme tuli outo Deja Vu-fiilis. Hetken pällisteltyämme tajusimme olevamme täsmälleen samassa ravintolassa kuin ennen Torstain Stand Up showta. Emmme todellakaan ajatelleet edes olevamme samassa kaupunginosassa; mikä on todennäköisyys sattua kahdesti samaan ravintolaan 7 milj. ihmisen kaupungissa. No hyvää ruokaa jälleen kerran!
Nyt istun hostellissa katsomassa Minnesota Vikingsin ja New Orleans Saintsin kohtaamista jossa päätetään Super Bowl vastustaja Coltseille. n. monta tuoppia juoneena voi edelläkirjoitetusta tekstistä löytyä jokunen kirjotusvirhe, mutta se sallittakoon koska herätä pitäisi 8 tunnin päästä ja suunnata LA Guardianin kautta uuteen kotikaupunkiimme Kansas Cityyn! Seuraava blogi merkintä siis oletettavasti tulee kun olemme uudessa kodissamme preerian helmassa! GOOD BYE NEW YORK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti