StiX

2.2.2010

Herättiin jo 7 ensimmäiseen "työpäiväämme". Kokeiltiin ensimmäistä kertaa paikallisbussia, joka tulikin ihan ajallaan ja ajoi meiät Hyattiin, jossa meitä odotti iso pino paperitöitä. Tällä kertaa lähinnä veroasioita.
Täytettiin vajaan tunnin verran erilaisia lomakkeita (tälle ei ilm ole loppua) ja saatiinkin kai kaikki kuntoon. Enää on jäljellä postissa ja sosiaalitoimistossa käynti, joita tosin ollaan vähän omaa syytämme lykätty. Ehkä sitten huomenna...

"Tungin" virallisen osuuden jälkeen Security toimistoon jossa oli paikalla pari tulevaa työkaveriani sekä tuleva pomoni Beth. Oletan että hän ei lue suomea joten uskallan sanoa että olen kuullut hänestä paljon pahaa; kuulemma on melko tiukka ja "tykkää" irtisanoa työntekijöitä mikäli löytää pientäkään syytä.
Ei ilmeisestikkään mikään pidetty manageriemme joukossa. En tiedä tungettelinko kun jäin valvomoon pyörimään ja kyselemään sekä kertoilemaan itsestäni, mutta ilmeisen tylsistyneet työntekijät eivät ainakaan pistäneet pahakseen ja Bethkin vaikutti ensitapaamiselta varsin mukavalta. Juteltiin yhtä ja toista reilun vartin ajan, suomesta, kansasita jne.
He ovat tietysti jo tavanneet ties kuinka paljon suomalaisia, mutta jaksoivat silti olla kiinnostuneita. En halua aiheuttaa huolta kotona, mutta juteltiin Kansasita Leicesterin opintojeni valossa, koska olin viimeviikolla lukenut läpi Kansasin rikostilastot vuodelta 2009 ja valvomon seinällä oli alueellinen "Crimechart" jossa näkyivät
city centralissa viime viikoilla tapahtuneet rikokset. Kansas City on ilm tällä hetkellä USAn toiseksi väkivaltaisin suurkaupunki, josta ohi menee vain teollisuuskaupunki Detroit. Nousua edellisestä vuodesta on kaksi pykälää, jolloin edellä olivat vielä Chicago ja Phoenix.

Asiaa selittää tietysti suuri aseiden määrä (mm. kaikille securityn työntekijöillä on kuulemma ase kotona) ja lama joka on erityisesti iskenyt näihin "takapajulan" teollisuuskaupunkeihin. Erilaiset ammuskelut ja katuväkivalta ovat täällä suht arkipäivää ja meitäkin varoitellaan asiasta jatkuvasti.
Tietysti suht turvassa on kun pitää järjen päässä, ei liiku yksin eikä kovassa kännissä jne. Me olemme tietysti hyvässä asemassa kun liikumme aina porukalla, meillä on auto ja asumme kaupungin "parhaassa" osassa.

Hotellilta suuntasimme takaisin asunnoille ja pysähdyimme matkalla Sun Freshillä ostamassa ruokaa. Kävimme AT&Tllä kysymässä netistä, koska he eivät lupauksista huolimatta olleet soittaneet meille asiasta. Lupasivat soittaa myöhemmin illalla.
Makoiltiin kämpillä ja katselin Sleepers Cellin ensimmäisen tuotantokauden loppuun, tosi kiva katsoa terroristisarjaa täällä amerikassa :( Ei edes mikään huippusarja, mutta otin koneelle valitettavan vähän elokuvia jne mukaan lähtiessämme. Taisin nukahtaa jossain välissä kun soittivat AT&T:tlä. Myyjä puhui minut suht sekaisin asiasta, ensin hän
kyseli luottokortistani kuukausimaksun maksamiseksi, normaalisti netti tilataan sosiaaliturvatunnuksella, mutta koska meillä ei ole vielä moisia turvaudumme luottokorttiin. Hetken päästä hän kysyi voiko soittaa takaisin ja 10 min odotettuani hän soitti ja kertoi että osoitteeseemme ei saa nettiä. Minä taas koitin selittää että tänne kyllä tulee kaapeli, jolloin
hän ilm luuli että haluamme tv-kanavat. Minä puolestani koitin selittää että tänne siis tulee nettikaapeli, joten se pitäisi saada asuntoommekin. Hän puolestaan kertoi ettei tule. Sanoessani että suomalaisilla ystävillämme naapurirapussa on AT&Tn netti myyjä meni suht lukkoon ja enemmän tai vähemmän sanoi ettei tiedä asiasta mitään. Antoi jonkun
ihme numeron ja käski soittaa jos haluan kysellä lisää. Mitäköhän vittua. Osaa olla vaikeaa ihan perus jutut. Iiro tosin kertoi että he kävivät saman ruljanssin läpi, kivenkovaan väitettiin ettei tänne saa nettiä kunnes vaan hakivat boksin ja löivät seinään, sitten pyysivät jonkun avaamaan yhteyden ja kaskummaa kovasti toimi. Ilm. kilpailun puutetta etteivät
uudet asiakkaat jaksa kiinnostaa provideria. Pitää selvitellä lähipäivinä, onneksi rakkas naapurimme on jättänyt langattomansa edelleen suojatta!

Saimme kutsun lähteä Hyattin tarjoilijaporukan mukana syömään "Legendaryyn", joka on kauppakeskus puolentunnin ajomatkan päässä. Mietimme että miten pääsemme paikalle kunnes Preach taas paukahti paikalle bemarillaan! On kyllä huipputyyppi, eikä pelkästään sen takia että ajaa meitä joka paikkaan; luulen että Preachista ja minusta
tulee vielä hyviä kavereita täällä oloni aikana, jo nyt vietän suurimman osan vapaa-ajastani hänen kanssaan. Suuntasimme siis koko porukan voimin (paitsi töissä olevat Vesa ja Anni) legendaryyn, jossa ruokapaikaksi osoittautui japanilaishenkinen "stiX".

Jatkuu....

Stixissä odottelimme aikamme koko seuruetta saapuvaksi, meidän lisäksemme paikalle tuli n. 10 hyattin tarjoilijaa/baarimikkoa jne. Istuimme Preachin kanssa baaritisikillä odottelemassa ja maisteltiin Sapporoa ja Sakea. Lopulta koko porukka oli kasassa ja pääsimme pöytään istumaan, tilattuamme haluamaamme ruokaa saapuivat kokit raaka-aineiden kanssa pöydän keskelle. Ruuanalaitto-shown aikana jöngloorattiin kananmunilla, soiteltiin veitsiä, tehtiin temppuja tulella jne, samaan aikaan kasautui hiljalleen lautaselle tilattu ruoka. Toivottavasti saan jostain kuvia illasta, koska kokit tosiaan osasivat hommansa. Temppujen lisäksi heitettiin huulta koko ajan. Ruokakin oli todella hyvää! Kun kaikki olivat saaneet tilaamansa pitivät kokit vielä "katkaravunheittokisat", eli pilkkoivat paistettuja katkarapuja pieneksi ja heittelivät niitä suoraan asiakkaiden suuhun. Ainakin minusta tuli tosi hyvä kuva kun koitin napata makupalaa suullani :)

Preach heitti meidät vielä kotiin ja painuimme nukkumaan, olisihan huomenna orientaatio