And the days go by...

Aika rientää ja kiirettä pitää niinpä tiivistän muutaman päivän yhteen bloggaukseen;
Olin viikon Dispatchingissa mikä käytännössä tarkoitti ihan ok työpäiviä. Onnistuin käymään pariin otteeseen myös salilla, joten pientä arjen makua jo hiljalleen, varmaan muutuu sitäkin tasaisemmaksi kun vanhat internit lähtevät tällä viikolla.

Opettajamme Marjo Pääskyvuori Laureasta saapui kahden viikon vierailulle Kansas Cityyn. En henk. koht. tuntenut Marjoa ennen kuin hän tuli tänne, mutta on kyllä todella mielyttävä lehtori. Rento ja helppo tulla toimeen myös tällä tavalla vapaammassa yhteydessä.

Marjo pyysi meidät kaikki käymään huoneessaan ja käytiinkin sielä istumassa ja jutustelemassa, lähinnä vuodattamassa miten "huonosti" meitä täällä kohdellaan, faktaahan on ettei tämä ole mikään manager internship, ei varsinkaan ravintolapuolella. Marjo kuunteli murheemme ja oli kyllä varsin ymmärtäväinen kaikesta. Hän tulee kiertämään hotellin eri osastoja seuraavat pari viikkoa ja näkeekin siis omin silmin millaista elämä täällä on. Hänellä kävi myös huono tuuri; Matkalaukku jäi matkalla jonnekkin, joten ensimmäiset päivät piti selvitä pelkällä käsimatkatavaralla. Käytiin porukalla syömässä Cheese Cake Factoryllä ja vietiin Marjo ostamaan tarvittavia perusvaatteita Plazalle. Jotenkin yllättävän luonnollita oli shoppailla lehtorin kanssa, no, samaa porukkaahan täällä kaikki ollaan!

Tiistaina oli poikien läksiäis-ilta johon oli kutsuttu tuttuja ja hyattilaisia, juotiin rauhakseen heidän asunnollaan ja siirryttiin Grand Falloniin myöhemmin illlalla. Ilta meni hieman pipariksi kun kummallakaan "sankarilla" ei ollut kännykkää ja osa vieraista missassi seurueen. Tunnelma oli myös jokseenkin haikea eikä niinkään riemukas. Iloa tarjos oman osastomme Phil joka saapui kävelykeppeineen paikalle suoraan iltavuorosta ja istui kaljatuoppi kädessä urhoollisesti aamuyöhön asti. Kävin itse nukkumassa pari tuntia ennen töihin menoa, kun Phil puolestaan joutui tulemaan aamuvuoroon suoraan baarista. Vaihdoimme salamyhkäiset, mutta tuskaiset hymyt kun tulin toimistoon. Molemmat onnistuivat kuitenkin esittämään suht toimintakykyistä koko päivän joskin limu maistui.

Tsekki peli palautti uskon suomalaiseen jääkiekkoiluun ja kultametalli alkoi jo kiiltää silmissä kun istuimme jälleen kerran 810 zonella katsomassa matsia. Saa nähdä miten USA pelissä sitten käy...tulee ainakin olemaan tiukka peli. Santtu jo ehti sanoa ettei taida meillä olla töihin tulemista jos tulee takkiin :D

Olen nyt myös ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen auton omistaja! GMC Jimmy laitettiin minun nimiini, joten ensimmäinen autoni on juuri semmoinen tyypillinen "eka-auto"; 300 000km mittarissa ja täristää kivasti yli satasen vauhdissa ;)
Auto on tietysti yhteinen, mutta oli fiksuinta vain laittaa jonkun nimiin. Seuraavaksi edessä olisikin sitten autokoulu ja vakuutuksen hankkiminen, pitää koittaa säätää ne pois alta mahd. nopeasti. Postilaatikko saatiin vihdoin auki kun soitettiin suoraan huoltomiehelle ja nettiliittymä on nyt avattu; odotellaan vain poikien Routteria että saadaan netti pysyvästi tänne kämpillemme

Anni ja Sara lähtivät omalle amerikan valloitukselleen ja hieman kävi kateeksi kun itse joutui jäädä tänne. No, kyllä meidänkin vuoromme sitten joskus tulee. pistetään nyt vielä kuva muuttopuuhista;



Pitäisi ehtiä niitä kuvia nyt säätää santulta tänne että voisin pistää jotain!