Legendary

Torstai ei sinäänsä ollut todellinen lomapäivä sillä olin edellisellä viikolla tullut luvanneeksi että voin tulla parin tunnin trainingiin vapaa
päivänäni. Otin siis bussin hotellille, tällä kertaa tosin ihan vain farkuissa ja pikee-paidassa, ja kävin ilmoittautumassa bethille klo 11. En
oikein tiennyt mitä odottaa, joten helpotus oli suuri kun selvisi että kyseessä on vain puhelinkonferenssi jossa olisin kuuntelijana; menimme
room's departmentin toimistoon jossa sihteeri liittyi mukaan puhelinkuunteluun ja homman vetäjä läpikävi powerpoint esitystä netissä. Ihan
mielenkiintoinen kokemus vaikka aihe olikin aika kaukainen; enpä muista ennen olleeni moisessa mukana. Homma kesti vain n. 40min ja menin
toimistoon istuskelemaan, n. 5min päästä Beth tuli paikalle ja pahoitteli kovasti ettei ollut tajunnut sanoa etukäteen että voin lähteä heti
trainingin jälkeen kotiin, hän kirjaisi minulle 2h palkan. Ymmärrän kyllä miksi Bethistä ei pidetä ja joku hänen käytöksessään on melko luotaantyötävää
22 vuotta samassa työssä olleena tuntuu ettei hänellä enää ole paljoakaan muuta elämää; täällä managerit kyllä tosiaan elävät työtään; tulevat töihin
vaikka vapaalla jos vain pienintäkään tarvetta löytyy. Mille Beth on kuitenkin ollut mitä mukavin tähän mennessä, varmaan tyytyväinen siihen että
saanut suht nopeasti oppivan internin. Toki minulla varmaan on enemmän sitä sopeutuvaa "tulen kaikkien kanssa toimeen"-asennetta eli ns. perseen-nuolenta
taitoa kuin useimmilla; täällä vain pitää olla hieman nöyränä pomolle, selän takana sitten voi puhua mitä tahtoo.

Lähdin hotellilta hyvillä mielin ja tarkoituksenani käydä postissa ja salilla; ulkona kuitenkin joku hyppäsi niskaani "HINTTI!"-huudon saattelemana,
koska Preachin sanavarastoon ei kuulu juuri enempää suomea kuin "Hintti":n toisteleminen niin ei ollut vaikeaa arvata kuka pääsi "yllättämään".
Preach oli tehnyt pari heittovuoroa hyatilla viikonloppuna ja oli sattumalta hakemassa Checkiään samaan aikaan kuin minä pääsin. (Kieltämättä
tämä chekki systeemi aktivoi ihmisiä kun pitää vapaallakin tulla hotellille lunastamaan palkkarahat) Preach ehdotti että lähtisimme Legendary-Mallille
minne Santtu ja Hanna olivat menneet aiemmin. "Lähellä" olevalle mall-ille ajo kesti taas sen 50 min ja juteltiin Preachin kanssa koko matka
vähän kaikesta. Kyllä taas on elämän sattumaa että moinen tyyppi on kaverikseni päätynyt, mutta sehän näissä reissuissa hienointa on että tutustuu
ihmisiin ja persooniin joita ei oman 4 seinän sisällä olisi edes voinut kuvitella. Preachillekkin on elämässä sattunut ja tapahtunut, mutta täytyy
kyllä sanoa että hän on todella vilpitön luonne; sellainen tyyppi joka elää hetkessä ja tekee tekemisen ilosta sen sijaan että murehtisi liikaa
menneitä tai tulevia ja joka on avulias ja sosiaalinen miettimättä mitä siitä itse hyötyy. Itse pystyn paljolti samaistumaan preachin asenteeseen, vaikka
muuten emme kovin samanlaisia olekkaan. Ja henkilökohtaisesi en edelleenkään ymmärrä miten hän voi juoda monet illat viikossa ja painua töihin juoneena ja nukkumatta. Pitäisin Preachia alkoholistina, mutta eikö
siihen määritelmään kuulu että juo jatkuvasti? Hän kun pitää välillä viikon tauon, välillä juo monta päivää putkeen, ja minä kun luulin että pahimmat
viinasiepot tulevat pohjolasta eivätkä Filippiineiltä.

Legendary on kyllä tosi upea paikka; "ulkoilma" kauppakeskus, jossa kaupat muodostavat leveitä kävelykatuja istutuksineen ja suihkulähteineen. Päivä
sattui kaiken lisäksi olemaan lämpimin tähän mennessä, ja kauppojen soittaessa musiikkia kadulle ja auringon paistaessa saattoi ja tuntea kevään
ensi kosketuksen, näkyipä kukkapenkissä jo vähän tulppaanien alkuakin! Preach tosin sanoi että kevät on pahasti myöhässä. Legendary on varsinaisesti
Outlet-village, eli erilaisten muka-tehdasmyymälöiden keskittymä, tämä näkyy hinnoissa ja melkein merkkiä kuin merkkiä saa vaatekauppaa halvemmalla.
Pyörittiin parissa liikkeessä, mutta todettiin että parempi ostaa kevätvaatteita sitten kun kevät on todella alkanut, onhan Legendary "Ihan lähellä" ;)
Päivän paras hetki oli kuitenkin chilled green-tean maistelu terassilla. Ihmiset vähän katsoivat kun nautittiin "kevät" päivästä ulkosalla, tosin takit
ja kaulaliinat päällä! Ajettiin Preachin kanssa takaisin Hyattille ja poimittiin Iiro kyytiin ja ajettiin takaisin kämpille. Anni suurena taitoluistelun
fanina yllytti kaikki lähtemään uudestaan 810Zonelle, ja minäkin lähdin mukaan vaikka ei taitoluistelu pahemmin nappaa. Istuttiin pöydässä tunnin verran
ja todettiin että näemmä eivät näytä kyseistä urheilutapahtumaa suorana. Minä päätin lähteä kotiin nukkumaan, mutta Anni ja muutama urhoollinen jäivät vielä
odottamaan finaalin alkamista. Edelleen kämpillä vaivaa netittömyys ja sängyssä makoillessa tuli taas ihmeteltyä että mihin ne kaksi kullan arvoista
vapaapäivää menivät; sellaista on aika välillä se kuluu nopeammin, välillä hitaammin! Huomenna se taatusti tulisi kulumaan hitaasti sillä aikataulu
kertoi paluusta PBX-operoinnin pariin.