Naka-Kon!

Perjantaina olikin puolestaan varsin hektinen päivä. Hotellilla alkoi paljon odotettu ja pelätty Naka-kon, eli Missouri Area Anime Convension.
Vanhana ropecon kävijänä en tietenkään rupea moista tuomitsemaan, mutta kyllä tämä kieltämättä varsin omituiselta vierestä näytti. Jo etukäteen
tiedettiin että tästä erilaisiin rooliasuihin pukeutuneista "kummajaisten" joukosta tulee olemaan huomattava määrä työtä. Edellinen vuosi oli ollut
katastrofi ja kaksivuotisen sopimuksen toinen kerta haluttiin vain saada pois alta. Jo etukäteen oli järjestäjille ilmoitettu että tämä Naka-Kon
on viimeinen Hyatt-hotellissa.

Osallistujat olivat valtaosaltaan alaikäisiä joille vanhemmat olivat kustantaneet hotellihuoneen. Ne joille joku oli
huoneen kustantanut taas puolestaan majoittivat omin luvin vähintään pari kolme kaveriaan. Aluksi tulikin soittojen tulva jossa paikalle yksin
saapuvat sarjakuvanassikat soittivat etteivät ehdi millään klo. 3:00 check-iniin, melko useaan kertaan sai selittää että se on vain check inin ALKU
aika ja että meidän puolestamme saa vaikka tulla keski yöllä, samassa syssyssä sai selittää useamman kerran että kyseinen check-in tehdään vain kerran
eikä aulassa tarvitse ilmoittautua joka päivä klo. 3. Saatuaan huoneensa alkoi puolestaan soittotulva jossa asukkaat pyysivät ylimääräisiä "rollaway"-
bedejä ystävilleen, ja kun niitä ei annettu niin vaadittiin "5 peittoa ja pari tyynyä jne." Keräsin työpäivän aikana melkein 40 guest requestia, kun
normi päivänä niitä ehtii tulla ehkä n. 10. Naka-kon:illa oli onneksi oma security, ja lisäksi oli joukolta vaadittu 5000$ vahinko-kassa, koska edellisenä
vuonna tuhot olivat olleet melko mittavia. Päivä meni samaan aikaan hirveällä kiireellä puhelimeen vastaillessa ja samalla kameroista asuja tuijjottaessa.
Pukuskaala vaihteli friikeistä keski-ikäisistä ihan tyylikkäisiin "japanilais"-asuihin ja paljon panostettuihin furry-pukuihin. Todella sekalaista sakkia (jopa ropeconiin verrattuna).

Emme ehtineet pitää taukoa, mutta Beth tilasi meille pitsaa läheisestä pitseriasta joten ruokailu meni työn ohessa. Päivä meni todella nopeasti koska oli melkein samanlainen kiire kuin hearts-of-america viikonloppuna, tällä kertaa homma kuitenkin sujui paremmin ja kovan päänsäryn sijaan olin väsynyt mutta onnellinen päästessäni töistä. Olin vieläpä onnistunut päivän aikana kirjaamaan 3 we care raporttia kaiken
muun ohessa ja bethkin kiitteli niistä lähtiessäni. Iso ilo pienestä kiitoksesta.

Kotona menin heti nukkumaan, oli sovittu että lähdettäisiin 10 maissa 810Zonelle katsomaan Suomen ja Saksan kohtaaminen. Heräsinkin Ennan puhelin
soittoon 10:30 ja kirmasin pyynnöstä poikien kämpälle. Lähdettiin kaikki porukalla ulos, ja vasta lähdettäessä minulle selvisi että kaikki muut
olivat menossa Jazz-baariin, eivätkä katsomaan peliä. Rupesi vähän vituttamaan, minä kun olin nimenomaan herännyt katsomaan peliä, en lähteäkseni
ulos kun aamulla oli töitä. Pyysinkin Preachia heittämään minut 810Zonelle ja menin tuttuun nurkkapöytään yksin. Tuntui vähän oudolta varata isoa
pöytää yksin, kun en edes kaljaa juonut, mutta ajattelin että jätin edellisellä kerralla semmoisen tipin että varmaan muistavat. Matsia oli ilo
katsoa yksin, ja ehkä oma aika tekee ihan hyvääkin. Hurrailin Suomen suoritukselle yksinäni ja nautin tosiaan omasta rauhasta kun sai vain keskittyä
matsiin. Siitä huolimatta olin ihan iloinen kun Anni ja Santtu tulivat hyattilta katsomaan viimeisen erän loppuhetket, minkä jälkeen jäätiin vielä Santun
ja tämän työkaverin Seanin kanssa juomaan yhdet kaljat baariin. Sean heitti meidät vielä kotiin, ja totesin herätyksen laittaessani että töihin pitäisi herätä 4 tunnin kuluttua.