Dispatching!

Kömmin ylös sängystä yllättävän pirteänä ja aloitin aamuisen vaellukseni töihin. Tulisin olemaan viikon Jammie D.n eli Miss Day:n koulutuksessa. Vesa ja Ky olivat vähän varoitelleet että täti on hieman turhan tiukka, joten otin varovasti alussa ja koitin oppia mahd. nopeasti. Onneksi olin ollut kiinnostunut vähän kaikesta jo etukäteen, joten Dispatching vaikutti alusta alkaen melko helpolta. Ms. Day tosin oli jotenkin synkeänä heti aamusta ja pisti minut lähinnä katsomaan vierestä, ja antoi ymmärtää ettei juuri jaksa vastata tyhmiin kysymyksiin.

Olin vähän näreissäni koko hommasta; paha tietää asioita jos ei niitä kerrota missään vaiheessa, ja trainerit saavat extra palkkaa joten olisi syytä olla iloinen koulutettavista eikä kettuuntunut olemassaolostamme. Jouduin kuitenkin iltapäivän aikana antamaan anteeksi Ms. Daylle, kun kävi ilmi että hänen koiransa oli kuollut edellisenä yönä ja kotona odotti sen hautaaminen. Annoin toki anteeksi aamun tiuskimiset, mutta kyllä tässä on tiettyä mustaa huumoria, tietysi rakas musti heittää lusikan nurkkaan juuri sinä päivänä kun minä aloitan harjoitteluni! :P

Sivusta seurattuna dispatchin oli kuitenkin suht. helppoa ja vieressä istuminen teki päivästäni tähän astisesti helpoimman. Kotiin päästessäni olin jo ihan hyvillä mielin hommista täällä; mikäli valtaosta työpäivistäni tulee olemaan dispatchingia on työnteko täällä varmaan ihan siedettävää. Hieman tosin masensi tieto että viikonpäästä olen ainakin 2 päivää operaattorina (varmaan koko sitä seuraavan viikon, kunnes Vesa lähtee). Toisaalta oloa piristi elämäni ensimmäinen palkkashekki! 400 dollaria! Omalla tilillä on vielä rahaa enemmän kuin olisin osannut arvata etukäteen, mutta silti olo oli kuin köyhällä siirtolaisella ikään; kovalla työllä itse ansaittuja dollareita, eikä vain numeroita tilillä vaan shekki!
Tästä se arki uudessa maailmassa alkaa!